CD mastering is killing music

[Sindeep]

Tästä on varmaan ollu aikaisemminkin puhetta täällä
http://blogs.guardian.co.uk/technology/archives/2006/10/02/cd_mastering_is_killing_music.html

Itse huomasin uusien kaiuttimien myötä miten moni levy on pilattu kompuroimalla.
Heti kun laittaa hiemen volumea lisää niin soundit menee puuroksi. Nyt meni moni levy pilalle

Mites vinyyli puolella toi kompurointi?
Onko siellä tullu vastaan saama ilmiötä?

 

[kaksonen]

Kompurointikin, hauska sana, on mennyt eteenpäin. Ennen levyiltä tuleva materiaali pumppasi ja puuroutui kovaa soitettaessa. Nykyisin kovaa soitettaessa voit jopa nähdä kun ääni asettuu ohueksi mössöksi keskelle poikittaisakselilla, eli ääni on 30-50cm viivana keskiäänielementtien välissä. Ei voi tuntea kuinka ääneet nousevat ja laskevat, tulee vain sitä yhtä höttöä. Olen kuullut muutamaa kirkonpolttohevivinyyliä ja noin siinä käy myös vinyyliltä kuunneltaessa.
Nykyiset masteroinnit ovat kuitenkin paremmat juuri siksi kun ääni ei pumppaa, ovat siis tehneet jotain toisin. Uuden kopressoidut äänitteet soivat lähes siedettävästi kun vähennät äänenvoimakkuutta huomattavasti. Pienemmillä voimakkuuksilla ääni pysyy taajuuskaistalla kohtuu puhtaana, mutta dynamiikkaa siihen ei saa silloinkaan.

 

[Tawe]

Nykyiset masteroinnit ovat kuitenkin paremmat juuri siksi kun ääni ei pumppaa, ovat siis tehneet jotain toisin.

Kompura on nyt tapissa.

 

[kronos]

Ja tappi on työnnetty...hmmm....sinne. Ilmankos kuulijaa ahdistaa.

 

[jjahifi]

Uusien poppislevyjen ostaminen on minultä jäänyt vähän väliin juuri tuon kompuroinnin takia. Viimeisimpiä masennuksen aiheuttajia ovat olleet Nightwishin uusin ja CMX:n uusin. Kumpaakaan ei jaksa kuunnella kun ei ole tasaisen äänipuuron ystävä. Musiikille ei oikein jää tilaa kun levyltä löytyvä ääni on tasaisella voimakkuudella toistuvaa mölyä.

t. jjahifi

 

[lator]

60-70-luvun vinyylipainokset ovat nannaa korville kun dynamiikassa ei ole säästelty. Musiikki saa eloa ja kuuntelu koukuttaa ihan toisella tavalla. lue: ostan siis niitä

 

[Sindeep]

Noi levyt mitä kuuntelin oli:
Social Distortion - White light white heat white trash
Tiamat - Skeleton Skeletron

Varsinkin tiamattia oli kompuroitu tosi paljon.

Toivottavasti ei löydy enään kovin paljon noita kompuroituja levyjä.

 

[jjahifi]

Toivottavasti ei löydy enään kovin paljon noita kompuroituja levyjä.

Ennuste on huono. Karkean arvioni mukaan vuoden 1995 jälkeen kompurointi on poppislevyjen puolella lisääntynyt lopulta saavuttaen nykyisen tasonsa, jossa ihmisäänen dynamiikka supistetaan alle 0.5 db sisään. Melkoinen suoritus sinänsä.

t. jjahifi

 

[iik]

Juu, se Nightwishin uusin on jotain aivan karmeaa kuunneltavaa. Kompuroitu -käytetään nyt tätä hyvää uusiosanaa- ihan tasaiseksi mössöksi ja sen lisäksi siinä on vielä se, että kun se on mukavasti yliohjattu, niin minun cd-soittimestani (Bladeliuksen Freja) ei sitten tule ulos muuta kuin kanttiaaltoa. Levy on täysin kuuntelukelvoton. Pistää oikeasti vihaksi. Samanlaista paskaa löytyy nykyisin toki paljon muitakin levyjä. Parhaat - tai siis ehkä pahimmat esimerkit, mitä minulla on hyllyssä - ovat em. Nightwishin lisäksi Van Halenin Balance ja Musen Black Holes & Revelations. Älkää ostako.

Viivistä ja Wagnerista tutun sian sanoja lainatakseni: "Tekisi mieli tappaa joku insinööri..." Insinööri -sana korvattakoon tässä valinnan mukaan Umpikuuro Masteroija/Umpikuuro Tuottaja/Umpikuuro Artisti -termillä.

Uusien poppislevyjen ostaminen on minultä jäänyt vähän väliin juuri tuon kompuroinnin takia. Viimeisimpiä masennuksen aiheuttajia ovat olleet Nightwishin uusin ja CMX:n uusin. Kumpaakaan ei jaksa kuunnella kun ei ole tasaisen äänipuuron ystävä. Musiikille ei oikein jää tilaa kun levyltä löytyvä ääni on tasaisella voimakkuudella toistuvaa mölyä.

t. jjahifi

 

[rigging is fun]

Vs: CD mastering is killing music , live music has its problems too

Ei ole FOH-miesten hommakaan elävän musiikin kanssa aina helppoa,

yleisö kirkuu 90-95-jopa yli 100 dB, ja 5 min. keskiarvot saisivat olla tiskillä 105 dB,

pidä siinä sitten dynamiikkajuhlat ...

Eivät he kaikki paholaisen kompurointiasiamiehiä ole , tässä tuore vastaantullut esimerkki :

http://jazmanaut.blogspot.com/2008/07/niteknist-pohdiskelua.html ( alkaen kohdasta "Varoitus: Audioläppää!!!" )

muutama herkullinen läppä siihen tekstiin eksynyt. T. ' r i f '

 

[jjahifi]

Vs: CD mastering is killing music , live music has its problems too

Ei ole FOH-miesten hommakaan elävän musiikin kanssa aina helppoa,
yleisö kirkuu 90-95-jopa yli 100 dB, ja 5 min. keskiarvot saisivat olla tiskillä 105 dB,
pidä siinä sitten dynamiikkajuhlat ...

Kappas mokomaa. Viimeksi kun olin konsertissa oli yleisö hiiren hiljaa soitannan ajan. Ja dynamiikkaa kyllä löytyi...

t. jjahifi

 

[reali]

Erittäin ilkeä ilmiö. On tullut itsekkin tehtyä pientä tesmailua eri äänitteiden kanssa ja tässä pientä tuloksen poikaa (ylempi vasen ja alempi oikea kanava),

Levy 1, Ylempi alkuperäinen painos ja alempi uusintapainos "Best offilta".

Levy 2, Hyvältä näyttää vielä...

Levy 3, Ja vielä...

Sitten pari esimerkkiä Metallican suunnalta:

Levy 3, Hyvä, hallittu kompressointi.

Levy 4, Joku istui miksauspöydän päälle?


Levy 5, Kaveriltani testeihin lainaan ottamaa nykyheviä. Huomaa että alussa tulee fade in.

Levy 6, Sitten vielä varsin uusi, Coldplay levy.

Tulokset suuntaa-antavia, kaikki äänitteet cd-levyjä.

 

[RapsuZ]

Vs: CD mastering is killing music , live music has its problems too

Kappas mokomaa. Viimeksi kun olin konsertissa oli yleisö hiiren hiljaa soitannan ajan. Ja dynamiikkaa kyllä löytyi...

t. jjahifi

Viimeksikin kun kävin konsertissa kuuntelemassa Dvorakkia ja Sibeliusta niin yleisö (tarkemmin pieni osa yleisöstä) piti kyllä melua riittävästi, hiljaisimmisssa kohdissa voittivat orkesterin ihan kevyesti. Jotkut eivät vaan osaa olla rapistelematta, kopistelematta tai muuten peuhaamatta edes konserttisalissa.