Ollaan aika kaukana alkuperäisestä. Tai ehkä ei.
D-luokan vahvistin syöttää kuormaan pulssinleveysmoduloitua audiosignaalia, jonka amplitudi on vakio ("rail-to-rail"), ja signaali-informaatio on tuossa alipäästösignaalina. Koska D-luokan vahvistimen moduloidun lähtösignaalin amplitudi on "rail-to-rail" eli melkein niinkuin on-off, jotkut nimittävät sitä jo siitä syystä digitaaliseksi.
Pulssinleveysmodulaatio (PWM) voi olla analoginen tai digitaalinen. Analogisessa PWM:ssä analogista tulosignaalia verrataan suuritaajuiseen kolmioaaltoon jne... ks yllä ollut wikipedian linkki. Digitaalisignaaleille voidaan tehdä vastaava suoraan digitaalidomainissa.
Jos käytetään digitaalista PWM:ää niin voitaisiin jo puhua digitaalivahvistimesta, varsinkin jos signaali ei vahvistimen sisällä ole analogisessa muodossa vaan numeerisessa. MUTTA kuitenkin tuon digitaalisen PWM-lähtösignaalin analogisilla ominaisuuksilla on merkitystä; käyttöjännitehäiriöt, kytkintransistorien lähtöimpedanssi (ja sen lineaarisuus) sekä kytkentätransientit yms. Voi kyllä sanoa, että ko vahvistin on digitaalinen, mutta lähtösignaalin laadulla on analogiamaailmasta tuttuja vaatimuksia.