-
Hifiharrastajat ry:n infolehtinen yhdistyksestä ja hifistä harrastuksena nyt digijulkaisuna. » Lue lisää täältä!
-
Uutena lainattavana jäsenetuna Virtasalkku, jossa on välineistöä hifilaitteiden vaiheiden tarkistukseen ja kytkemiseen. Lue lisää»
Digikaapeli
- Keskustelun aloittaja jiteko
- Aloituspäivämäärä
leino_antti
Käyttäjä
- Liittynyt
- 25.2.2007
- Viestejä
- 285
Väylään yhteensopiva ominaisimpedanssi on tosiaan hyvä lähtökohta. Tosin oon kyllä käyttäny S/PDIF liitännässä kaikkea 50-110 ohmiseen ilman sen kummempia ongelmia. Jollain kymmenien metrien vedoilla lienee sitten enemmän merkitystä.
Joskus oli jollain noin 12m vedolla pätkimistä, kun kaapeli oli sellasta Ljudia luokan koksumoskaa ja kaapeli kulki "haastavassa" ympäristössä. Vaihdoin tilalle Huber Shunerin 50ohm RF-koksua Autoteeman liittimin ja ongelmat hävisi kerrasta. Niin, ja äänenlaadullisia eroja en havainnut
...
-A
Joskus oli jollain noin 12m vedolla pätkimistä, kun kaapeli oli sellasta Ljudia luokan koksumoskaa ja kaapeli kulki "haastavassa" ympäristössä. Vaihdoin tilalle Huber Shunerin 50ohm RF-koksua Autoteeman liittimin ja ongelmat hävisi kerrasta. Niin, ja äänenlaadullisia eroja en havainnut
...-A
Itse olen kokeillut normi RCA-piuhaa ja digipiuhaa, kummallakin on toiminut. Kaupallisestikin kaikenlaisia punoksia on digipiuhana, joten mitenkähän tarkka se on tuon impedanssin suhteen lyhyillä vedoilla? DA-muuntimessani on BNC-liittimiset viritetty johonkin lowjitter toimintoon, RCA-liittimisia liitäntöjä ei. Tulee vain mieleen ettei tuolla RCA-liitynnällä odotetakaan niin häiriötöntä signaalia että sitä kannattaisi viritellä.
leino_antti
Käyttäjä
- Liittynyt
- 25.2.2007
- Viestejä
- 285
Niinkun sanoin niin eipä kovin lyhkäsillä vedoilla ole juurikaan merkitystä juuri millään. Kyllä se bitti kulkee vaikka rautanaulassa lyhyitä matkoja. Tietysti jos jitteriä halutaan optimoida niin saa tehdä sitten kyllä töitä vähän muuallakin kuin kaapeloinnissa. Onhan näitä digikaapeleiden äänenlaatuvertailuja nähty, mutta ovat kyllä vielä enemmän huttua kuin analogiapiuhavertailut. Tai itse ainakin huomasin aikoinaan sen, että huonolla digikaapelilla ääni pätkii, mutta kun ääntä tuli niin en kyllä huomannut mitään eroja. Jitteri on muutenkin sellanen juttu, että en ensimmäisenä olisi siitä huolissaan.
-A
-A
leino_antti
Käyttäjä
- Liittynyt
- 25.2.2007
- Viestejä
- 285
Lisätään vielä, että itse kyllä tykkään BNC:stä koksuliittimena enemmän kuin ARSEEAASTA, koska useimmat mallit saa lukittua. On mekaanisesti kestävämpi ja käyttötuntuma jos nyt näin vois sanoa, on huomattavasti parempi.
-A
-A
RCA-liittimen impedanssi on luokkaa 30 ohmia (markkinamiesten sinnikkäistä ponnisteluista huolimatta), joten 75 ohmin RCA-kaapeli on vähän niin ja näin noin jo lähtökohtaisesti. Koaksiaalisen liittimen impedanssi määräytyy eristeen suhteellisesta permittiivsyydestä, keskijohtimen ulkohalkaisijasta ja ulkojohtimen sisähalkaisijasta. Geometria on siis pielessä että 75 ohmia toteutuisi. Onhan niitä "75 ohmin" RCA-liittimiä Canarella mutta...
Toisaalta kuten sanottua, piuhat ovat yleensä sen verran lyhyitä ja signaalin muutosnopeudet maltilliset niin epäsovitus ei yleensä näyttele dramaattista roolia. Ja ei pidä unohtaa sitä että se 75 ohmia pitäisi jatkua myös laitteiden sisällä, aika monissa taitaa olla ihan yksipuolista piirilevyä, paukkulankaa ja impedanssista huolehtimisesta ei mitään tietoa.
t. Janne
Toisaalta kuten sanottua, piuhat ovat yleensä sen verran lyhyitä ja signaalin muutosnopeudet maltilliset niin epäsovitus ei yleensä näyttele dramaattista roolia. Ja ei pidä unohtaa sitä että se 75 ohmia pitäisi jatkua myös laitteiden sisällä, aika monissa taitaa olla ihan yksipuolista piirilevyä, paukkulankaa ja impedanssista huolehtimisesta ei mitään tietoa.
t. Janne
Kimmo.Niinimäki
Käyttäjä
- Liittynyt
- 31.7.2006
- Viestejä
- 217
Noita 75ohm impedanssin RCA-liittimiä on muutamalla valmistajalla - tosiasiassa vain puristettavalla Canaren tai vastaavalla liittimellä päästään edes lähelle tuota tavoiteltua. Kuten aiemmin on mainittu, liekö sillä kotikäytössä 0,5m - 1,5m vedoilla juurikaan merkitystä. Ammattiäänentoistossa vedot ovat usein pitkiä ja molemmissa päissä laitteet, jotka oikeasti myös välittävät tarkasta impedanssimitoituksesta. Siltikään kotilaitteissa ei ole yhtään hullua pyrkiä samaan.
Jos on käytettävä RCA-liitintä, suosittelisin joko Canaren puristettavaa tmv. liitintä ja sopivaa koaksiaalikaapelia esim. kyseiseltä valmistajalta. Jos on mahdollisuus muuhun, kannattaa käyttää joko BNC-liitintä tai AES/EBU 110ohm XLR -kaapelia.
Puristamiseen tarvitaan oma työkalunsa oikeine leukoineen mutta sen hankinnan lisäksi ei oikeastaan muuta tarvita tarvikkeiden lisäksi. Kuorinnassa on syytä olla tarkka ja noudattaa liitinvalmistajan tai kaapelivalmistajan ohjeita. Canaren liittimet ovat suhteessa kalliita mutta hyvälaatuista koaksiaalikaapelia saa muutamalla eurolla metri. "Maailman parhaaksi digikaapeliksi hintaan katsomatta" tituleerattu Canaren LV-77S (tai sen pikkuveli LV-61S) toimii oikein hyvin.
Ainakaan teoreettisesti mun ymmärryksen mukaan WBT ja Eichmann eivät voi olla oikeasti tarkalleen 75ohm liittimiä liitostavan takia. Koksukaapelin rakenne menee väkisinkin niissä "hajalle", mikä aiheuttaa impedanssivääristymän. En edes yritä olla fiksu tässä, koska en ole mutta ymmärtääkseni vaipan tulisi säilyttää suht orjallisesti muotonsa valmiissa kaapelissa.
-Kimmo-
Jos on käytettävä RCA-liitintä, suosittelisin joko Canaren puristettavaa tmv. liitintä ja sopivaa koaksiaalikaapelia esim. kyseiseltä valmistajalta. Jos on mahdollisuus muuhun, kannattaa käyttää joko BNC-liitintä tai AES/EBU 110ohm XLR -kaapelia.
Puristamiseen tarvitaan oma työkalunsa oikeine leukoineen mutta sen hankinnan lisäksi ei oikeastaan muuta tarvita tarvikkeiden lisäksi. Kuorinnassa on syytä olla tarkka ja noudattaa liitinvalmistajan tai kaapelivalmistajan ohjeita. Canaren liittimet ovat suhteessa kalliita mutta hyvälaatuista koaksiaalikaapelia saa muutamalla eurolla metri. "Maailman parhaaksi digikaapeliksi hintaan katsomatta" tituleerattu Canaren LV-77S (tai sen pikkuveli LV-61S) toimii oikein hyvin.
Ainakaan teoreettisesti mun ymmärryksen mukaan WBT ja Eichmann eivät voi olla oikeasti tarkalleen 75ohm liittimiä liitostavan takia. Koksukaapelin rakenne menee väkisinkin niissä "hajalle", mikä aiheuttaa impedanssivääristymän. En edes yritä olla fiksu tässä, koska en ole mutta ymmärtääkseni vaipan tulisi säilyttää suht orjallisesti muotonsa valmiissa kaapelissa.
-Kimmo-
PowerDriver
Käyttäjä
- Liittynyt
- 23.9.2007
- Viestejä
- 112
Mä olisin sitä mieltä, ettei ole mitään järkeä rakentaa kaupallisten RCA liittimillä varustettujen laitteiden välille BNC tai XLR piuhaa. Noissa laitteissa, kun tuppaa olemaan RCA:t niin pitäähän piuhassakin ne sitten olla. Olkoon sitten vaikka sitä paskan kiillottamista, <OT> Mythbusters muuten oli aika hyvä tässä. </OT> mutta mua kuitenkin vanhana perfektionistina kiinnostaisi tietää, mikä tässä ohmisovituksen kanssa viritellessä on ideana. Jos kerran rupeaa kaapeleita kolvailemaan tähänkin tarkoitukseen, niin kai siinä kannattaa pahimpia virheitä vältellä. Mihin pitäisi huomiota kiinnittää liittimiä ja kaapelia valitessa. Miten näiden asennus olisi parhaimmillaan?
- F
</OT> mutta mua kuitenkin vanhana perfektionistina kiinnostaisi tietää, mikä tässä ohmisovituksen kanssa viritellessä on ideana. Jos kerran rupeaa kaapeleita kolvailemaan tähänkin tarkoitukseen, niin kai siinä kannattaa pahimpia virheitä vältellä. Mihin pitäisi huomiota kiinnittää liittimiä ja kaapelia valitessa. Miten näiden asennus olisi parhaimmillaan?- F
Itse olen ajatellut punoa digitaalikaapelin hopealangasta?
tarkoitus on tehdä yksi kpl balansoitu aes/ebu piuha xlr-liittimin, pituus 50-80cm.
Mitä tuossa tulisi ottaa huomioon?
Tyhmä kysymys johon toivottavasti saan viisaan vastauksen:
Mitataanko tuo impedanssi 110ohm liittimien navasta napaan ja kaikilla johtimilla pitää olla tuo 110 ohm?
tarkoitus on tehdä yksi kpl balansoitu aes/ebu piuha xlr-liittimin, pituus 50-80cm.
Mitä tuossa tulisi ottaa huomioon?
Tyhmä kysymys johon toivottavasti saan viisaan vastauksen:
Mitataanko tuo impedanssi 110ohm liittimien navasta napaan ja kaikilla johtimilla pitää olla tuo 110 ohm?
AES/EBUn impedanssi 110 Ω on differentiaalinen impedanssi, eli maata vasten 55 Ω. Tällä ei ole mitään tekemistä kaapelin resistanssin kanssa.
Impedanssi on ns. aaltoimpedanssi eikä sitä voi mitata tavanomaisilla yksinkertaisilla mittareilla suoraan. Sen tosin voi mitata esim. mittaamalla induktanssi piuhan toisesta päästä toisen pään ollessa oikosuljettuna ja kaapelin kapasitanssi samaan tapaan mutta nyt piuhan toinen pää avoin. Sen jälkeen impedanssin voi laskea Z0 = sqrt(L/C). Lyhyellä johdolla mittausresoluutio voi muodostua ongelmaksi.
Toinen tapa määrittää impedanssi on käyttää TDR-tekniikkaa, mutta se vaatii jyrkkäreunaisen pulssigeneraattorin ja riittävän laajakaistaisen skoopin (Joku 300-500 MHz riittänee kohtuudella). Tässä menetelmässä syötetään pieniohmisesta nopeareunaisesta lähteestä (tr/tf << tpd) säädettävän sarjavastuksen läpi pulssin reuna siirtojohtoon, jolloin sinä aikana kun pulssin reuna ei ole vielä ennättänyt tulla takaisin piuhan toisesta päästä, näkyy vastuksen päässä jännite U = U0 * Z0/(Z0+Zg), missä U0 = pulssin amplitudi, Z0 = kaapelin impedanssi, Zg = generaattorin antoimpedanssi säädettävine sarjavastuksineen. Generaattorin lähtöimpedanssin ollessa sama kuin siirtojohdon impedanssi, syntyvä "väliporras" tulee tasan puoleen väliin pulssin jännitteen loppuarvoon verrattuna. Kun generaattorin impedanssi tunnetaan, voidaan aaltoimpedanssi laskea.
Kolmas tapa on käyttää sopivaa RF-piirianalysaattoria.
t. Janne
Impedanssi on ns. aaltoimpedanssi eikä sitä voi mitata tavanomaisilla yksinkertaisilla mittareilla suoraan. Sen tosin voi mitata esim. mittaamalla induktanssi piuhan toisesta päästä toisen pään ollessa oikosuljettuna ja kaapelin kapasitanssi samaan tapaan mutta nyt piuhan toinen pää avoin. Sen jälkeen impedanssin voi laskea Z0 = sqrt(L/C). Lyhyellä johdolla mittausresoluutio voi muodostua ongelmaksi.
Toinen tapa määrittää impedanssi on käyttää TDR-tekniikkaa, mutta se vaatii jyrkkäreunaisen pulssigeneraattorin ja riittävän laajakaistaisen skoopin (Joku 300-500 MHz riittänee kohtuudella). Tässä menetelmässä syötetään pieniohmisesta nopeareunaisesta lähteestä (tr/tf << tpd) säädettävän sarjavastuksen läpi pulssin reuna siirtojohtoon, jolloin sinä aikana kun pulssin reuna ei ole vielä ennättänyt tulla takaisin piuhan toisesta päästä, näkyy vastuksen päässä jännite U = U0 * Z0/(Z0+Zg), missä U0 = pulssin amplitudi, Z0 = kaapelin impedanssi, Zg = generaattorin antoimpedanssi säädettävine sarjavastuksineen. Generaattorin lähtöimpedanssin ollessa sama kuin siirtojohdon impedanssi, syntyvä "väliporras" tulee tasan puoleen väliin pulssin jännitteen loppuarvoon verrattuna. Kun generaattorin impedanssi tunnetaan, voidaan aaltoimpedanssi laskea.
Kolmas tapa on käyttää sopivaa RF-piirianalysaattoria.
t. Janne
^upean tyhjentävä vastaus.
Juu toi balansointi tosiaan "unohtui" eli siis signaalien väliltä, maathan tuossa on vain shieldinä.
Juu toi balansointi tosiaan "unohtui" eli siis signaalien väliltä, maathan tuossa on vain shieldinä.
Sinänsä kunnioitettavaa omatoimisuutta mutta pahaa pelkään että saa punoa _muutamaan_kertaan että pääsee edes oikealle hehtaarille jossei sitten aalto-teoria oo hanskassa.kuusita sanoi:
ovaisanen
Hifiharrastaja
Janne Ahonen sanoi:Itsehän vaihtaisin niiden RCA-liittimien tilalle BNC:t, RG-59 BNC-liittimiä saa aika lailla halvemmalla ja lähes maitokaupasta. RCA-liittimien hifistely on vähän p*skan kiillottamista
t. Janne
Minusta tämä on oikea ratkaisu, luotettava liitin , kestää käytössä.
yksi 'ongelma' , BNC-liitin tarvitsee työkalun.
leino_antti
Käyttäjä
- Liittynyt
- 25.2.2007
- Viestejä
- 285
Jep, ja se työkalu ei ole kauhean halpa. Ainakin laadukkaat pihdit maksaa helposti pari sataa. Tulos on kyllä hieno ja laadukas.
-A
-A