CD-levyn kuolema

Toisinkuulija sanoi:
WMA ja FLAC ovat tiedostomuodot eli pakattuahan se on.

Noh, eipä synkistytä vielä, sillä vaikka WMA saattaa olla häviöllisesti mikkihiiri-pakattua, niin FLAC ei ole häviöllisesti pakattua *eikä* mikkihiiri-pakattua, joten FLACin kuunteluun Sinun ei tarvitse omistaa Ankkalinnan osakkeita.
 
Aion kyllä ostaa kokeeksi jonkun levyn tuolta linnin verkkosivuilta, juuri tuossa studiomuodossa (24/96). Mahdollisesti tuon Sibelius-kokoelman. 27e näyttää hinnaksi. Voisin huvikseni vaikka tehdä siitä sitten 16/44.1 -version, ja vertailla noita kahta :) Minulle tuollainen kaupustelu sopii mitä mainioimmin, sillä tietokone ja soitin molemmat ymmärtävät 24bit/192kHz asti. Sääli vaan että tuo Linn Recordsin musiikki ei suuremmilta osin ole minun makuuni..
 
Niin siis tuossahan on kyse todennäköisesti häviöttömästi pakatusta uudemmasta windows media -formaatin laajennuksen lossless muodosta ja varmuudella lossless FLAC-muodosta (nimensä mukaisesti vapaa lossless formaatti).

Ja niissä siis käsittääkseni on CD-levylle liian isolla bitratella sisältö, eli CD-masteria varten pitää tiputtaa ja pyöristellä niitä bittilukemia uudelleen likiarvoiksi.

Onhan 96kHz/24bit sekin likiarvo analogille, mutta siitä on aika huono vähentää 44.1kHz/16bit. Jos haluaa tehdä CD-levyn, olisi järkevämpää olla jo alkuperäisesti 88.2kHz joka jakaantuu suoraan puolella eikä arvota vielä epämääräisemmin niitä likiarvoja ditheröinnin kanssa lähemmäs kohdilleen...
 
mikahe sanoi:
Siis köyhistä köyhimmät joutuvat edelleen omakohtaisesti kiikuttamaan SACD:n ja DVD-A -levyn lautaselle ilman palvelijan myötävaikutusta. Valitamme imperialismin lakkauttamista :D

Maailma on väärällään 24/192 PCM:ää toistavia laitteita. Halvimmat lähtee muutamalla kympillä.

Ja jokainen uusi äänitys syntyy sen tasoisena. Teknisestihän on ihan tikkarin syöntiä niiden myynti. Eiköhän aika pian muutama muukin levy-yhtiö aloita sen. EMI? Naxos?

Eri juttu on se että hyvä äänitys 16/44,1 CD:nä on ihan varmasti paljon parempi kuin huono äänitys isommallakaan bit- ja sampleratella. Alkuperäisen äänitteen laatu on paljon merkittävämpi muuttuja kuin se onko tallennformaatti CD vai joku kehittyneempi. Niin että se "studio mastering quality" on ihan vaan markkinointia, eikä vielä takaa yhtän mitään äänitteen laadusta. IMHO. Erittäin toimivaa markinointia tosin, eihän Ivorilta muuta voi odottaakan:D

Koko konsepti on ollut pitkään niin päivänselvä että mielestäni on ihme että homma ei ole jo täysillä pyörimässä.


Ja niin, Torvihörhelö ja Littunatelkku, luulisin että niitä teidän (meidän) kaipaamia Minguksia (Haden?) ja muita ilmaantuu aika nopeassa tahdissa markkinoille. Ensimmäisiä yrittäjiä on jo liikkeellä, sattuneesta syystä klassisen puolella. Saadaan kaupan päälle CD:tä paljon paremmat, modernit digitalisoinnit niistä. Parhaassa tapauksessa, kun päästään niistä RBCD:n vammoista erooon, lähes yhtä hyviä kuin alkuperäiset.

Mariginaaliharrastuksestahan todellakin tulee olemaan kysymys, mutta se saattaa silti olla levy-yhtiöiden kannalta riittävän kannattavaa toimintaa. Mikäs se muotitermi nyt olikaan, "pitkä häntä". Tämä on siitä oppikirjaesimerkki.
 
miksin sanoi:
Maailma on väärällään 24/192 PCM:ää toistavia laitteita.

Niinpä, sellainen lootahan tuossakin käden ulottuvilla hönkii, mutta kun matsku on vain 16-bit/44.1 kHz, niin koko potentiaali ei ole niin sanotusti käytössä...
 
miksin sanoi:
...

Koko konsepti on ollut pitkään niin päivänselvä että mielestäni on ihme että homma ei ole jo täysillä pyörimässä.

...

Itse itseäni lainaten :D

Päivän punkku: Hecla Monastrell 2004. Aika hyvää, ja melkein loppu.

Rautalangasta: Mikä ihme ajaa niitä muutamia levy-yhtiöitä ja valmistajia edelleen tekohengittämään DSD:tä?
IMHO sillä tehokkaasti vaikeutetaan CD:tä paremman ykkösnollaformaatin syntyä.
Kuluttajilla on runsas olemassaoleva laitekanta jolla kuunnella, ja materiaalia löytyy levy-yhtiöistä vaikka hevosille syöttäis. Miksi markkinaa ei ole olemassa?
Onko se vain se kopionesto? Luulis senkin olevan jo menneen talven lumia.
 
miksin sanoi:
Ja niin, Torvihörhelö ja Littunatelkku, luulisin että niitä teidän (meidän) kaipaamia Minguksia (Haden?) ja muita ilmaantuu aika nopeassa tahdissa markkinoille. Ensimmäisiä yrittäjiä on jo liikkeellä, sattuneesta syystä klassisen puolella. Saadaan kaupan päälle CD:tä paljon paremmat, modernit digitalisoinnit niistä. Parhaassa tapauksessa, kun päästään niistä RBCD:n vammoista erooon, lähes yhtä hyviä kuin alkuperäiset.

Mariginaaliharrastuksestahan todellakin tulee olemaan kysymys, mutta se saattaa silti olla levy-yhtiöiden kannalta riittävän kannattavaa toimintaa. Mikäs se muotitermi nyt olikaan, "pitkä häntä". Tämä on siitä oppikirjaesimerkki.

No niin. Hirmukivoja äänitteitähän on ollut tarjolla jo jonkin aikaa vaikkapa Opus3 levymerkin SACD taltioinnit.
Eri juttu sitten, kuinka monta ruotsalaista polkkalevyä jaksaa kuunnella.

Mikäs siinä, jos muutakin tulee tarjolle. Toinen juttu tietysti on, kuinka paljon enemmän vanhoista mastereista saa kaavittua irti. Esimerkiksi nuo vanhat sony/cbs masteroinnit eivät mielestäni tuoneet minkäänlaista lisäarvoa SACD-muodossa. Toivossa on tietysti kiva elää.

-128-
 
Littunatelkkari sanoi:
No niin. Hirmukivoja äänitteitähän on ollut tarjolla jo jonkin aikaa vaikkapa Opus3 levymerkin SACD taltioinnit.
Eri juttu sitten, kuinka monta ruotsalaista polkkalevyä jaksaa kuunnella.

Mikäs siinä, jos muutakin tulee tarjolle. Toinen juttu tietysti on, kuinka paljon enemmän vanhoista mastereista saa kaavittua irti. Esimerkiksi nuo vanhat sony/cbs masteroinnit eivät mielestäni tuoneet minkäänlaista lisäarvoa SACD-muodossa. Toivossa on tietysti kiva elää.

-128-

Luulin että kyse oli verkkomyynnistä? Siis latauspalvelimesta, ei siitä että joku lähettää postitse SACD-levyn.

Tosin, useimmista niistäkin kyllä löytyy korkearesoluutio-PCM-masterit levy-yhtiöiden arkistoista >:D
Ehkä niitäkin joku päivä vielä...
 
miksin sanoi:
Luulin että kyse oli verkkomyynnistä? Siis latauspalvelimesta, ei siitä että joku lähettää postitse SACD-levyn.

Tosin, useimmista niistäkin kyllä löytyy korkearesoluutio-PCM-masterit levy-yhtiöiden arkistoista >:D
Ehkä niitäkin joku päivä vielä...

Ehkä sitten kun vanhentuneet ja käytöstä poistuvat toistolaitteet ovat 512 bit/1 GHz tasolla :D , päätellen siitä että kun 16/44.1 CD-levy täytti juuri 25v, verkkokaupat tarjoavat vielä hikisiä pakattuja mp3:ia (tai aac:tä, joihin on vielä tartutettu DRM käyttäjien "iloksi") ???
 
Littunatelkkari sanoi:
Oletko tuosta aivan vakuuttunut?

-128-

En. Siksi siinä on hymiö. >:D

Mutta:

http://www.hedcom.fi/ajankohtaista_1_eng?pid=576092

Käsittääkseni PCM on edelleen eri tuotantovaiheissa käytettävä formaatti. Paitsi kaikkein tinkimättömimmissä levy-yhtiöissä.

Eri juttu sitten on se, onko muutaman vuoden ikäisistä äänityksistä todellakaan enää olemassa muita versioita, edes levy-yhtiöiden arkistoissa. Muutaman levy-yhtiön kanssa asiasta keskustelleena, digitaalisten mastereiden arkistointi on mahdottoman sattumanvaraista. Noin kauniisti sanottuna. Kun se kovalevytila ja varmuuskopiointi nauhalle on niin kallista.
 
miksin sanoi:
Eri juttu sitten on se, onko muutaman vuoden ikäisistä äänityksistä todellakaan enää olemassa muita versioita, edes levy-yhtiöiden arkistoissa. Muutaman levy-yhtiön kanssa asiasta keskustelleena, digitaalisten mastereiden arkistointi on mahdottoman sattumanvaraista. Noin kauniisti sanottuna.

No tuon teorian varmennus onnistuu seuraamalla remixien lukumäärän muutosta, joka tässä tapauksessa epäilemättä romahtaisi.
 
Niissä genreissä missä remiksausta harrastetaan, kuka sanoo, tehdäänko ne mastereista vai CD:stä?

Punkku loppui, siirryn soittoruokalaan.
Välitilinpäätös: PCM vs. DSD on ratkennut. Toistaiseksi. DSD:n on päästävä verkkolevitykseen jotta se voi selviytyä. >:D
IMHO.
Ja siinä ei ole kyse teknisestä paremmuudesta vaan levityksestä. Laitetaanpa pystyyn polli: kuinka monelta foorumilaiselta löytyy SACD, ja kuinka monelta 24/192- lähde?

Saattaa olla että olen väärässäkin, tämä on arvaukseni tällä erää.

Illanjatkoja!
 
miksin sanoi:
Niissä genreissä missä remiksausta harrastetaan, kuka sanoo, tehdäänko ne mastereista vai CD:stä?

...
Ja siinä ei ole kyse teknisestä paremmuudesta vaan levityksestä. Laitetaanpa pystyyn polli: kuinka monelta foorumilaiselta löytyy SACD, ja kuinka monelta 24/192- lähde?

Täältä löytyy molemmat ja vielä DVD-A. Tosin 24/192 ei ole lähde, vaan muunnin.
Remixeillä en erityisemmin tarkoittanut mitään samplauksia, joilla uuteen biisiin liimataan jotakin toista, vaan sitä, että alkuperäisistä studionauhoituksista tehdään uusi miksaus lisäämättä väliin mitään uutta ..skaa.

Ei minulla tosin ole mitään vastaan näitä muitakaan tuotoksia, rikastuttavathan nekin kuuntelijoiden elämää.

EDIT: Sattuipa muuten yhdessä nettikaupassa silmiin tällainen tuote:

"Frederic Chopin (1810-1849)
Balladen Nr. 1-4
Scherzi Nr. 1-4

Artur Rubinstein, Klavier

Super Audio CD
Erscheinungstermin: 18.10.2004
Sound: stereo &
multichannel (Hybrid) *** RCA Living Stereo
Label: RCA , ADD, 1959/1956"

Ehkä tällaiset tuotokset eivät ole parasta mahdollista markkinointimatskua uljaalle uudelle digitekniikalle.
 
Ei ole SACD:tä ja DA-härpäkkeestäkin löytyy vain 96 / 88.2 / 48 / 44.1 / 32kHz ja 16 / 20 / 24bit.

Eipä tuo CD-soittimen sisäinenkään ole kuin melkolailla järjettömästi 96kHz/24bit upsamplaava, 88.2kHz on paljon järkevämpi jos halutaan 44.1kHz muuttaa isommalle ilman turhia pyöristyksiä (isomman bitraten hyötyhän tässä tapauksessa on vain erilainen suodon jyrkkyys eli parempi korkeampien äänien toistopotentiaali käytännön tasolla).

Itse soitan useimmiten musiikin 44.1kHz/24bit, 128x oversampled.
 
Karhu sanoi:
Mitä yrittäjiä tarkoitat tällä?

esim. tätä:

http://www.highdeftapetransfers.com/

Näyttää toisin hiukan arveluttavalta. Ollut pystyssä alkuvuodesta saakka. Ja varoituksen sana: kaikki tuntemani jotka ovat täältä yrittäneet ostaa ovat kyllä saaneet maksaa, mutta kukaan ei valitettavasti ole onnistunut saamaan tuotetta. Eri syistä. Eikä posteihin vastata, ja muuta yhteystietoa ei ole. En valitetavasti siis voi kehoittaa ostamaan, vaan päin vastoin, mutta konsepti on hieno, noin periaatteessa. Jos se vain toteutetaan kunnolla. Ja rehellisesti, mikä ei tässä taida olla asian laita.

Ja sitten tietysti Naxoksen Classical remasterings. Tällä erää tosin vain CD:nä, mutta kuka tietää...
 
miksin sanoi:

Ei välttämättä maksa vaivaa. Aiemmin tuolta sivulta sai ladata esimerkiksi pätkän Ravelin teoksesta Daphnis & Cloe: viiltävän kirkas sointi, kohinaa ja säröä yli sietokyvyn. No, ainakin se osoitti, että vanhojen analogisten äänitysten kultti on joissakin tapauksissa vailla perustetta.
 
Tiukkapipo sanoi:
Ei välttämättä maksa vaivaa. Aiemmin tuolta sivulta sai ladata esimerkiksi pätkän Ravelin teoksesta Daphnis & Cloe: viiltävän kirkas sointi, kohinaa ja säröä yli sietokyvyn. No, ainakin se osoitti, että vanhojen analogisten äänitysten kultti on joissakin tapauksissa vailla perustetta.
Käsittääkseni analogisesta materiaalista (esim. savikiekosta ;-) tehty uudelleenmasterointi ei mene laadukkaasti tehtynä koskaan suoraan A/D-muuntimelta myyntiin, vaan vasta kohinan ja ennen kaikkea muiden häiritsevien elementtien (napsut, säröt, taajuusbalanssi tms.) taitavan suodatuksen jälkeen. Sen jälkeen äänitteeltä on nautittavasti kuunneltavissa alkuperäinen tulkinta, lähes aina paljon nautittavammin kuin esim. siltä savikiekolta.
 
Back
Ylös