Nyt on vierailu tehty ja Krell kokeiltu. Täytyy sanoa, että tämä oli kyllä hämmentävä kokemus. Huone oli tilava, mutta suurelta osalta betoninen. Vasen kaiutin oli lähes nurkassa, kun oikealle avautui aukko keittiöön. Sohva oli reilusti irti takaseinästä, eikä pään liikuttaminen eteen ja taakse tuonut esiin moodikuoppia. Muutenkaan liikkuminen huoneessa ei muuttanut basson balanssia erityisen paljon. Moodin soimista kuuli jonkin verran, mutta se ei mitenkään jyrännyt soundia. Huoneessa oli varsin paljon paljasta pintaa ja myös tärykaikua. Kuuntelukolmio ei ollut tasasivuinen, vaan etäisyys kuuntelupaikkaan oli suurempi kuin kaiuttimien välinen etäisyys.
Kuuntelu aloitettiin Marantzin AV-vahvistimella. Äänilähteinä toimi vinyylisoitin, sekä kännykän kautta soitettu Spotify. Musiikki oli isännän valitsemaa.
Heti kävi selväksi, että ääni oli oudon aneeminen. Bassoa ei ollut juurikaan, vaikka alin moodi toi hiukan murahduksia alimpiin taajuuksiin. Ylempää bassoa ja napakkuutta puuttui reilusti. Kaiuttimet siirrettiin keskemmäksi huonetta, mutta se ei korjannut tilannetta. Vaihto Krelliin toi lisää tarkkuutta ja hengittävyyttä soundiin, mutta edelleen ääni ei vaan herännyt eloon. Talossa oli myös Harrin kaiuttimen koaksiaalit yhdysrakenteisilla subbareilla ryyditettyinä. Niiden kanssa ääni toimi huomattavasti paremmin. Kokeilimme myös Daleja subbareilla ryyditettynä, ja vaikka basson ulottuvuus parani, niin ääni ei vaan auennut odotetusti.
Tilanne oli hämmentävä. Epicon-sarjan jalustakaiuttimet olivat jotenkin aneemiset ja hävisivät verrokkikaiuttimille reilusti. Akustiikasta ei löytynyt mitään sellaista, jonka olisin voinut osoittaa syypääksi. Oltiin jo valmiita toteamaan, että Epiconit eivät vaan toimi tässä tilassa. Ihan loppuvaiheessa, ennen kaapelien irrotusta, keskustelu kääntyi kaiuttimiin. Olin ymmärtänyt, että Veltto oli ostanut Hifistudiolla kuulemansa demokaiuttimet. Tämä ei pitänytkään paikkaansa, vaan nämä olivat pakasta vedetyt. Ikää näillä toki oli jo yli vuoden. Mieleeni juolahti, että voisiko kaiuttimet olla sisäänajamattomat. Isännän kuunteluvoimakkuudet olivat maltillisia ja niin ne olivat olleet koko vierailuni ajan. Sain idean, että kokeillaan kosmisen virtahevon lentoa ja katsotaan, josko saataisiin ripustuksille hieman liikettä. Kappaleen alkaessa käänsin volumea hiukan isommalle. Hippon bassot toistuivatkin yllättävän hyvin, mukaanlukien se erittäin matalalle menevä kohta. Tämän jälkeen kuunneltiin muitakin kappaleita ja kaiutin kuulosti täysin erilaiselta! Oli potkua ja napakkuutta, sekä äänikuva oli iso ja eläväinen, vaikka ei istunutkaan spotissa. Välillä epäilytti, että Harrin kaiutinten subbarit olivat unohtuneet päälle, ero oli niin dramaattinen!
En osaa tarkkaan sanoa kuinka paljon tässä on kyse sisäänajamattomuudesta ja kuinka paljon suuremmasta kuunteluvoimakkuudesta. Pieni epäherkkä jalustakaiutin, jota ei ole koskaan soitettu kovempaa. Epäilen, että myös kaiuttimen taajuusbalanssi on viritetty aukeamaan hiukan suuremmalla volyymilla, eli hissuttelu voisi vaatia hieman loudness-korjausta. Aika näyttää pysyykö auennut ääni myös hiljaisemmassa kuuntelussa, kun ”karstat on poltettu koneesta”, vai pitääkö hanaa avata riittävästi musiikkia kuunnellessa. Joka tapauksessa tunnelma muuttui juuri ennen lähtöäni hämmennyksestä ja pettymyksestä huomattavasti positiivisemmaksi. Marantz ei kyllä täysin vakuuttanut ja nämä Epiconit ansaitsevat jotain tymäkämpää vahvistinosastolla. Taas sitä oppi jotain uutta. Akustiikka ei ollut mitenkään optimaalinen, mutta tällä kertaa ongelmat olivat muualla.