CD mastering is killing music

Sindeep

Käyttäjä
Liittynyt
1.6.2007
Viestejä
900
Kaupunki
Helsinki
Kompurointikin, hauska sana, on mennyt eteenpäin. Ennen levyiltä tuleva materiaali pumppasi ja puuroutui kovaa soitettaessa. Nykyisin kovaa soitettaessa voit jopa nähdä kun ääni asettuu ohueksi mössöksi keskelle poikittaisakselilla, eli ääni on 30-50cm viivana keskiäänielementtien välissä. Ei voi tuntea kuinka ääneet nousevat ja laskevat, tulee vain sitä yhtä höttöä. Olen kuullut muutamaa kirkonpolttohevivinyyliä ja noin siinä käy myös vinyyliltä kuunneltaessa.
Nykyiset masteroinnit ovat kuitenkin paremmat juuri siksi kun ääni ei pumppaa, ovat siis tehneet jotain toisin. Uuden kopressoidut äänitteet soivat lähes siedettävästi kun vähennät äänenvoimakkuutta huomattavasti. Pienemmillä voimakkuuksilla ääni pysyy taajuuskaistalla kohtuu puhtaana, mutta dynamiikkaa siihen ei saa silloinkaan.
 
Seppo Kaksonen sanoi:
Nykyiset masteroinnit ovat kuitenkin paremmat juuri siksi kun ääni ei pumppaa, ovat siis tehneet jotain toisin.

Kompura on nyt tapissa.
 
Ja tappi on työnnetty...hmmm....sinne. Ilmankos kuulijaa ahdistaa.
 
Uusien poppislevyjen ostaminen on minultä jäänyt vähän väliin juuri tuon kompuroinnin takia. Viimeisimpiä masennuksen aiheuttajia ovat olleet Nightwishin uusin ja CMX:n uusin. Kumpaakaan ei jaksa kuunnella kun ei ole tasaisen äänipuuron ystävä. Musiikille ei oikein jää tilaa kun levyltä löytyvä ääni on tasaisella voimakkuudella toistuvaa mölyä.

t. jjahifi
 
60-70-luvun vinyylipainokset ovat nannaa korville kun dynamiikassa ei ole säästelty. Musiikki saa eloa ja kuuntelu koukuttaa ihan toisella tavalla. lue: ostan siis niitä
 
Noi levyt mitä kuuntelin oli:
Social Distortion - White light white heat white trash
Tiamat - Skeleton Skeletron

Varsinkin tiamattia oli kompuroitu tosi paljon.

Toivottavasti ei löydy enään kovin paljon noita kompuroituja levyjä.
 
Sindeep sanoi:
Toivottavasti ei löydy enään kovin paljon noita kompuroituja levyjä.
Ennuste on huono. Karkean arvioni mukaan vuoden 1995 jälkeen kompurointi on poppislevyjen puolella lisääntynyt lopulta saavuttaen nykyisen tasonsa, jossa ihmisäänen dynamiikka supistetaan alle 0.5 db sisään. Melkoinen suoritus sinänsä.

t. jjahifi
 
Juu, se Nightwishin uusin on jotain aivan karmeaa kuunneltavaa. Kompuroitu -käytetään nyt tätä hyvää uusiosanaa- ihan tasaiseksi mössöksi ja sen lisäksi siinä on vielä se, että kun se on mukavasti yliohjattu, niin minun cd-soittimestani (Bladeliuksen Freja) ei sitten tule ulos muuta kuin kanttiaaltoa. Levy on täysin kuuntelukelvoton. Pistää oikeasti vihaksi. Samanlaista paskaa löytyy nykyisin toki paljon muitakin levyjä. Parhaat - tai siis ehkä pahimmat esimerkit, mitä minulla on hyllyssä - ovat em. Nightwishin lisäksi Van Halenin Balance ja Musen Black Holes & Revelations. Älkää ostako.

Viivistä ja Wagnerista tutun sian sanoja lainatakseni: "Tekisi mieli tappaa joku insinööri..." ;) Insinööri -sana korvattakoon tässä valinnan mukaan Umpikuuro Masteroija/Umpikuuro Tuottaja/Umpikuuro Artisti -termillä.

jjahifi sanoi:
Uusien poppislevyjen ostaminen on minultä jäänyt vähän väliin juuri tuon kompuroinnin takia. Viimeisimpiä masennuksen aiheuttajia ovat olleet Nightwishin uusin ja CMX:n uusin. Kumpaakaan ei jaksa kuunnella kun ei ole tasaisen äänipuuron ystävä. Musiikille ei oikein jää tilaa kun levyltä löytyvä ääni on tasaisella voimakkuudella toistuvaa mölyä.

t. jjahifi
 
Vs: CD mastering is killing music , live music has its problems too

Ei ole FOH-miesten hommakaan elävän musiikin kanssa aina helppoa,

yleisö kirkuu 90-95-jopa yli 100 dB, ja 5 min. keskiarvot saisivat olla tiskillä 105 dB,

pidä siinä sitten dynamiikkajuhlat ...

Eivät he kaikki paholaisen kompurointiasiamiehiä ole , tässä tuore vastaantullut esimerkki :

http://jazmanaut.blogspot.com/2008/07/niteknist-pohdiskelua.html ( alkaen kohdasta "Varoitus: Audioläppää!!!" )

muutama herkullinen läppä siihen tekstiin eksynyt. T. ' r i f '
 
Vs: CD mastering is killing music , live music has its problems too

rigging is fun sanoi:
Ei ole FOH-miesten hommakaan elävän musiikin kanssa aina helppoa,
yleisö kirkuu 90-95-jopa yli 100 dB, ja 5 min. keskiarvot saisivat olla tiskillä 105 dB,
pidä siinä sitten dynamiikkajuhlat ...
Kappas mokomaa. Viimeksi kun olin konsertissa oli yleisö hiiren hiljaa soitannan ajan. Ja dynamiikkaa kyllä löytyi... :p

t. jjahifi
 
Erittäin ilkeä ilmiö. On tullut itsekkin tehtyä pientä tesmailua eri äänitteiden kanssa ja tässä pientä tuloksen poikaa (ylempi vasen ja alempi oikea kanava),

Levy 1, Ylempi alkuperäinen painos ja alempi uusintapainos "Best offilta".

Levy 2, Hyvältä näyttää vielä...

Levy 3, Ja vielä...

Sitten pari esimerkkiä Metallican suunnalta:

Levy 3, Hyvä, hallittu kompressointi.

Levy 4, Joku istui miksauspöydän päälle?


Levy 5, Kaveriltani testeihin lainaan ottamaa nykyheviä. Huomaa että alussa tulee fade in.

Levy 6, Sitten vielä varsin uusi, Coldplay levy.

Tulokset suuntaa-antavia, kaikki äänitteet cd-levyjä.
 
Vs: CD mastering is killing music , live music has its problems too

jjahifi sanoi:
Kappas mokomaa. Viimeksi kun olin konsertissa oli yleisö hiiren hiljaa soitannan ajan. Ja dynamiikkaa kyllä löytyi... :p

t. jjahifi

Viimeksikin kun kävin konsertissa kuuntelemassa Dvorakkia ja Sibeliusta niin yleisö (tarkemmin pieni osa yleisöstä) piti kyllä melua riittävästi, hiljaisimmisssa kohdissa voittivat orkesterin ihan kevyesti. Jotkut eivät vaan osaa olla rapistelematta, kopistelematta tai muuten peuhaamatta edes konserttisalissa. :mad:
 
Back
Ylös