Laitetaas tänne vähän raporttia sen jälkeen, kun Hugo tuli taloon. Ylipäätään Chord ansaitsee oman ryhmänsä nyt, kun yhtiön da-muuntimien myynti on ottanut vauhtia Suomessakin.
Vertailin kotona kolmea da-muunninta rinnakkain: Hugo, nDac (ilman lisävirtoja) ja saksalainen T+A 8. Parin päivän aikana demoilin 5-10 tuttua biisiä sekä Tidalilla että cd-levyillä. Tidalilla käytössä Hugon usb-otto, cd:llä koaksaalinen liitäntä. Tämä oli siis kaikki käytännössä cd-laatuista tavaraa, hiresiä en kokeillut, kun en ole toistaiseksi niistä jaksanut kiinnostua.
Yleisiä huomioita:
Hugossa erittäin tarkka, luonnollinen, musikaalinen ja epädigitaalisen kuuloinen ääni. Jos vertaa tunnettuihin flättäribrändeihin, mukana on naimimaista energisyyttä alukkeissa ja rytmeissä ja linnimäistä avoimuutta. Edellä mainituilla on talon soundinsa, Hugossa ei nyt ainakaan ensipäivien perusteella tunnu olevan omaa "Chord-leimaa". Chord suunnittelee itse omat da-lastunsa, ja virranhan laite ottaa paristosta, joka on uudelleenladattava. Tämä ei tee systeemiä kankeaksi, sillä paristo voi olla käytännössä koko ajan verkkovirrassa latautumassa.
Naimin transientit ovat hiukan kovemmat ja rytmikkäämmät kuin Hugossa. Naimin lauluäänten toistoa kuvailisin hieman karheammaksi kuin Hugon. Stereokuva on suurpiirteisempi ja paketti on hiukan "flätimpi", eli musiikki toistuu pikkasen rytmiikan ehdoilla. Tuo karheus on ehkä makuasia, esimerkiksi Kyllikin laulu alkaa sellosoololla, jonka Naim tekee upeasti. Muutenkin vähän tylympään musiikkiin Naim saattaa tuoda enemmän luonnetta kuin Chord.
T+A:n soundi on hyvin organisoitu, yksityiskohtainen ja siisti, britteihin verrattuna ehkä vähän kohteliaskin. Bassojen bottom endissä potkua oli eniten, mutta eikös groove synny pikemminkin yläbassojen nopeudesta? T+A:n kotelo on joukon hienoin ja liitännät ja oheistoiminnot kattavat - erilaisilla digifilttereillä voi valita kymmenkunta erilaista soivaa lopputulosta. Ei kuitenkaan herättänyt omistamisen tunnetta samassa määrin kuin brittiraudat.
Olen tykännyt nDacista paljonkin, mutta tietyin varauksin. Ehkä päällimmäisin on se, että näyttääkseen parastaan laite tarvitsee lisävirtaa, minkä jälkeen lähteeseen on palanut ovh-hinnoin jo n. 9 kE. Toinen varaus on usb-oton puute. Hugo tuntuu tekevän saman reilusti alle kahdella tontulla.
Hugossa on myös esivahvistin, mutta toistaiseksi olen ohittanut sen ja käyttänyt Supernait 2:n esivahvistinta, lähinnä jälkimmäisen erittäin mukavan volyymisäädön takia. Hugon kehittäjä Rob Watts tietysti suosittelee laitteen omaa esivahvistinta ja hieman epäortodoksisesti valokuitukaapelia. Myöskään optista kaapelia en ole vielä ehtinyt testaamaan.
Tuossa vielä testibiisejä:
Emma Salokoski: Miksi sä meet?
Michael Jackson: Black or white
Sting: Heavy cloud no rain
Eric Clapton: Before you accuse me (Unplugged)
Emma Salokoski & Maria Ylipää: Kyllikin laulu
Sibelius: Aallottaret (Vänskä/Bis)
22 Pistepirkko: Birdy
Norah Jones: Sunrise
Daft Punk: Get lucky