DAT nauhurit

[moti]

Vanhoista hifi-lehdistä vois löytyä selostus dat-tekniikasta. Muistelen että signaali tallennetaan satunnaisessa järjestyksessä ja kasataan toistovaiheessa metadatan avulla. Systeemiin on rakennettu cd-tyylinen virheenkorjaus joten pienet vauriot nauhassa ei kuulu.

 

[rigging is fun]

Olen aina hämmästellyt sitä kuinka dat nauhurin nauha ja äänipäärummun pyörintänopeus saadaan synkkaamaan niin että ...

, sopiikin ihmetellä. Niin teen minäkin.

... Muistelen että signaali tallennetaan satunnaisessa järjestyksessä ...

, eikä siinä vielä kaikki.

Aamukahvin oheen tekemäni haku "dat recorder tracking" toi tällä kertaa ( mä olen aika hakukonekäsi ... ) ihan mielenkiintoisen artikkelin ->

https://www.soundonsound.com/sound-advice/all-about-digital-audio-part-4
mm. tämä : " ... However, a clever technique called Azimuth Recording is used to overcome this. One head is twisted 20 degrees to the left and the other 20 degrees to the right creating a 40‑degree azimuth error between them ... "

Faktantarkistukseen en kykene, täytynee tätä vielä kun aikaa jostain ilmestyy pöyhiä, on museotekniikka ihmeellistä. t. ' RIF '

 

[moti]

^ tämä 20° oli myös expon edellisen sivun kuvissa.

 

[eksponentiaalitorvi]

Kaikkea sitä oppii kun keskustelee viisaiden kanssa...
Olen ollut kovasti väärässä luulossa / tiedossa tuosta äänipäiden toiminnasta.



Teksti pöllitty @rigging is fun linkkaamasta ^ © SoundOnSound.com ansiokkaasta artikkelista:
Setä Googlen mainiosti kääntämänä mutta jokseenkin ymmärrettävänä.


DAT-koneissa ei ole ohjausraita- tai poistopäitä, eikä ole mitään takeita siitä, että nauha pyyhitään kokonaan (jos esimerkiksi vanhaa nauhaa käytetään uudelleen). Pyyhkiminen ei ole edellytys digitaaliselle nauhatallennukselle, koska magneettinen tietoväline on täysin kyllästetty pohjois-etelä- tai etelä-pohjoinen magneettielementteinä tallennuksen aikana – uusi tallennus yksinkertaisesti korvaa vanhan. Tämä tarkoittaa kuitenkin, että raitojen välissä ei ole tyhjiä suojanauhoja, joten jokin muu menetelmä toistopäiden paikantamiseksi ja ylläpitämiseksi oikeilla raidoilla on välttämätön.

Suhteellisen leveä, noin 20 µm (mikrometriä) leveä ja 24 mm pitkä raita asetetaan nauhalle tallennuksen aikana rummun ensimmäisellä päällä. Kun toinen pää tulee ympäriinsä, se tallentaa sitten raitansa niin, että se menee osittain päällekkäin ensimmäisen kanssa, mikä takaa, että nauhan jokainen osa tallennetaan ja ettei aiempaa tallennusta säily. Nauhalle jäänyt tietonauha päätyy noin 13,6 µm leveäksi (katso kuva 3).

Koska tallennus-/toistopäät ovat noin 20 µm leveitä, mutta tallennettu raita on vain 13,6 µm leveä, päät menevät ilmeisesti päällekkäin vierekkäisten raitojen kanssa toiston aikana, mikä voi johtaa huomattavaan ylikuulumiseen. Asian voittamiseksi käytetään kuitenkin älykästä tekniikkaa nimeltä Azimuth Recording. Yksi pää on kierretty 20 astetta vasemmalle ja toinen 20 astetta oikealle, jolloin syntyy 40 asteen atsimuuttivirhe niiden välille – ja myös vaihtoehtoisten tallennettujen raitojen välille. Vaikka kukin pää voi toistaa oman nauhoitettunsa raitansa, se poimii hyvin vähän ylikuulumista viereisiltä kappaleilta, mikä poistaa suojanauhojen tarpeen ja mahdollistaa paljon suuremman pakkaustiheyden nauhalle. Kuitenkin tarvitaan edelleen mekanismi päiden kohdistamiseksi oikeaan paikkaan aluksi.

Kaikki mitä nauhalle tallennettaessa digitaalista ääntä ei ole digitaalista ääntä – myös useita muita datan bittejä tallennetaan. Stereoäänidata tallennetaan raidan keskiosaan, ja sitä rajoittaa molemmilta puolilta ATF (Automatic Track Following) -niminen äänisarja. Alakooditiedot tallennetaan myös ATF:n ja raidan ulkoreunojen väliin (lisää tästä 'Alikoodit' -ruudussa).

ATF-signaalit sisältävät toistuvan sekvenssin suhteellisen matalataajuisia ääniä, joista matalin on 130 kHz. Voimakkaat pään atsimuutit eivät vaikuta tällaisiin ääniin, ja ne pysyvät molemmille päille yhtä havaittavissa. Äänijakso toistuu joka neljäs tallennettu raita (toisin sanoen joka toinen päärummun kierros), ja sekvenssiä käytetään kohdistamaan asiaankuuluva pää asianmukaisen nauharaidan kanssa, mikä toimii samalla tavalla kuin videokoneen ohjausraita. ATF-signaalit löytyvät raidan äänidatan molemmilta puolilta, joten jos pää harhailee, ne auttavat ohjaamaan seurantaa.

Atsimuuttitallenteen, päällekkäisten raitojen ja ATF-sekvenssien käyttö lisää nauhalle tallennettua datatiheyttä huomattavasti, mikä mahdollistaa yli kahden tunnin digitaalisen datan tallentamisen suhteellisen lyhyelle nauhalle. Näiden tekniikoiden menestys on johtanut niiden yleistymiseen useissa muissa digitaalisissa ääni- ja videonauhuriformaateissa.


Ja vielä yksinkertaistettu rautalankakuva / pöllitty myös yllämainitusta lähteestä.
Tuossa näkyy myös se "todellinen nauhanopeus" eli 3.1 m/s.




Juu kyllä - on se ihmeellistä tuo viime vuosituhannen tekniikka.

 

[hm42]

On mielenkiintoista pohtia, kuinka paljon koti-/semipro- kuin ammattistudioidenkin laatikoissa lojuu DAT-nauhoja, joilla on sen aikakauden arvokkaita tallenteita. Keikkaäänitteitä, julkaisemattomia masteroituja kokonaisia levyjä, raakaversioita aka demoja, ... , jne. , veikkaisin tuhansissa ihan vain Suomessa.

Minulla on mm useita kymmeniä, ellei puhuta jopa sadoista, Phish-nimisen bändin keikkatallenteita DATteina. Tape Tree oli tämä fanien jakelu/vaihtomalli näihin jamibändeihin, joista Phish nousi ehkä suurimmaksi Grateful Deadin jälkeen joka tämän aloitti. Bändeillä oli taping policyt, erillinen mikrofoniständialue äänittäjille miksaajan laitteiston vieressä keikoilla ja joskus jopa xlr-outputit tarjolla. Ja DAT oli _se_ formaatti kelanauhakauden loppuessa häviöttömien kopioiden ansiosta. Mukavaa aikaa, tuolloin sai myös paljon nauhanvaihtokavereita.

 

[eksponentiaalitorvi]

Minulla on mm useita kymmeniä, ellei puhuta jopa sadoista, Phish-nimisen bändin keikkatallenteita DATteina. Tape Tree oli tämä fanien jakelu/vaihtomalli näihin jamibändeihin, joista Phish nousi ehkä suurimmaksi Grateful Deadin jälkeen joka tämän aloitti. Bändeillä oli taping policyt, erillinen mikrofoniständialue äänittäjille miksaajan laitteiston vieressä keikoilla ja joskus jopa xlr-outputit tarjolla. Ja DAT oli _se_ formaatti kelanauhakauden loppuessa häviöttömien kopioiden ansiosta. Mukavaa aikaa, tuolloin sai myös paljon nauhanvaihtokavereita.

Mielenkiintoista… kuunteletko noita nauhoituksia edelleen?

Phish on minulle tuntematon combo ja piti oikein googlata. Kulttibändi. YouTube puolella näytti kappaleiden pituus olevan pääosin 10-30 minuuttisia eli jamittelua piisaa ja useamman kappaleen ”popturreja” = saumattomalla siirtymisellä seuraavaan. Meni hieman off topiciksi - sori siitä.

 

[hm42]

Mielenkiintoista… kuunteletko noita nauhoituksia edelleen?

Kyllä vaan, tosin en enää DATeilta vaan siirrettynä flaceiksi. Vanhoja sekä uudempia keikkoja on myös julkaistu virallisina bokseina ja digitallenteina riittoisasti, löytyy myös yleisimmistä striimipalveluista jokunen määrä, ja bändillä on oma striimipalvelukin nykyään josta saa suunnilleen kaikki keikkatallenteet striimattua kuukausihinnalla (livephish.com). Musaa joka nautitaan yleensä noin kolmituntinen keikka kerrallaan.

Phish on minulle tuntematon combo ja piti oikein googlata. Kulttibändi. YouTube puolella näytti kappaleiden pituus olevan pääosin 10-30 minuuttisia eli jamittelua piisaa ja useamman kappaleen ”popturreja” = saumattomalla siirtymisellä seuraavaan. Meni hieman off topiciksi - sori siitä.

Erittäin hyvä bändi, kovin tuntematon näillä leveysasteilla tosin. Kannattaa tsekata. Ja DAT oli mitä mainioin formaatti tuohon nauhavaihtoon ja äänityksiin ennen kannettavien kovalevyjen ja muistikorttien tuloa.

 

[moti]

^Millä levyllä kantsii aloittaa Phish kuuntelu?

 

[hm42]

^Millä levyllä kantsii aloittaa Phish kuuntelu?

Phish on kuin Grateful Dead - studiolevyillä saa pienen lyhennetyn maistiaisen biiseistä, mutta jos niillä haluaa aloittaa niin sanoisin Rift tai Hoist.

Mutta se varsinainen juttu avautuu keikoista, hyvä alkukokoelma on "A Live One" joka on joka striimipalvelussa, ja sen jälkeen vaikka Clifford Ball -boksi, sitten mitä vain keikkoja mitä sieltä löytyy 90-luvulta. Siitä pääsee eteenpäin. Sen jälkeen voi uskaltaa hypätä 00-luvulle ja sen jälkeen 80-luvulle.

Kun pääsee bändiin syvemmälle, löytyy keikkoja joissa kakkossettinä (settejä on normaalisti kolme + encoret per keikka) on joku kokonainen cover-levy, ovat esittäneet esim kokonaan dark side of the moonin, who:n quadrophenian, beatlesin white albumin, talking headsin remain in lightin, velvettien loadedin, exile on main streetin ym - nämä aikoinaan olivat halloween-spesiaaleja. Tai sitten on keikkoja joissa on koko setin tai keikan kestävä teema, joka biisiin tungetaan mukaan esim samaa Led Zeppelinin biisiä pätkä. Tai venytetään oma yksi biisi koko setin mittaiseksi. Ja niin edelleen.
Phishillä on myös paljon festareita joissa he ovat ainoa esiintyjä, esim 3-4 päivää peräkkäin ja kaksi keikkaa per päivä, ja joka keikka eri biisit.
On myös muita spessuja tyyliin Baker's Dozen jossa bändi esiintyi 13 päivää peräkkäin Madison Square Gardenilla ilman että yhtään biisiä soitettiin kahteen kertaan (mokasivat kerran

Siinä riittää tutustumista jos tuohon innostuu uppoutumaan. Ja kannattaa.