-
Hifiharrastajat ry:n infolehtinen yhdistyksestä ja hifistä harrastuksena nyt digijulkaisuna. » Lue lisää täältä!
-
Uutena lainattavana jäsenetuna Virtasalkku, jossa on välineistöä hifilaitteiden vaiheiden tarkistukseen ja kytkemiseen. Lue lisää»
D-luokan vahvistimet
- Keskustelun aloittaja diivari
- Aloituspäivämäärä
Okei, jostain syystä linkki vei tuo aloitusviestin ohi. Kyllähän tuo on vahva osoitus yksinkertaisen numeroarvon ja kuulohavainon yhtäaikaisesta yhtäläisyydestä ja samaan aikaan lähes täydellisestä ristiriitaisuudesta. Tavallaan vähän huono esimerkki ottaa esimerkiksi vahvistin joka maksaa vähemmän kuin asialliset SET päätemuuntajat mutta toisaalta myös ihan mielenkiintoinen.
Jos ketjun aihetta ajatellaan niin onko D-luokassa samaa ristiriitaa vai meneekö ne enemmän samaan kastiin
empiirinen tuntuma on jossain määrin epäselvä.Tuntumassa jotain samaa jekkua.
Jäin lueskelemaan säröstä ja siitä miten korva toimii. Tässä meneekin taas tovi.
Toinen harmooninen kuullaan pehmeänä mutta toisaalta taas samaan aikaan se voi luoda syvyysvaikutelmaa koska se korostaa äänen syttymistä, jota korva käyttää paikantamiseen. Eli vaikka putkari on täynnä roskaa niin se "3D" on tältä pohjalta teknisesti perusteltavissa. Siis perusteltavissa kuulijan päässä vaikka oikea resoluutio on heikompi särön takia.
Pääteaste on aina "likaisempi". Etunen taas voi puskea hyvinkin pitkälti pelkkää toista harmoonista. Tällä periaatteella putkietunen tosiaan voi tuoda vaikka sille nCore päätteelle rahtusen "magiaa" mukanaan.
(Testattu, kuulen kyllä että se toimii, koitan edelleen tässä vain hakea että miksi.)
Jäin lueskelemaan säröstä ja siitä miten korva toimii. Tässä meneekin taas tovi.
Toinen harmooninen kuullaan pehmeänä mutta toisaalta taas samaan aikaan se voi luoda syvyysvaikutelmaa koska se korostaa äänen syttymistä, jota korva käyttää paikantamiseen. Eli vaikka putkari on täynnä roskaa niin se "3D" on tältä pohjalta teknisesti perusteltavissa. Siis perusteltavissa kuulijan päässä vaikka oikea resoluutio on heikompi särön takia.
Pääteaste on aina "likaisempi". Etunen taas voi puskea hyvinkin pitkälti pelkkää toista harmoonista. Tällä periaatteella putkietunen tosiaan voi tuoda vaikka sille nCore päätteelle rahtusen "magiaa" mukanaan.
(Testattu, kuulen kyllä että se toimii, koitan edelleen tässä vain hakea että miksi.)
Yleistyksissä kannattaa olla varovainen. Alla mittaus omasta putkietusestani:
Fig.5 Audio Research Reference 3, balanced spectrum of 50Hz sinewave, DC–1kHz, at 2V into 100k ohms (linear frequency scale).
https://www.stereophile.com/content/audio-research-reference-3-line-preamplifier-measurements
Samalla kannattaa muistaa psykoakustiikka, mittausten perusteella ilmenevä suhteellisen suurikin määrä toista harmonista ei kuulosta miltään, ei siis lisää tai poista ääneen/stä mitään.
Kyllä, koitan kirjoittaa aika väljästi että "on mahdollista". Laitteita on monenlaisia.
Ylipäänsä suuri määrä säröä ei kuulosta juuri miltään. Korvan ja aivojen tehtävä on havaita muutos ja oleellinen eikä sitä mitä on koko ajan. Eikä se kolmaskaan harmoninen mikään täysi mörkö ole, harmoninen kuitenkin sekin.
Mutta se mitä kuullaan on muutos tai varsinkin äkkinäinen muutos, eli mietin milloin se särö mahdollisesti on kuultavissa. Putkareissa on selvästi mitattavia asioita jotka viittaavat että voivat kuulua tietyissä olosuhteissa.
D-luokkaisissa on käytöksen muutosta taajuuden mukaan. Parhaissa jo vähän tai mitättömästi, joissakin enemmän. Mitatusti ei ehkä järin merkittävän näköistä voimakkuudeltaan mutta selvästi olemassaolevaa. Onko tilanteita joissa ongelma muuttuu kuuluvaksi? Paitsi kun tehot loppuu kesken, se nyt on aina kamalaa. (Vaikka oikeastihan tehojen loppuminen on käyttäjän eikä vahvistimen vika jos vahvistin vain speksissään pysyy.)
Ylipäänsä suuri määrä säröä ei kuulosta juuri miltään. Korvan ja aivojen tehtävä on havaita muutos ja oleellinen eikä sitä mitä on koko ajan. Eikä se kolmaskaan harmoninen mikään täysi mörkö ole, harmoninen kuitenkin sekin.
Mutta se mitä kuullaan on muutos tai varsinkin äkkinäinen muutos, eli mietin milloin se särö mahdollisesti on kuultavissa. Putkareissa on selvästi mitattavia asioita jotka viittaavat että voivat kuulua tietyissä olosuhteissa.
D-luokkaisissa on käytöksen muutosta taajuuden mukaan. Parhaissa jo vähän tai mitättömästi, joissakin enemmän. Mitatusti ei ehkä järin merkittävän näköistä voimakkuudeltaan mutta selvästi olemassaolevaa. Onko tilanteita joissa ongelma muuttuu kuuluvaksi? Paitsi kun tehot loppuu kesken, se nyt on aina kamalaa. (Vaikka oikeastihan tehojen loppuminen on käyttäjän eikä vahvistimen vika jos vahvistin vain speksissään pysyy.)
Juhani Manninen
Hifiharrastaja
Minulla kun on kokemusta pienisäröistä kaiuttimista joiden särö on erityisen matalaa erityisesti ylemmällä keskiäänialueella,ja aladiskantilla, niin silloin kokee äänen voimakkuuden erilailla ,koska puuttuvat särökomponentit poistavat äänen rasittavuutta,ja äänenpainetta on ikään kuin vähemmän.
K4K
Hifiharrastaja
Manniselta kysyisin, vaikuttaako matala säröisyys käytänössä kuunnellessa käytettyyn äänen voimakkuuteen mitenkään?
Juhani Manninen
Hifiharrastaja
Käytänössä on käynyt niin että on jopa joutunut laskemaan tasoja,koska kaikki tulee niin vaivattomasti,ja taustalta kuuluu kaikki pienimmätkin yksityiskohdat huippu puhtaan taustan ansiosta.
Kaiuttimen navoista mitatut jännitteestä harvoin ylittävät AC.3 volt.
Tietääkseni erilaisten säröjen kuulokynnystä on suhteellisen paljonkin tutkittu eli ei ehkä kannata yrittää keksiä pyörää uudelleen
Aikoinaan yritettiin saada läpi ehdotusta jonka perusteella audiolaitteita arvioitaessa otettaisiin huomioon ihmisen havaintokynnyksiä mutta idea ei mennyt läpi, kenties insinöörivetoisen mittausperinteen ja laitevalmistajien speksien viilaamiseen ihastuneen markkinointiosaston vastustuksesta. Kuitenkin jos näin tehtäisiin niin juurikin tuollaiset ASR tyyppiset arvoasteikot voisivat muuttua laitteiden "paremmuusjärjestykseen" osalta paljonkin. Vastaavan analyysin puuttuessa voidaan aina turvautua kuuntelemiseen joko sokkona tai ei. Yleensäkin esimerkiksi kaiuttimen ja vahvistimen vuorovaikutuksen ja vaikka negatiivisen takaisin kytkennän osuutta olisi mielenkiintoista selvittää. Näissä todennäköisesti on vaihtelua vahvistimen toimintaperiaatteen mukaan ja tietenkin erilaisten kaiuttimien poikkeavat vaikutusmäärät huomioiden.
THDkin on aika pitkälle “markkinointitermi”, eikä se kerro soundista oikein mitään, jos ei tarkemmin katsota mistä se säröspektri koostuu. En tiedä mistä putkivahvistimet – ja etenkin varsin kapeaa harrastusaluetta edustavat set-vahvistimet ilmaantui D-luokan vahvistimia käsittelevään ketjuun? Melko harhaan johtavia hajatelmia putkivahvistimista varmasti syntyy, jos samaan soppaan sotketaan 300b-putken historia ja yhden satunnaisen vekottimen mittaukset.
Putkityypeillä on toki erilaisia ominaisuuksiaan, mutta ne “tuikut” kyllä saa toimimaan suhteellisen lineaarisesti, jos vahvistinta käytetään sille suunnitellulla tavalla. Omasta kokemuksesta vois sanoa että esim muuntajilla on ihan yhtä iso vaikutus soundiin kun putkityypillä. Eikä SET-vahvistinta tietenkään kannata hankkia, jos ei ymmärrä että se on aina tarkoitettu sille sopiville kaiuttimille – joita kyllä on olemassa. Homma toimii erinomaisen hyvin, kun katsotaan vähän muutakin kun kaiuttimen herkkyyttä tai vahvistimen watteja.
einno
Yhteistyökumppani
- Liittynyt
- 19.1.2020
- Viestejä
- 1 078
Vaikka tästä varmaan kukaan ei halua putket vs. trankut (vs. D-luokka) -vääntöä, on pakko muistuttaa, että putket toimivat hyvin vain silloin, kun ne ovat kunnossa. Oman kokemukseni mukaan harmillisen usein putket ovat (ainakin osittain) epäkunnossa. Kohinaa, säröä, epälineaarisuutta, häiriöääniä jne. Trankkupohjaiset ratkaisut mukaan lukien D-luokka toimii tai sitten ei toimi lainkaan. Tuo jälkimmäinen tilanne on puolestaan hyvinkin harvinainen.
Vaikka omista seteistäni löytyy koko ajan putkia, niin tuo edellä esitetty on pakko niellä, jos putkia soimasta löytyy...
-erkki
Vaikka omista seteistäni löytyy koko ajan putkia, niin tuo edellä esitetty on pakko niellä, jos putkia soimasta löytyy...
-erkki
Viimeksi muokattu:
Mä olen ehkä hieman erimieltä tuosta; silloin kun laite on suunniteltu niin että putket toimii valituille putkityypeille optimaalisessa ympäristössä ja toiminta-alueella, niin ei noita ongelmia nyt ihan hirveästi pitäisi olla. Tottakai putkissa on laatueroja ja ne on kuluvia osia, joten laitteet vaatii ylläpitoa. Jos noi mainitut asiat; kohina, särö, epälineaarisuus tai häiriöäänet olis usein toistuva riesa, niin itsellä ei olis yhtään putkilaitetta käytössä.
Niin, no tuohan tietysti riippuu monesta asiasta. Omassa vahvistimessa pääteputkien vaihtoväli on (manuaalin mukaan) n. 6000 tuntia.
Eipä taida putkien eliniällä olla juurikaan tekemistä D-luokkan kanssa, paitsi jos joku toteuttaa D-luokkalaisen putkilla
Putken data sheetistä selviää kyseisen tyypin oletettu käyttöikä, olettaen että käytetään tarkoitetulla tavalla.
Mitä tulee D-luokkaan ja takaisinkytkentään niin eikös ainakin Bruno sellaisen toteuttanut, muistaakseni.
Putken data sheetistä selviää kyseisen tyypin oletettu käyttöikä, olettaen että käytetään tarkoitetulla tavalla.
Mitä tulee D-luokkaan ja takaisinkytkentään niin eikös ainakin Bruno sellaisen toteuttanut, muistaakseni.
Tuosta noita D-luokan periaate ja toiminnan kuvauksia, suhteellisen ymmärrettävässä muodossa:
https://www.analog.com/en/technical-articles/fundamentals-of-class-d-amplifiers.html
Etenkin audiokäyttöön suunnatut putket on pyritty tekemään mahdollisimman lineaarisiksi, samoin oli kehitys myös puolijohteissa. Tilanne on sikäli muuttunut että lineaaristen komponenttien kysyntä on vähentynyt ja samalla saatavuus. Suuntaus on ollut voimakkaasti kytkentä tyyppisiin puolijohteisiin ja tämähän jos mikä tukee D-luokan tarpeita, tietysti voidaan kysyä mikä olisi tilanne jos kehitys olisi ollut toinen. Fakta kuitenkin on että D-luokkan hyötysuhde on erinomainen verrattuna perinteisiin toteutuksiin, olisiko B-luokan vahvistinkytkentä lähinnä mutta nekin ovat varsin harvinaisia.
https://www.analog.com/en/technical-articles/fundamentals-of-class-d-amplifiers.html
Etenkin audiokäyttöön suunnatut putket on pyritty tekemään mahdollisimman lineaarisiksi, samoin oli kehitys myös puolijohteissa. Tilanne on sikäli muuttunut että lineaaristen komponenttien kysyntä on vähentynyt ja samalla saatavuus. Suuntaus on ollut voimakkaasti kytkentä tyyppisiin puolijohteisiin ja tämähän jos mikä tukee D-luokan tarpeita, tietysti voidaan kysyä mikä olisi tilanne jos kehitys olisi ollut toinen. Fakta kuitenkin on että D-luokkan hyötysuhde on erinomainen verrattuna perinteisiin toteutuksiin, olisiko B-luokan vahvistinkytkentä lähinnä mutta nekin ovat varsin harvinaisia.
Viimeksi muokattu:
Putket tuli mukaan osaltaan siitä että on olemassa monia eri toteutuksia putkille ja samoin D-luokalle. Yksittäinen ääripään 300B on esimerkki mitä voi olla siinä missä muutakin. Se nimenomaan ei ollut tarkoitettu kertomaan mitään yleispätevää kaikista putkivahvistimista. Ei kukaan vertaa myöskään päikseen tosissaan jotain 2W D-lastua jota ajetaan suunnilleen kännykän laturilla ja Purifia.
Mutta joo, vahvistimien ja säröjen miettiminen on mukavaa puuhaa mutta sitten taas kun katsoo minkä verran se kaiutin (puhumattakaan huoneesta...) sitä ääntä vääntää niin ohkaiseksi käy perustelut ja varmat kuulohavainnot jotka tosiaan riippuisi vain siitä vahvistimesta - silloin kun paritus ei ole ihan väärä.
Ehdotinkin joskus että joku voisi mitata SINAD arvon läpi laitteiston tilassa olevalta kuuntelupaikalta, eipä ottanut tulta alleen
Saataisiin vähän perspektiiviä..
jusky
Hifiharrastaja
Eikös A-luokka ole paras säröjen suhteen pienellä teholla. Enemmän B:lle säädetty vaatii hieman enemmän tehojen ottamista ollakseen puhtain. D-luokka menee tuohon jälkimmäiseen. Icepowerit on parhaimmillaan vasta useammalla watilla.