Elikkä, CD:lle poltetaan näytejono ... 0 0 32768 0 0 0 0 0 0 0 0 …. , toistetaan se, ja katsotaan skoopilla miltä analogia-annossa näyttää.
Mitattu impulssivaste ei voi koskaan olla "ideaalinen" yksittäinen tappi tai kanttiaalto. Jos näin olisi, niin CD soitin ulostaisi musiikkiakin digitaalisen "porrasmaisesti".
CD soittimen impulssivasteita voi olla kolme eri tyyppiä:
- Esi-ja jälkivärähtelyjä. Tästä tiedetään, että DAC on ylinäytteistävä, ja antialias suotimet ovat toteutettu digitaalisella FIR suotimella.
- Vain jälkivärähtelyä. "Analoginen" suodatin. Joko NOS (Non oversampling), eli pelkkä analoginen suodin esim 9. asteen elliptinen suodin!!, tai digitaalisesti ylinäytteistetty ja IIR suodatettu. Molemmat aiheuttavat väistämättä jonkun verran vaihevirhettä myös audiokaistalla <20kHz.
- Lähes olematon esi-ja jälkivärähtely. Epälineaarinen Spline tms. suodatin, johon normaalit luonnonlait ei päde. Yleensä vain yksi "sidelobe" molemmin puolin impulssia. Yleensä kalliimmissa laitteissa (ja vain jotta erotutaan massasta).
Ääänellisiä eroja näilla ei insinöörihifistin näkökulmasta voi olla. Eroja syntyy lähinnä vasta yli 20kHz taajuudella, ja siinäkin vaihevasteessa. Eli jos äänellisiä eroja CD soittimien väliltä löytyy, niin ensiksi kannattanee tarkistaa analogiset asteet DACin jälkeen.
Teoriassa kaikkein "paras" impulssivaste on FIR tyyppinen ja äärettömän pitkä. Vaikka kuinka joku väittäisi, että esivärähtely olisi DACissa pahasta, koska pianon kielikään ei värähtele ennen kuin siihen lyödään, niin hän on väärässä. Jos jotain esivärähtelyjä esiintyy, niin ne on tehty äänitteeseen jo siinä vaiheessa kun signaali talletetaan CDlle.
Itseasiassa tämä impulssivaste kertoo juuri sen kuinka porrasmaisesta digitaalisesta signaalista syntyy jatkuva "analoginen" signaali. IIR ja FIR tyypeillä homma menee
periaatteessa niin, että jokaisen CD:n näytteen paikalle lätkäistään CD-soittimen impulssivaste kerrottuna ko näytteen arvolla. Tämän jälkeen kaikki nämä äärettömän pitkät impulssivasteet summataan. Yllättäen seuraava näyte syntyy aina edeltävän impulssivasteen nollakohtaan, elikkä impulssivasteiden hännät eivät muuta toisten näytteiden arvoja.