jacqueline.lacan
Käyttäjä
no kun för fan näidenhän olis pitänyt olla sisään ajetut kauppias tuotteittaan jakelee, mutta oli varmaan itsekin saanut vasta justiinsa. Kyllä nämä sisäänajoa jonkun verran vaatiikiin, kun aluksi aika tukkoinen tuo ylempi keskialue ja oudon värittynyt yläpää. mutta kaikki se katoaa nopeasti - onneksi!
Basso on aivan hillitön! Senukoita kehutaa ja haukutaan tuosta mutta tämä on ihan oma juttunsa! Basso pysyy kuitenkin balanssissa, ja se antaa kyllä soittakan luonteen kuulua läpi: näppäilytekniikka on kuultavissa. Kuvailisin näitä luonnollisiksi. Hinta luokkaa nostaessa tottakai saa aina nyansseja, mutta mikä on olennaisempaa mitenkä kokonaiskuva muuttuu.
Shadowglowta kuunnellessa väittäisin musiikin saaneen molempia: yksityiskohtaisuutta; soittajien tekniikka tuli framelle, holistisuutta eli sitä timbreä; musiikki kuulosti värikkäämmältä. Äänikuvakin oli kyseisellä äänitteellä hyvin laaja. Mutta mikä todella vakuutti oli Ligetin soittamien monimuotoisten pienten & isompien rytmi-soittimien & -helistimien yhteissointi. Kaikki erottuivat kauniisti; mutta muodostivat samalla kokonaisuuden. Sitä tässä itse ollaan hakemassa - holistisuutta.
Huomenna pitää soitella lisää. Tähän mennessä on soinut hyvin kaikella sonic youthista, afx:n ja intepolin kautta näihin mini-jazz-bändeihin. Nämähän ovat suljetut luurit toisinkuin senukat, joten tuo alapää välillä vaivaa kun se on niin läsnä. Vahvasti suosittelen tutustumaan ajan kanssa. Silti sokkona en ostaisi. G1000 en ole kuullut joka harmittaa, se antaisi perspektiiviä. Suurin hyve korvanlämmittimissä on että akustisvoittoinen musiikki osaa parhaillaan kuulua todella luonnolliselta ja soitto artikuloidulta.
Silti kaipaan ehkä hieman väkivaltaisempaa rakastajaa, sellaista joka kiskaisee naaman mustikalle ja sanoo että nyt kuunnellaan, ja sitten kun aika lopettaa niin kiskaisee tekaritkin suusta. Taisin juuri kuvailla kokaiinin käyttäjän suhteen herraansa. Voisi kuvitella että tällainen kuunteluun pakottaminen tapahtuu jo jonkin kustannusella.
Avopuolison kommentit olivat:
+paremmin balanssissa oleva timbre
+kirkkaampi
+/-soundi
Muutaman kymmenen sisäänajo-tunnin jälkeen:
Soundi on selvästi saanut selkeyttä ainakin rauhtoittuneen basson myötä. Toisaalta detalji-rikkaus on kasvanut myös, in rainbows levyllä saattoi kuulla pianon äänen värisevän. Se on jo aika yksityiskohtaista. Palauttaa mieleen kun ensimmäistä kertaa kuulin ML Summit:teja, josta koko kipinä tähän harrastukseen alkoi. Soittimien erottelu on varsin toimivaa, kuten saattaisi tässä hintaluokassa toivoa. Sisäänajon jälkeen tuntuu että luurit ovat löytäneet oman sisäisen balanssinsa äänille - joka toimii. Nopealla kuuntelulla ei jäänyt mielikuvaa että mikään alue korostuisi.
Kaikki tähän mennessä tahtoo sanoa että hevosella saa ja rahalla pääsee. Mitä muuta? Tämä "mitä muuta" on oma viettinsä. Musiikkiin pitää panostaa laitteiden muodossa. Hifi on harrastus; tinkimätön laitteisto voidaan vaihtaa vielä kerran toiseen vastaavaan. Siksi on helppo markkinoida "musikaalisuutta". Se on sitä jotain muuta; siihen on helppo juurtua ja unohtaa venklaus. Joka onkin myyntikikka, koska musikaalisuutta ei voi tyhjentää tiettyyn alueeseen. Ihmemaassa se on mukana laulettava melodisuus. Itselleni se on napin painalluksella muun unohtamista. Hedonismia.
Denon vastaa tähänkin huutoon. Siinä on sitä muuta, jota kukaan ei osaa selittää mistä se tulee; Ehkä se on sähkösyötön yltäkylläisyyttä (mf) tai kuuntelun rasittamattomuutta(penaudio). Tai immanenttia niin ettei sitä voi palauttaa mihinkään yksittäiseen tekijään. Denonille luettakoon avuksi että se sai CAn kuulostamaan viehättävältä. Silti legot pysyivät suussa & odottelen että pääsen vertaamaan gradoa. Mutta musta-silmä tästä ainakin jäi. Kuka tahansa näitä ottaakaan koekuunteluun niin sisäänajakoon niitä ensin, jollei kauppias ole ehtinyt. Tämä on ainoa mitä voi sanoa objektiivisuuden varmuudella. Kiitoksia lukijoille ja denonin lainaajalle. Arvostan hyvin suuresti.
Basso on aivan hillitön! Senukoita kehutaa ja haukutaan tuosta mutta tämä on ihan oma juttunsa! Basso pysyy kuitenkin balanssissa, ja se antaa kyllä soittakan luonteen kuulua läpi: näppäilytekniikka on kuultavissa. Kuvailisin näitä luonnollisiksi. Hinta luokkaa nostaessa tottakai saa aina nyansseja, mutta mikä on olennaisempaa mitenkä kokonaiskuva muuttuu.
Shadowglowta kuunnellessa väittäisin musiikin saaneen molempia: yksityiskohtaisuutta; soittajien tekniikka tuli framelle, holistisuutta eli sitä timbreä; musiikki kuulosti värikkäämmältä. Äänikuvakin oli kyseisellä äänitteellä hyvin laaja. Mutta mikä todella vakuutti oli Ligetin soittamien monimuotoisten pienten & isompien rytmi-soittimien & -helistimien yhteissointi. Kaikki erottuivat kauniisti; mutta muodostivat samalla kokonaisuuden. Sitä tässä itse ollaan hakemassa - holistisuutta.
Huomenna pitää soitella lisää. Tähän mennessä on soinut hyvin kaikella sonic youthista, afx:n ja intepolin kautta näihin mini-jazz-bändeihin. Nämähän ovat suljetut luurit toisinkuin senukat, joten tuo alapää välillä vaivaa kun se on niin läsnä. Vahvasti suosittelen tutustumaan ajan kanssa. Silti sokkona en ostaisi. G1000 en ole kuullut joka harmittaa, se antaisi perspektiiviä. Suurin hyve korvanlämmittimissä on että akustisvoittoinen musiikki osaa parhaillaan kuulua todella luonnolliselta ja soitto artikuloidulta.
Silti kaipaan ehkä hieman väkivaltaisempaa rakastajaa, sellaista joka kiskaisee naaman mustikalle ja sanoo että nyt kuunnellaan, ja sitten kun aika lopettaa niin kiskaisee tekaritkin suusta. Taisin juuri kuvailla kokaiinin käyttäjän suhteen herraansa. Voisi kuvitella että tällainen kuunteluun pakottaminen tapahtuu jo jonkin kustannusella.
Avopuolison kommentit olivat:
+paremmin balanssissa oleva timbre
+kirkkaampi
+/-soundi
Muutaman kymmenen sisäänajo-tunnin jälkeen:
Soundi on selvästi saanut selkeyttä ainakin rauhtoittuneen basson myötä. Toisaalta detalji-rikkaus on kasvanut myös, in rainbows levyllä saattoi kuulla pianon äänen värisevän. Se on jo aika yksityiskohtaista. Palauttaa mieleen kun ensimmäistä kertaa kuulin ML Summit:teja, josta koko kipinä tähän harrastukseen alkoi. Soittimien erottelu on varsin toimivaa, kuten saattaisi tässä hintaluokassa toivoa. Sisäänajon jälkeen tuntuu että luurit ovat löytäneet oman sisäisen balanssinsa äänille - joka toimii. Nopealla kuuntelulla ei jäänyt mielikuvaa että mikään alue korostuisi.
Kaikki tähän mennessä tahtoo sanoa että hevosella saa ja rahalla pääsee. Mitä muuta? Tämä "mitä muuta" on oma viettinsä. Musiikkiin pitää panostaa laitteiden muodossa. Hifi on harrastus; tinkimätön laitteisto voidaan vaihtaa vielä kerran toiseen vastaavaan. Siksi on helppo markkinoida "musikaalisuutta". Se on sitä jotain muuta; siihen on helppo juurtua ja unohtaa venklaus. Joka onkin myyntikikka, koska musikaalisuutta ei voi tyhjentää tiettyyn alueeseen. Ihmemaassa se on mukana laulettava melodisuus. Itselleni se on napin painalluksella muun unohtamista. Hedonismia.
Denon vastaa tähänkin huutoon. Siinä on sitä muuta, jota kukaan ei osaa selittää mistä se tulee; Ehkä se on sähkösyötön yltäkylläisyyttä (mf) tai kuuntelun rasittamattomuutta(penaudio). Tai immanenttia niin ettei sitä voi palauttaa mihinkään yksittäiseen tekijään. Denonille luettakoon avuksi että se sai CAn kuulostamaan viehättävältä. Silti legot pysyivät suussa & odottelen että pääsen vertaamaan gradoa. Mutta musta-silmä tästä ainakin jäi. Kuka tahansa näitä ottaakaan koekuunteluun niin sisäänajakoon niitä ensin, jollei kauppias ole ehtinyt. Tämä on ainoa mitä voi sanoa objektiivisuuden varmuudella. Kiitoksia lukijoille ja denonin lainaajalle. Arvostan hyvin suuresti.
