Hifi-lehti 9/2004 sanoo kuunteluvaikutelmista seuraavaa:
Nederström - Ilmavasti kontrollissa
Yleissointi on hiukan viileämpi, kliinisempi ja kuivakkaampi kuin vertailulaitteessa (Arcam FMJ CD23). Ylimmät taajuudet toistuvat siististi ja varsin kontrolloidusti, mutta ajoittain aavistuksen viileän oloisesti. Toisaalta viileys ei tuo mukanaan lainkaan rasittavuutta, joten kaikenlainen musiikki toimii siististi ja miellyttävästi, vaikka kuulostaakin toisinaan hiukan tukahtuneelta. Ilmiön huomaa varsinkin peltisoundeissa, jotka soivat kontrolloidusti, mutta sammuvat nopeammin kuin yleensä. Äänikuva on melko avara ja laitapainotteinen. Ilmavuus ja epäkaiutinmaisuus lisäävät liian pistemäisiksi miksattujen äänitteiden nautittavuutta, mutta verottavat hiukan aitoa tilantuntua. Kokonaisuus on kuitenkin yleispätevä ja kuunneltava, vaikka tarkkuudessa soitin ei pärjääkään parhaimmille.
Eräpuu - Tuhti ja toimiva (verrokkisoitin Sony CDP-XA50ES)
Yleissoiniltaan aavistuksen tumma, mutta myös tuhti ja täyteläinen. Äänitteiden särmät tahtovat hiukan silottua, vaikka sävyt välittyvätkin aika hyvin. Äänikuvassa esiintyy näytteestä riippuen sekä hahmottuneisuutta että kuivakkuutta, mutta loistokkaimpaan läsnäolevuuteen tai kolmiulotteisuuteen jää vielä matkaa. Bassoisa on ruutia ja jytyä rockin tarpeisiin vähintäänkin riittävästi. Muutenkin sointi on keskimääräistä uskottavampaa ja tavanomaista hifitasoa laadukkaamman oloista. Yleispätevä ja toimiva tapaus hienoisesta himmeydestään huolimatta.
Äänipisteet 8,6
Mittaukset:
Soittimen mittauksissa on tavanomaista enemmän huomautettavaa. Yksikköimpulssivaste on poikkeuksellisen pitkä, mikä varsin todennäköisesti heijastuu äänikuvaan ja transienttitoistoon. Häiriöetäisyys jää vaatimattomaksi, ja kanavien välillä on kaksinkertainen ero häiriötasossa. Lisäksi pienellä signaalitasolla särö on tavanomaisesti suurempi, eikä koneisto tunnista cdrw-levyjä. Muut mittaustulokset ovat kunnossa ja pieni antoimpedanssi ansaitsee kiitoksen.