Cover kappaleet

Pekka P

Pekka P

Hifiharrastaja
Liittynyt
1.8.2006
Viestejä
490
Kaupunki
Vaasa
Kuuntelin tässä eilisiltana Jeff Buckleyn versiota Cohenin Hallelujah kappaleesta ja se oli mielestäni hyvä versio kappaleesta. Toisinaan olen aivan raivoissani siitä, kuinka hyvä kappale on pilattu täysin luokattomalla tulkinnalla. Jossakin joku jo irvisteli Loirin Ivalo-albumia.

Mikä tulkinta saa sinun hyväksyntäsi ja mikä taas raivoihin ja hakemaan haulikon kaapista tai kirveen palakusta?
 
Faith No More (originaali: The Commodores) - Easy :D
Nonpoint(Phil Collins) - In The Air Tonight :mad: Musiikkia elokuvasta Miami Vice ja on kyllä uskomatonta paskaa.
 
Sarjassa hyvä coveri on mielestäni esim. H.I.M:n versio Chris Isaakin biisistä: Wicked Game.

Sarjassa huonoja covereita on kaikki eurodance/smurffi väännöt, joistain Banglesien, Mamas and the Papasien ja vaikkapa Beach Boysien hiteistä.

En juurikaan pidä myöskään suomi-iskelmä väännöistä, alkuperäisesti englanniksi lauletuista erinäisten kuuluisien artistien tulkitsemista klassikoista.

Popeda ja J.Karjalainen ovat myöskin tehneet aivan hirveätä musiikkia, mutta se ei nyt liity tähän threadiin pätkääkään. :)
 
Se saa minut aina harmistumaan kun rap artistit raiskaa jonkun hienon klassikon ja ihan oikeesti luulee tekevänsä siitä paremman ilman hitustakaan musikaalisuutta. Esim The Who Behind Blue Eyes
 
Ai se Limp Bizkit-versio Behind Blue Eyes-biisistä? Se on todellakin kamala; silloin kun se oli listoilla ja soi joka tuutista ja kuppiloissa taustalla niin aivan erityisesti ärsytti se kun suuri osa ihmisistä luuli sitä Limp Bizkitin omaksi biisiksi, kerran kun olin Prahassa bissellä niin eräskin naisihminen huokaili että "kyllä se Fred Durst on ihana, osannut tehdä niin kauniin ja ah niin herkän laulun". Eli ei minkäänlaista tietoa rockin historiasta.

Mutta noin yleisemmin hyvä coveri on sellainen jossa on löydetty joku uusi näkökulma aiheeseen, alkuperäisen teoksen ideaa pilaamatta. Kamalimpia covereita taitaa olla sellaiset kokoelmilla kaupatut amisteknoversiot rock-klassikoista, siinä alkuperäiset biisit raiskataan rajusti B-rappuun ja ilman liukastetta. :(
 
Heh. Tulipas mieleeni. Varmaan jostain ircquotesista luin tämän tarinan, elikkäs jotenkin näin se meni:

-Kahden teinitytön välinen keskustelu kuunneltu sivusta jossain kaupassa.

Tyttö nro 1. "Niin tietsä mikä tää Iron Maiden oikein on? Tää mikä on tulossa just suomeen"?

Tyttö nro 2. "Emmä oikeestaan tiedä. Mut hei. Eiks se oo se hirvee bändi, mikä on tehnyt sen kamalan coverin siitä Sentencedin Trooper biisistä"? :D

Juttu jatkui vielä jotenkin, mutten enään tarkemmin muista. :)
 
Yksi hieno coveri on tarina on Boudleaux Bryantin säveltämä Love Hurts. Everly Brothers levytti sen ensin ja sitten siitä ainakin minulle teki ikimuistoisen Roy Orbison vuonna 61 (minä kuulin sen toki myöhemmin). Kun tapasin nykyisen (kohta kenties entisen) vaimoni ja soitin sen hänelle oli shokki hirmuinen. Hänelle kappale oli aina ollut yksi nazarethin parhaita biidejä ja totta on että Nazarethin koveri on aivan suunnattoman hieno pikku yksityiskohtaa lukuunottamatta: he on vääntäneet sanat muotoon "love is like fire, it burns you when it's hot" mikä on typerää koska tuli lienee aina kuumaa kun sensijaan alkuperäiset sanat menee näin: "love is like a stowe, it burns you when it's hot" ja siinä on järkeä, uuni voi olla kylmäkin.
 
Bluesoundsin versio Talking Headsin Take Me To The Riveristä toimii. Huonoja covereita on niin paljon että ei viitsi edes listaa aloittaa. Niin ja hyviä covereita ovat noi Johnny Cashin jutut, joku sanoi, että ne eivät ole covereita, vaan esimerkkejä siitä miten ne alunperin olisi pitänyt tehdä.
 
Kyllä ne teinitytöt osaa :D Mutta eipä siinä, en minäkään ennen Limp Bizkitin Behind Blue Eyes versiota ollut koskaan kuullut koko biisistä. Myös Trooperin taisin kuulla ensimmäisen kerran juuri Sentencedin versiona. Ihmekö tuo toisaalta, sillä Trooperin alkuperäisen julkaisun aikaan olin noin vuoden ikäinen.

Onhan noita kaikenlaisia kuultu, pohjat vetää kuitenkin Urkukostajat käännösviisullaan Ässät korkealla :) Sitä ei voi sanoin kuvailla, se on koettava...

Viikate on mielestäni tehnyt useita hyviä laina- ja kännösbiisejä. Mainittakoon vaikka Rocky Erikssonin Night Of The Vampire, josta väännetty Vasten kuutamon siltaa on mielestäni oikein onnistunut. Toisena esimerkkinä voisin mainita Noutajan Valssi LP:ltä löytyvän Kulkurin iltätähden.

Tawe tuossa mainitsikin Johnny Cashin, ja miehen versio Nine Inch Nailsin biisistä Hurt on kieltämättä hieno. Muita en ole kuullut, sillä en (vielä) ole Johnny Cashin tuotantoon juurikaan tutustunut. Tarkoitus on kyllä ollut jo pidempään, joten pitänee pyörähtää kirjastossa joku päivä.

Taysin turhia covereita ovat mielestäni sellaiset, jotka eivät tuo mitään uutta alkuperäiseen esitykseen. Ensiferumin pari vuotta takaperin tekemä coveri Metallican Batterystä on mielestäni juuri tällainen. En tosin pidä erityisemmin alkuperäiskappaleestakaan...

- Jaakko
 
Cashin levyt on loistavia mutta minusta monet kappaleista ovat kyllä ominaankin hyviä tai parempia, esim Bridge over troubled water mutta Cashin versiot on niin omiaan ja erilaisia.

Hyvä coveri oli William Shatner'in eli Captain Kirkin versio Public Enemyn kappaleesta Common People.
 
Vaikken itse Nightwishin musiikista välitä tipan vertaa, niin minun mielestä Walking In The Air on hyvä coveri Howard Blaken sävellyksestä.
 
Aivan totta Pirkka, monet noista alkuperäisistä on pirun hyviä ja parempiakin. Nightwish - musta Rainbow'n versio Walk in the Air'ista (Snowman) on parempi, samoin Gary Mooren originaali Over the Hills and Far Away hakkaa mennen tullen Nightwish'in version, sitä vastoin Nightwishin versio aiheesta Phantom of the Opera on aivan s**tanan hyvä.
 
Täällähän on unohtunut kaikkien koverien äiti eli Nirvanan The Man Who Sold the World.

Lisäksi mielestäni Nick Caven veto Leonard Cohenin Avalancesta on nappi.
 
Haha, tuli yks herja mieleen. Varmaan kaikkein ONNISTUNEIN coveri on Children Of Bodomin Oops I Did It Again :D Alkuperäinen on...no ei sitä voi sanoilla kuvailla, coveri saa sen sijaan hymyn huuleen :D
 
Sella sanoi:
Täällähän on unohtunut kaikkien koverien äiti eli Nirvanan The Man Who Sold the World.
Napsauta laajentaaksesi...

Joo, samoin Nirvanan versio Season in the Sun'ista on aika vaikuttava, kun funtsii tekstiä ja sitä mitä lopulta kävi.
 
Yhdyn edellisiin mielipiteisiin Cashin covereista - ovat loistavia. Itse voisin mainita Palcebon version The Smiths:n biisistä Bigmouth Strikes Again. Ai niin, ja Katie Meluan versio Lilac Winesta saa myös minulta pisteet.
 
Mutta kyllähän kaikkien covereiden äiti oikeasti on Sid Viciousin My Way! Häh, eikös vaan?
 
Tawe sanoi:
Mutta kyllähän kaikkien covereiden äiti oikeasti on Sid Viciousin My Way! Häh, eikös vaan?
Napsauta laajentaaksesi...

Joo! Mulla on muuten toi Sidin soolo :) Vinyylinä tiätty. Ei oo varmaan CD:nä tullutkaan?
 
Sinun on kirjauduttava sisään tai rekisteröityä kirjoittaaksesi tänne.
Back
Ylös