Connoisseur-levysoittimet

K

K J Manner

Käyttäjä
Liittynyt
20.10.2006
Viestejä
2 083
Etsin tietoa Connoisseur BD2 levysoittimesta, mutta en vielä saanut selville milloin sitä on valmistettu. Juhani Hinkkasen sivuille kuinkas ollakaan Google myös ohjasi, mistä mieleeni juolahti että tietämys voi olla nyt lähellä. (Hieno levy muuten tuo Dylanin Street legal.) Onko kellään BD2 vielä käytössä ja jos ei niin miksi ei? Minkälaisille äänirasioille se sopisi? Minulla olisi Goldring 1012GX olemassa. Onko laitteessa stroboskooppi ja nopeuden hienosäätö?
 
BD/2 oli valmistuksessa 70-luvun alkupuolelta jonnekin 1977-78:aan. Stroboskooppia ja nopeuden hienosäätöä ei ole. Tuo Goldring sopii siihen varsin hyvin joskin on varsin herkkä VTA-asetukselle, joka Connoisseurissa kuitenkin on säädettävissä. Connoisseurin levylautanen on läpimitaltaan tavallista pienempi eli 25 senttinen mutta mitään haittaa en ole tästä havainnut olevan. Suomessa Connoisseuria toi maahan Sound Center joka varusti ne Pickeringin äänirasioilla (XV15/400E) ja Sound Center myy yhä vetohihnoja, moottorin ripustuskumeja ja uusia neuloja. Oman yksilöni siis ostin uutena syksyllä 1977 ja se on yhä satunnaiskäytössä, viimeksi viime heinäkuussa. Kuvia siitä täällä:

http://www.aikakone.org/juhani/audio/connoisseur.html

Tuossa linkittämässäsi blog-entryssä oli linkkejä Connoisseuriin ja yksi pieni asiavirhe. Sen valmistaja A.R. Sugden ei ole sama kuin nykyisin vaikuttava J.E. Sugden. A.R. Sugden käsittääkseni päätyi konkurssiin joskus 70/80-lukujen vaihteessa. Jotain yhteyttä firmojen välillä toki saattaa olla, ainakin ne vaikuttavat/vaikuttivat samoilla seuduilla Yorkshiressa.

Juhani
 
Mielenkiintoinen laite ja tosiaan ainakin yhdessä harrastajan arviossa kehuttiin kovin ja oltiin suorastaan haltioituneita. Siitä sai kuvan että äänivarsi oli aikaansa edellä. Ja kun kerran konkurssiin on valmistaja mennyt, senhän täytyy olla liian hyvä. :) (Vertaa Tucker, elokuva Mies ja unelma.)

Olen menossa katsomaan sellaista. Siinä on Pickering rasia. Omistaja ei osannut varmasti sanoa, onko kyseessä BD1 vai BD2. Tuolla kerrotaan jotain eroista. "essentially the same performance and specification as the BD1 unit. The main differences are the larger platform and integral with this is the lift / lower mechanism for the pickup arm. The BD2 is designed for spring anti-vibrational mounting." Mittoja ei ole kerrottu. Kun 'platform' sanotaan olevan 'larger', onko kyseessä ulkomitat vai puukehyksen sisällä oleva (kelluva?) runko? Kielivaikeuksia. Sanotaanko että nosto/lasku mekanismi on kiinnitetty laituriin. Osaatteko kääntää nuo lauseet oikein? Minä en tarkkaan ottaen ymmärrä yhtäkään niistä.

Sen kanssa täytyykin sitten olla erillinen stroboskooppilevy, jotta tietää että se pelaa. Kerran minulla olikin sellainen kymmenisen sentin kokoinen, mutta en millään saanut siitä kuvaa. Ehkä pistemäinen taskulamppu auttaisi tai näkymän rajaaminen jollain ikkunalla. Ei vaan toiminut minun aivoillani. :) Laitteissa olevat kiinteät strobot kyllä hahmotan hyvin. Vai onkohan se siitä kiinni että niissä on se laajempana lautasen ulkoreunalla.

Vähän arveluttaa, ettei nopeuden hienosäätöä ole. Eipähän toisaalta sellaista sitten tarvitse käyttääkään.

Hinkkanen sanoi:
Tuo Goldring sopii siihen varsin hyvin joskin on varsin herkkä VTA-asetukselle, joka Connoisseurissa kuitenkin on säädettävissä.
Napsauta laajentaaksesi...

Täytyy jossain vaiheessa hakea tietoa näistä termeistä, mutta kysytään nyt kuitenkin myös. VTA on täysin outo termi, mutta azimuth sen sijaan sai aikaan pienen muistihermon värähdyksen kumminkaan sitä todella muistamatta. Se taisi tulla eteen illalla lukiessani Connon äänivarren omalaatuisesta anti-skating ratkaisusta, jolla sanottiin olevan ainakin teoreettista haittaa muuttaen vähän azimuth-kulmaa.
 
Noi strobot tarvitsevat joskus oikeanlaisen valon toimiakseen kunnolla. Mulla on Oraclen suuri kiekko ja se ei näy luonnonvalossa, siitä ei saa mitään selvää, mutta keinotekoinen huoneen valaistus tyyliin loisteputki toimii hyvin.
 
Strobo tarvitsee aina toimiakseen vaihtosähköllä tuotettua 'jaksotettua' valoa, tyypillisimmin joko 50-hertzistä (jenkeissä 60) (loisteputki- tai hehkulamppu, ei halogeeni) tai esim. 300-hertzistä (esim. muinainen Linn ja nykyinen Clearaudion strobo, joiden mukana toimitettiin 'lamput').
 
Nyt olisi päätettävä kahden erilaisen välillä, eri maista ja vuosikymmeniltä. Toinen mihin olen iskenyt silmäni ehkä hieman enemmänkin on vuoden -84 Luxman PD291, suoraveto, kvartsilukitus merkkivalolla.

http://riemun.huuto.net/auctionimages/8/04/381675f7094cfd38855f8e98fe9aa-orig.jpg

Highend-friikit saavat tietysti näppylöitä, koska kahdesta "huonosta" on paha valita, mutta kaikki huomiot ja kokemukset ovat toivottuja. Täällä on jo kerrottu yleisiä asioita manuaalisista ja automaattisista soittimista. Vaan olikohan sittenkään tuossa Connossa ensinkään minkäänlaista parjattua automatiikkaa?

Musiikin toiston kannalta, lieköhän noissa kahdessa vaihtoehdossani merkittäviä eroja? Entäpä sopivien äänirasioiden suhteen? Ulkomusiikilliset asiat, kuten monimutkaisemman laitteen mahdollisesti joskus rikkoontuvat tai huoltoa kaipaavat seikat, eivät minua paljoa kiinnosta. (Paitsi jos tiedätte laitteen nimenomaan sudeksi tässä suhteessa!) Käyttöominaisuudet osaan itse hyvin arvioida tutustumalla laitteisiin: tänään päässen katsomaan Connoisseuria ja toivon mukaan huomenna Luxmania.

Äänellisten ominaisuuksien arviointi vaatisi kuitenkin pitempää perehtymistä ja tutun rasiankin kokeilua rauhassa.
 
Connoisseur oli viehättävä soitin ja edusti vanhaa kauneutta. Tätä jos mitä pitää kutsua vintageksi. Toiminnallisesti, myös äänellisesti, se oli mielenkiintoinen omalla Pickering rasiallaankin, jotta jos tuohon päädyn, siihenkin rasiaan tulee varmasti tutustuttua eikä heti ole ruuvaamassa toista. Vahvistin/kaiutin viritys oli kokeilussa toki hätäinen.

Siinä ei ollut automatiikkaa ensinkään. Nopeus näytti muuttuvan tietyissä rajoissa mutta säännönmukaisesti: Levyn alussa se pyöritti hieman hitaammin ja lopussa hieman nopeammin. (Hieman lisää tarkistusmittauksia varmaan vielä tarvitsisi eli aika nopea päätelmä on kyseessä.) Tämä oli kuitenkin niissä rajoissa, minkä voisin hyväksyä: 1 sekunti minuuttia kohden tuli virhettä puolin ja toisin oikeaa nopeutta. (Joo tiedän kyllä ettei joka levyllä ole kappaleiden kestotkaan oikein merkitty.)
 
Kappaleiden kestosta ei voi laskea mitään, ellei sitä vertaa toisiin soittimiin.
Oulussa myytiin YLE:n levyjä, ja noihin oli moneen korjattu kappaleen pituus kynällä jälkeenpäin, radiosoitossa tärkeää tietoa.
 
K J Manner sanoi:
Siinä ei ollut automatiikkaa ensinkään. Kappaleitten kestot muuttuivat tietyissä rajoissa mutta säännönmukaisesti: Levyn alussa se pyöritti hieman hitaammin ja lopussa hieman nopeammin. Tämä oli kuitenkin niissä rajoissa, minkä voi hyväksyä: 1 sekunti minuuttia kohden tuli virhettä puolin ja toisin oikeaa nopeutta.
Napsauta laajentaaksesi...

Uuden vetohihnan vaihtaminen saattaa auttaa. Ne ovat soittimen nykyarvoon nähden suhteellisen kalliita, pari vuotta sitten kahden hihnan pakkaus 50 euroa mutta laitteen odotettavissa olevaan käyttöikään nähden silti kohtuullinen sijoitus. Oletan että katsastamasi malli oli BD2. Mallissa BD2/A on äänivarren nosto levyn lopussa ja nostokohta on säädettävissä joskin sopivan asetuksen löytäminen on hankalaa. Jos sen säätää nostamaan lp:n lopussa niin se saattaa joillakin singleillä nostaa ennen kuin musiikki on loppunut. Pickeringiin kannattanee myös vaihtaa neula. Tuossa XV15-mallisarjassa (kuten myös Goldring 10xx-sarjassa) lienee rasian runko kaikissa malleissa sama, vain neulaosa on erilainen, niinpä rasiaa voi päivittää ylöspäin jos vain sopivia neuloja löytyy.

Juhani
 
Jep hyvä tietää, Koskela. Tosin teimme mittauksen kahdella eri levyllä, joista toinen oli jonkinlainen testilevy. Varmuutta asiasta ei toki näin ole, vain viittauksia.


Ja juu, Juhani, kyseinen laite oli käynyt Soundcenterissä huollossa. Ainakin hihnavaihdosta oli tietoa, tosin edelliselta omistajalta, mutta ei tarkkaa ajankohtaa huollolle käytön määrineen tämän jälkeen. Nykyinen omistaja ei ole laitetta varsinaisesti käyttänyt, kokeillut vain.

Näillä tiedoin BD kakkoselta se vaikutti.
 
Sain tarkempaa tietoa. Soitinta ei ole käytetty huollon jälkeen.

Tulee vain mieleen, että kuinkahan moni hihnavetoinen toimii pyörityksessään juuri noin. Levyn alussa kun neulanopeus on suuri, se hieman hidastaa ja lopussa päinvastoin. Tällaisen ehkä mahdollisen syyn keksin ilmiölle. Lisävastuksena tässä oli harja joka oli kiinnitetty rasiaan, mutta ei kai se kevyt muutaman harjaksen kosketus vaikuta.

Saadakseni käsitystä sekunnin virheestä minuuttia kohden säädin soittimeni samaan virheeseen. Äänen korkeuteen se ei vaikuta sen vertaa että vaikka kitaraa virittäisi sopimaan levylle, ei eroa käytännössä tule. Tuskin viritysmittarikaan näyttäisi juurikaan sitä. Kokeilin vielä kääntää hienoviritystä yhtäkkisesti saman verran, eikä sitäkään meinaa huomata - tosin jos on tasainen soitinääni saattaapi siinä jo huomata. Kyse on tuossa sellaisesta virheestä, että strobo vaeltaa tasaisesti arvioiden 10mm sekunnissa.

Ei kuitenkaan tunnu hyvälle, kun on täsmälliseen tottunut! Olisinko pedantti, en, tietenkin, en taida, ehkä.. en osaa päättää. :)
Taidanpa minä sen haluta kovinkin. Eilen sain myös tiedon että edellä mainitsemani Luxman lähti Tampereelle. Jättäydyin siitä kisasta pois, kun hinta kohosi lopulta 250 euroon. Niin oli suoraveto, kvartsilukitus, automatiikka, puukehys ja ajaton ulkonäkö hinnoissaan.
 
Moro Manner!

Mulla tuntuu vähän myötä harmistuneisuutta, kun luen tätä sun aloittamaa keskustelua. Mä en itse-asiassa tiedä paljoa mitään mistään, mutta ajattelin kirjoittaa sen verran, että jos aikatauluni vaan stemmaa, niin saan sunnuntaina DIY - levysoitin projektin hyppysiini ja työn alle. Olen jo vähän innolla odotellutkin sitä jo koko viikon. Ajattelin, että aloitan sitten oman threadin koko hommelille ja voidaan varmaan molemmat sitten toivottavasti muidenkin avustamana ihmetellä mitä nuo vehkeet oikein pitää sisällään. Vähän tausta googlettamista olen tehnyt tässä kuluneen viikon aikana moisesta hommasta ja jonkinverran elektroniikan taustaa löytyy onneksi pohjalta, joten saas nähdä miten mun käy. Tuleva levarini on vanhan elektroniikan harrastajan kasaama, joskus tuolta kolmattakymmenettä vuotta sitten ja pelastan sen vekottimen oikeastaan roskikselta. Tiedä sitten..

Kasaaja sanoi, notta ei se mikään hifi ole, mutta toimi kumminkin aikoinaan.

Olen jo valmiiksi vähän täpinöissäni. :)

Oli kyllä hiukan off-topic tämä, mutta jos et saa tuota omaa soitintasi kuntoon, niin ehkäpä keksimme oman projektini kanssa juttuja mitä sinunkin soittimesta voidaan katsella.

Matti.

Edittiä: Taisi tulla tämä viesti kumminkin vähän väärään threadiin. Kun puhun sinun soittimesta, niin ajattelin kirjoittaessani tuota sinun Yamahaa ja yleensä levysoitin hässäkkääsi. :)
 
Joo Yamahan huutamisessa olikin hieman tuota badbeat aspektia. https://foorumi.hifiharrastajat.org/showthread.php?41737

Kiva kuulla että harrastus on muillakin ihan harrastuneisuutta itsessään ilman että se arvotettaisiin sijoitusongelmien ratkaisuina uusiin laitteisiin. ;)



Lisäys. Itse tekemällä saa mitä haluaa. Eilen näinkin yhden varsin vakuuttavan DIY-levarin. Oli kiveä ja puuta sekä mieleinen äänivarsi valittu.
 
K J Manner sanoi:
Joo Yamahan huutamisessa olikin hieman tuota badbeat aspektia. https://foorumi.hifiharrastajat.org/showthread.php?41737

Kiva kuulla että harrastus on muillakin ihan harrastuneisuutta itsessään ilman että se arvotettaisiin sijoitusongelmien ratkaisuina uusiin laitteisiin. ;)



Lisäys. Itse tekemällä saa mitä haluaa. Eilen näinkin yhden varsin vakuuttavan DIY-levarin. Oli kiveä ja puuta sekä mieleinen äänivarsi valittu.
Napsauta laajentaaksesi...

:)

Mullakin tuli oikein lisä-inspistä, kun luin uusinta hifi-lehteä ja näin. Jukka.. En nyt muista sukunimeä, mutta kumminkin hänen tekemänsä levarin. Ulko-asu ei ihan meikäläistä miellyttänyt, mutta katsotaan miten mun käy. Hifi-lehden foorumillakin oli juttua hänen tekemästään levarista.

Yleensä juu harrastuksesta, että tykkään miettiä ja duunailla myös. :)

Duunikaverini oli juurikin löytänyt vihdoin ja viimein himoamansa Radiotehnikan kaiuttimet. Pistäisin kuvankin niistä hänen löytämistään kaiuttimista, mutta pitää kysellä jos hän voisi niistä kuvan pistää. Pitää joku päivä kyllä ehdottomasti käydä kuuntelemassa niitä. Yli parikymmentä vuotta vanhat ovat ja aivan loistavassa kunnossa kuulemma.

Edittiä: Ne Radiotehnikan kaiuttimet.. Jos nyt oikein muistan niin malli oli s-900? Jos joku tietää enemmän niin kertokoon toki. :)
 
http://www.hifilehti.fi/keskustelu/tm.asp?m=73094 Siinä taidetaan mainita ne Radiotechnikat jotka minulla oli eli s-90. Ostin ne vuonna -96 uutena. 90 litraa ja toinen bassokalvo passiivina. En tuosta arviosta perusta paitsi bileitten osalta, mutten voi omaakaan nyt laittaa, kun nuo ovat broidilla. Puutalossa tapasivat soida ainakin kivasti eli lujaa =). Näitähän on paljon malleja, kaverillakin yhdet ehkä eniten myydyt kolmitiet, jonka nimeä en muista, mutta ikäänkuin Radiotechnikan vastaus Hifi 85 kaiuttimiin - vai meneekö ajallisesti jopa toisinpäin. Nykyään on taas aika toinen mitä saa: http://images.google.fi/images?q=radiotehnika+rrr&nojs=1&svnum=10&hl=fi&lr=lang_fi&start=0&sa=N

Mutta täällä soi BB King Friends ja kuinka ollakaan sillä Yamahalla ja tuntemattomalla äänirasialla. Ihan oikealla nopeudella kaiken lisäksi. :8 Jep jep

Nyt taas Piirpauke Zerenade (1989) sis. mm. turkkilaista heviä. ja kerrostalossa sopivan kokoiset kaiuttimet.
 
Moi Manner!

Vielä sen verran, etten noista linkeistäsi kyllä tunnistanut niitä kaverini kaiuttimia. Hän kyllä lähetti mulle duunin sähköpostiin niistä kuvia, mutta en niitä kotosalta pääse liittelemään. :)

Hyvä että Yamahasi toimii, oikealla nopeudella ja musiikki soi. Sehän se on pää-asiana hatun lisäksi. :)

Niissä kaverini kaiuttimissa näytti olevan jotain säätöruuveja vielä siinä etulevyssä, mutta tosiaan palaan asiaan sitten maanantaina, kun saan niistä kuvia tänne..

Edit: Hyvää yötä! Meen nukkuu ny..
 
Hyved ötyt! En tiedä mikä tuohon Yamahaan tuli, mitään en tehnyt, paitsi säädin rasian kulmaa. Ehkä se pitää uudesta tilanteestaan. Hattu on hattu on hattu. Hip hei.
 
Etsiskelin aikani kuluksi lisätietoa Connoisseur-levysoittimista ja sain selville mm. seuraavaa:

Niiden valmistaja Arnold R. Sugden (1912-1995) kehitteli 50-luvun alussa oman stereojärjestelmänsä ja tuotti toimivan prototyypin, josta valitettavasti en ole onnistunut löytämään kuvaa mutta joka esiteltiin BSRA:n (British Sound Recording Association, sittemmin Audio Engineering Societyn alajaos, nykyisellä British Sound Recording Associationilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa) vuotuisessa näyttelyssä 1956. Perusteellinen artikkeli aiheesta löytyy julkaisusta www.thefrms.co.uk/bulletin139.pdf+BSRA+Sugden&hl=en&ct=clnk&cd=1]FRMS BULLETIN Autumn 2003[/url]. Linkki johtaa Googlen hieman hankalalukuiseen HTML-versioon, helpompilukuinen PDF-versio avautuu hitaasti (jos yleensä on avautuakseen) täältä.

Varhaisin Connoisseur-levysoitin josta olen löytänyt kuvan on Connoisseur Craftsman, kuva on rosvottu eBaysta joskus pari vuotta sitten:

conncraftsman.jpg


Connoisseur BD/1 oli varsin paljon BD/2:n kaltainen ja oli saatavilla myös rakennussarjana, kuva jälleen eBaysta:

connoisseur_bd1.jpg


BD/2:sta oli myös leveämpijalustainen versio, joka ilmeisesti on varsin harvinainen, iso kuvakooste OAK Tree Vintagen sivuilta, jotka muutenkin ovat palkitsevia vintage-hifistä kiinnostuneille, pääsivu täällä.

BD/2:ta seurasivat 70-luvun lopulla mallit BD-101, BD-102 & BD-103. Oheisen ilmoituksen skannasin Hi-Fi News & Record Review -lehden numerosta September 1977. Nämä viimeiset Connoisseurit ovat ilmeisesti aika harvinaisia, tietoa ja kuvia löytyy huonosti. Yllälinkitetyn artikkelin mukaan A.R. Sugden myi yrityksensä 70-luvun alussa ja se päätyi lopulta keinottelijoiden käsiin, jotka ajoivat sen alas 80-luvun alussa.

Toivottavasti ylläolevassa oli edes jotain kiinnostavaa.

Juhani
 
Sinun on kirjauduttava sisään tai rekisteröityä kirjoittaaksesi tänne.
Back
Ylös