D-luokan vahvistimet

[jasu]

D-luokassa dead time taitaa aiheuttaa säröä, jonka osuus pienenee kun tehoa lisätään.

 

[moti]

^eli D-luokka ja epäherkät kajarit on optimi. Herkille kajareille jotain muuta…

 

[MPS]

D-luokassa dead time taitaa aiheuttaa säröä, jonka osuus pienenee kun tehoa lisätään.

Minkähän verran asiaa voidaan auttaa negatiivisella takasinkytkennällä? Ainakin se parantaa PSRR vaikkakaan mikään ideaalinen reaalimaailman toteutus tuskin koskaan on...

 

[mako]

Itselle kävi tässä taannoin silleen, kun olen tykännyt yksinkertaisista ja simppeleitä asioista jota etenkin singaaliketjussa olen pyrkinyt toteuttamaan.

Nyt tossa alkuvuodesta hommasin eräät putki kamat joista putkietunen jäi tuohon ykkössettiin. Jollain maagisella tavalla vastoin järkeä ja ymmärrettävää logiikkaa saundit parani eikä saundit pehmentyneet. Vaan tiettyä pontevuutta, stereokuvan syvyyttä ja transienttitoistoa sekä täyteläisyyttä tuli lisää. Tämä ei ole psykoakustiikkaa koska Itselläni oli aivan päin vastainen odotus koska joka kerta kun kamaa lisätään singaaliketjuun heikkenee laatu erilaisien liitoksien ja elektroniikan takia!

Tämä koskee tätä D-vahvari keskustelua koska tuossa setissä kajareissa on D- vahvarit. Jos d luokkaiset olisivat vahvistimina vajavaisia tai rajoittuneita, nii käsittääkseni tuollaisia hyvin pieniä asioita ei voisi huomata koska ne jäisi tavallaan verhon taakse piiloon?

Kun täällä puhutaan säröistä, niin eikös putkitekniikalla ole mahdollista saavuttaa ultralineaarinen sointi jossa säröä ei ole lainkaan tai sitä on hyvin vähän?

 

[jparvio]

Mistä on syntynyt väärinkäsitys, että putkilla ääni automaattisesti "pehmenee"? Nykypäivän kytkennöillä ja toteutuksilla tilanne on monesti päin vastoin; useimmiten yläpää aukeaa ja tuntuu ulottuvan korkeammalle, samalla ääni avautuu. Lisäksi ainakin UL PP-toteutuksilla basso saa lihaa ja voimaa, vaikka sitten mutkana viivasuoran vasteen sijaan.

 

[mako]

Mistä on syntynyt väärinkäsitys, että putkilla ääni automaattisesti "pehmenee"? Nykypäivän kytkennöillä ja toteutuksilla tilanne on monesti päin vastoin; useimmiten yläpää aukeaa ja tuntuu ulottuvan korkeammalle, samalla ääni avautuu. Lisäksi ainakin UL PP-toteutuksilla basso saa lihaa ja voimaa, vaikka sitten mutkana viivasuoran vasteen sijaan.

Siis Itselläni on elänyt tuo käsitys vahvassa ja etenkin jos putkietunen lisätään singaaliketjuun toisen laitteen perään joka jo itsessään on etunen?

 

[natas]

Mistä on syntynyt väärinkäsitys, että putkilla ääni automaattisesti "pehmenee"? Nykypäivän kytkennöillä ja toteutuksilla tilanne on monesti päin vastoin; useimmiten yläpää aukeaa ja tuntuu ulottuvan korkeammalle, samalla ääni avautuu. Lisäksi ainakin UL PP-toteutuksilla basso saa lihaa ja voimaa, vaikka sitten mutkana viivasuoran vasteen sijaan.

Siitä että putkilaitteita hankitaan valitettavan usein joko ulkonäkö, “uskottavuus” tai esim herkkyys/watit periaatteella – ja siten kun lopputulos ei olekaan tarkoituksenmukainen, niin kaikki putkilaitteet on samalla tavalla sitä, tätä tai tota. Eikä tietysti näin pienellä markkinalla valikoimakaan aina ole kovin laaja ollut.

 

[jparvio]

Siitä että putkilaitteita hankitaan valitettavan usein joko ulkonäkö, “uskottavuus” tai esim herkkyys/watit periaatteella – ja siten kun lopputulos ei olekaan tarkoituksenmukainen, niin kaikki putkilaitteet on samalla tavalla sitä tätä tai tota. Eikä tietysti näin pienellä markkinalla valikoimakaan aina ole kovin laaja ollut.

Tämä.

 

[jusky]

^eli D-luokka ja epäherkät kajarit on optimi. Herkille kajareille jotain muuta…

Tässä mielessä epäherkkä kaiutin ei tosiaan ole huono. Aika moni AB-vahvistinkin hyötynee säröjen puolesta epäherkästä kaiuttimesta.

Aika monesti vahvistimien särö ilmoitetaan 1 watin tai useamman teholla. 1 watti on kuitenkin monesti jo aika paljon ääntä. Itse haluaisin nähdä särölukeman myös vaikkapa 0.1w teholla.

 

[elviz]

^käytetäänkö D-luokassa negatiivista takaisinkytkentää lainkaan?

Riippuu toteutuksesta, mutta ainakin Hypexin moduleissa sitä käytetään paljonkin.

 

[Jyrki_H]

Riippuu toteutuksesta, mutta ainakin Hypexin moduleissa sitä käytetään paljonkin.

Ja se on järkevää, kun takaisinkytkentä otetaan lähdön alipäästökelan jälkeen. Vanhoissa D-luokkaisissahan oli haasteena tuon kelan impedanssin kasvu korkeita taajuuksia kohden.

 

[jusky]

Mitä mulla on kokemusta putkivahvistimista, ei ne kyllä omaan korvaan ole mitään erityisen pehmeitä tai lämpimiä olleet. Oikeastaan aika kirkkaita ja erittäin kuulaita ja avoimia keskialueella. Tämä on varmaan se asia mikä tulee monelle vähän yllätyksenäkin. Kuitenkin sopivassa setissä se on semmoista helposti lähestyttävää soundia. Tietyllä tavalla D-luokkalaisen keskialueessa on jotain semmoista samaa pontevuutta ja rullaavuutta kuin hyvässä putkivahvistimessa, vaikka sävyiltään kuitenkin ovatkin erilaisia koneita.

 

[Juhani Manninen]

Minä epäilen vahvasti vahvistimen näkemästä kuormasta miten se vaikuttaa sen toimintaan.
Minulla oli kokeilussa joukkotestausvaiheessa Burson audion pienikokoiset monoplokit,ja ainoana testaajana ne toimivat hintaluokka huomioiden jopa varsin hyvin.
Eikä minulla ole minkäänlaista sävyerojen toistossa putken-transistorin välillä.
Kaapelit,ja ohjelmalähteiden laatu vaikuttaa kyllä sitäkin enemmän.

 

[Verig]

Tuppaan myös kuulemaan D:ssä ja putkissa tiettyä samaa vaikka ovatkin aika ääripäitä kehityksessä.

Pahus kun Naim 5Si:ssä ei ole päätteen erotusta. Tekisi mieli kokeilla NAD M10 etupäänä.
Meinaan melkoinen ero toistossa Node N130 + Naim vs M10. Teknisesti M10 vie ihan 6/0 mutta se ei yhtään vähennä sitä että tietyllä matskulla Naim-setti on mukavampi ja luontevampi. Olisi hauska kokeilla ihan vaan se itse pääte että kuinka vähäinen sen osuus onkaan.

Mitä lähteisiin muuten tulee niin yksi veikeä asia on fiksaatio jitteriin. Jopa perus NAD C700 hylkää lähteen jitterin täysin 200000ps asti jolloin vaan synkka tippuu. Että mitä ihmeen väliä modernilla kalustolla onko lähteessä 20, 500 vai 2000ps jitteriä.
Toinen sitten hi-res hommat että kuinka vähän porukka huomaa todistetusti mitään eroa ja kenen laitteisto edes voi käsitellä oikeasti moista.

Onhan tätä. Hifistely on jännä asia.

 

[jusky]

Hyvä vahvistin onkin semmoinen, että kaiutin ei juuri vaikuta sen toimintaan. Epäilen kuitenkin sitä, että särökäytös olisi noin lineaarista kun kuormana on oikea kaiutin. Lisäksi musiikki on dynaamista, joten särön määrään vaikuttaa myös signaalin voimakkuuserot. Vahvistimien säröt tulisi mitata niin, että kuormana olisi kaiutinta matkiva keinokuorma, jossa on impedanssin sekä vaihekulman vaihtelua.

 

[jparvio]

Hyvä vahvistin onkin semmoinen, että kaiutin ei juuri vaikuta sen toimintaan. Epäilen kuitenkin sitä, että särökäytös olisi noin lineaarista kun kuormana on oikea kaiutin. Lisäksi musiikki on dynaamista, joten särön määrään vaikuttaa myös signaalin voimakkuuserot. Vahvistimien säröt tulisi mitata niin, että kuormana olisi kaiutinta matkiva keinokuorma, jossa on impedanssin sekä vaihekulman vaihtelua.

Lisäisin tuohon vielä, että tapauskohtaisesti. En nimittäin vielä nykyisillä näytöillä aukottomasti usko, etteikö vahvistimissa olisi äänellisiä eroja. Ts. väitän, että kun sovitettu kuorma on kunnossa, äänellinen ero toiseen vahvistimeen on edelleen todellinen. Vahvistimia kun ei aina suunnitella kantamaan koko maailman hankalinta taakkaa.

 

[Mikael Nederström]

^ Ihan vastaavasti todellisia mutta ilmeisen vaikeasti mitattavia eroja löytyy esivahvistimista ja DAC:eista. Eipä niissäkään yleensä muun ketjun sovitusongelmilla voida eroja selittää.

(Poikkeuksena joku isoantoimpedanssinen putkivehje, jossa antoa ei ole bufferoitu, mutta niitä lienee vähemmistö)

 

[natas]

Hyvä vahvistin onkin semmoinen, että kaiutin ei juuri vaikuta sen toimintaan. Epäilen kuitenkin sitä, että särökäytös olisi noin lineaarista kun kuormana on oikea kaiutin. Lisäksi musiikki on dynaamista, joten särön määrään vaikuttaa myös signaalin voimakkuuserot. Vahvistimien säröt tulisi mitata niin, että kuormana olisi kaiutinta matkiva keinokuorma, jossa on impedanssin sekä vaihekulman vaihtelua.

Mä olen tästä erimieltä – koska en usko tässä harrastuksessa yksittäisten laitteiden yleispätevyyteen. Itselle hyvä vahvistin on se joka toimii mahdollisimman hyvin yhteen, sille valitun kaiuttimen kanssa – tai miten päin nyt sen setityksen sitten haluaa nähdä. Lopputulos on itselle oleellisempi kun yksittäisen laitteen yksittäinen mittaustulos.

 

[JHM]

Tässä ketjussa moni tuntuu yhdistävän D-luokan automaattisesti matalaan säröön, mutta todellisuudessa matala kohina ja särö on vaikeampi saavuttaa D-luokassa kuin muissa. D:n ainut etu on hyötysuhde (vähemmän lämpöä per Watti).

D-luokkaisten nousu alkoi kunnolla vasta UcD ja ICEpower -tuotteiden myötä, kun tekniikkaa saatiin kehitettyä ja toimintaperiaatteen tuomia haasteita ratkaistua. Voisi melkein sanoa, että nykyinen D-buumi on muutaman yksittäisen ihmisen ainsiota.

Jos siis tahtoo säröä ja pauketta D-luokasta, sitä pitäisi löytyä vanhoista tuotteista, erityisesti ennen 2000-lukua julkaistuista, ja myös niistä 2€ kiinan ihmeistä, joihin länsimainen suunnittelu ei ole päässyt vaikuttamaan.

 

[jusky]

Tarkoitin vahvistimen sähköisiä ominaisuuksia ja kykyjä (ehkä tätä kautta myös hieman särökäytöstä). Jotkut vahvistimethan on esim. 4 ohmiin hieman säröisempiä kuin 8 ohmiin. Tottakai vahvistimissa siis eroja on. Vaikka edellä olevat asiatkin olisi erilaisia (tai samanlaisia), ei nekään selitä silti kaikkia kuultuja eroja. Joku toimii jonkun kaiuttimen kanssa, toisen kaiuttimen kanssa ei ehkä toimikaan. Semmoista tämä on.