CD-levyjen hävittäminen mustan kullan tieltä

sepi_3.0

Hifiharrastaja
Liittynyt
30.10.2006
Viestejä
19 399
Kaupunki
Pjongjang
No niin, nyt avaus ilman suoraa lainausta tai linkkiä ;) Suurin osa valtaväestöä on hukannut vinyylit kun CD keksittiin, ja harvassa on nekään jotka vaihtavat DVD:t VHS:ään. Nyt kuitenkin näyttää otsikon mukaista toimintaa esiintyvän täällä jossain määrin, joten olisi kiva kuulla perusteluja miksi tähän on päädytty ja mitä etuja entiseen nähden tällä saavutetaan? Entä miten käy nykytallenteiden kuuntelu, vai onko wanhassa vara parempi?
 
Mä en ole hukannut cd-levyjä enkä näillä näkymin taida olla niitä hukkaamassakaan (vannomatta paras).

Enhän mä siitä dac:stakaan ole luopumassa, vaikka sä tiukasti kyselit sen hintaa ja väitit sen olevan myynnissä (mitä se ei ole). 8)

Mä en nyt suoraan muista, että täällä joku olisi ollut hukkaamassa cd-levyt kokonaan vinyyleihin siirtymisen vuoksi. Joku on tosin ne cd-levyt hukannut ripattuaan ne.

Niitä sitten tietty löytyy, jotka ovat älppärit hukanneet cd-levyihin siirryttyään - ennemmin tai myöhemmin. Joku ison klassisen musiikin älppärikokoelman omaava taisi jopa sellaista jokin aika sitten miettivänsä. Vaan miksei se voisi mennä toisinpäinkin?
 
Täällä mennään pelkän vinyylin voimalla.

Syystä että:

- Kuuntelen enimmäkseen 60-luvun alun ja 80-luvun alun välisenä aikana tehtyä musiikkia ja mahdollisuuksien mukaan haluan alkuperäispainoksen.
- Fyysinen digitaalinen media on aikansa elänyt eikä sen hankkiminen/säilyttäminen tunnu enää mielekkäältä.
- Esteettiset syyt. CD-kotelot ovat rumia. Alkuperäinen kansitaide monesti tuhottu.
- Monet pienet asiat jotka tekevät vinyyli-julkaisusta enemmän kokonaisvaltaisen taideteoksen pelkän tallennusformaatin sijaan.
- Suurin osa kuuntelemastani uudesta musiikista on saatavissa myös vinyylillä. Mukana monesti bonus-biisejä joita ei ole CD:llä.

Ongelmienkin kanssa painitaan:
On paljon levyjä joiden originaalien hankkiminen ei ole taloudellisesti tai muuten mahdollista. Uusintajulkaisut ovat usein vahvasti digi-prosessoituja ja mistään analogisista ihanteista on ihan turha lässyttää. Vinyyliversiolla saat molempien maailmojen huonot puolet.
 
En aikoinani hukannut vinyylejä, kun CD tuli, vaihdoin vaan niihin. En myöskään tule hävittämään CD:itä, kun saan tuon vinyylipuolen kuntoon, alan vaan ostamaan jälleen niitä. Taidan olla keräilijäluonne, mutta kuten tuolla rippausketjussa totesin, tykkään fyysisistä tuotteista.
 
silmaauki sanoi:
Mä en nyt suoraan muista, että täällä joku olisi ollut hukkaamassa cd-levyt kokonaan vinyyleihin siirtymisen vuoksi. Joku on tosin ne cd-levyt hukannut ripattuaan ne.

Itse tein noin alkuvuodesta eli ostin vinyylisoittimen, rippasin kaikki cd:t iMacille, ostin dacin ja myin cd-soittimen ja kaikki cd:t. Yhtään cd-levyä en ole tainnut ostaa enää vuoteen. Vinyylitoisto on vain niin paljon parempaa IMO ja mun kriteereillä, niin en näe itselläni järkeä pitää kahta fyysistä formaattia. iMac+digifilet on käytettävyydeltään erinomainen taustakuunteluun (ja toki vakavampaankin) ja vinyyli toimii loistavasti keskittyneessä kuuntelussa ja tyydyttää fyysisen formaatin tarpeet erinomaisesti. CD jäisi itsellä noiden väliin olematta paras kummassakaan, liian kompromissi siis.

CD on tietyllä tapaa helpoin ratkaisu, mutta vinyylin viehätys on omalla kohdalla niin suuri, että on valmis näkemään hieman enemmän vaivaa itseä tyydyttävän lopputuloksen aikaansaamiseksi.
 
Viinyylit seisoivat käyttämättömänä 20 vuotta ja vanha luxman myös. No kun kerrankin sain tilaa(yksi lisähuone vain leluille) kokeilla tuota soitinta ääni yllätti täysin ja paluu vinyyliin oli selvä. Myin myös cd-soittimeni pois ja siirsin kaiken musiikin minipc:lle ja ostin caimanin dac:n, joka kyllä myös yllätti hinta/äänisuhteella erittäin positiivisesti. Nyt on mukava kuunnella vanhoja levyjä, joita oli muutama sata ja onnitella itseään siitä, ettei hukannut historiaa.

No parikin uutta(vanhaa) soitinta on tullut hankittua ja nyt alkaa olla paketti kasassa. Vielä kun saa erillisen virtalähteen soittimeen, niin kaikki on valmista. Cd-levyt ovat hyllyssä odottamassa, en tule myymään mitään, vaan itselläni on myös tuota keräilijän vikaa.
 
ph sanoi:
Suurin osa kuuntelemastani uudesta musiikista on saatavissa myös vinyylillä. Mukana monesti bonus-biisejä joita ei ole CD:llä.
Omalla musiikkimaullani tuo menee täysin toisin. Uusia levytyksiä ei ole saatavilla vinyyliläpysköinä.

t. jjahifi
 
Tässä kävin hiljattain varsin hassusti eli cd:t jäi taka-alalle ja vinyylejä alkoi pesiytymään nurkkiin, mutta viime viikolla homma kääntyi täysin päälaelleen uuden cd soittimen myötä. Eli siis nyt näyttäisi siltä, että tulee molempia teemalla joko hyvä vinyyli prässi tai vielä parempi SACD :D. Ongelmia teettää nyt löytää varsin hyvä vinyylinkyntäjä, jota edes viitsii tuon uuden cd soittimen jälkeen kuunnella.
 
Muutaman kerran on huono cd-versio korvaantunut paremmalla vinyylillä, mutta noin yleisesti niin kyllä ne cd:t vielä siellä hyllyssä on.
 
Itse myin ja annoin kaikki ceedeet pois noin viisi vuotta sitten. Syynä se, että niiden kerääminen ei ole mielekästä ja finykkä saundaa paremmalta. Levyistä, joita haluan, julkaistaan 99,9% vinyylinä. Valtaosaa niistä ei edes julkaista ceedeenä. Näin se vaan menee. Vinyylit on hienoja, kestäviä ja kuulostavat pääsääntöisesti hyvältä. Ja jos joku sanoo minulle, että ceedeellä päästään parempaan äänenlaatuun niin vastaan: 'hieno homma.'

-laika-
 
silmaauki sanoi:
Mä en nyt suoraan muista, että täällä joku olisi ollut hukkaamassa cd-levyt kokonaan vinyyleihin siirtymisen vuoksi. Joku on tosin ne cd-levyt hukannut ripattuaan ne.

Karlsson sanoi:

Kuin myös. Osan rippaan kun ei saa vinyylinä tai hintalaput kolminumeroisia eikä sieltä pienimmästä päästä.
 
VHS:siä ostan sen tähden vieläkin, että niitä saa Helsingissä kirpputorilta 20 sentillä. Hyviä leffoja. Yli 50 senttiä kappale en suostu maksamaan.

CD-levyistä en kyllä ajatellut luopua, vaikka cd-soitinta tulee suhteessa vähemmän kuunneltua kovalevysoittoon nähden. Vinyylejä mieluiten ostaisin, mutta kun kirjastosta saa ilmaiseksi levyjä ja ne voi siirtää kovalevylle ja kuunnella. Siksi olen yrittänyt panostaa äänenlaatuun silläkin puolella. Ehkä tässä on vähän sitä määrää korvaa laadun mentaliteettia, mutta näin se tällä hetkellä menee.
 
Sax-audio sanoi:
Ongelmia teettää nyt löytää varsin hyvä vinyylinkyntäjä, jota edes viitsii tuon uuden cd soittimen jälkeen kuunnella.

Mikä soitin on kyseessä?

Itse otsikkoon liittyen minulla jo musiikkimaku estäisi vinyylin varassa elämisen. Lisäksi vinyylilevyissä on laiskalle miehelle liikaa ripsuja ja rapsuja. Parhaimmillaan soi upeasti, mutta monilla levyillä kuuntelu on ihan kärsimystä sivuäänien takia. Kunnon levypesurilla varmaan ongelma pitkälti ratkeaisi, mutta kuten totesin niin olen laiska ja musiikkimaun takia vinyyli on joka tapauksessa marginaalituote minulle. Mukava niitä silloin tällöin on soitella ja fiilistellä.
 
Kirjoittelin omia motiivejani vinyyliin siirtymiseen tähän ketjuun: https://foorumi.hifiharrastajat.org/showthread.php?65229

Tiivistetysti nykyinen äänilevyjen masterointikulttuuri (ja ilmeisesti kohta jo vallitseva soundi-ihanne) tuntuu olevan niin perverssi, että ainoastaan vinyylin rajoitukset tallennusmediana pelastavat pahimmilta tuotannollisilta ylilyönneiltä. Tämä koskee toki vain tiettyjä musiikkigenrejä -- luulisin, että esimerkiksi klassinen musiikki pyritään edelleenkin tallentamaan levylle laadukkaasti. Kynnys sen ensimmäisen LP-soittimen hankkimiseen on kuitenkin ollut toistaiseksi liian korkea ja niinpä suunnitelma ei ole vielä siirtynyt konkretia-asteelle. Tarkoitus kyllä olisi jossain vaiheessa :D
 
Tuhatkauno sanoi:
Onko sun läppäri metallia, vai millä siellä mennään?

Hahhah, juu mutta mulla ei oo kolmeatuhatta ja viittäsataa läppäriä... ja sikstoisekseen suuri osa musasta on jo kertaalleen verkossa, miksi ne minulla pitäisi kotona olla varastossa? Koko CD ja vinykkä tuotannon ekologinen jalanjälki ja sekäreppu on melkoinen verrattuna siihen lisään, jota musiikki aiheuttaa muutenki olemassa olevan tietoverkon kautta.
 
Jaa mä en siten muistanut/tiennyt mitään. Täällähän näitä hopian hylänneitä on sitten jo aikamoinen liuta.

En minäkään uusia cd-levyjä enää juuri osta.
 
Oishan tuon cd- formaatin tehdä laajemminkin kun varat antavat. Herrat vain päättivät mikä on 'riittävän hyvä'. En siltikään ole cd- levyjä myymässä vaikka sainkin vinyyliformaatin taas iskuun. Enimmäkseen olen ostellut vintage vinyylejä Helsingistä, nykymusiikki saa olla cd:nä ennen kuin keksivät korvaavan, toimivan ja paremman formaatin. Napsuvia 'pintavikaisia' vinyylejä en suuremmassa mittakaavassa uutena ostele, sitähän ne valitettavan usein on.

Cd:t saattaa lähteä jos yleistyy joku toinen fyysinen digitaalinen formaatti ja olemassa olevat levyt ovat tuona korvattavissa (masternauhoilta). Rippausta en jaksa harrastaa, kiinteä levykirjasto netissä josta voin soitella flacceja (SACD tjms. tasoinen) saattaisi kelvata jos varmasti luvataan että maksamani tiedostot ovat loppuelämän käytössä, eikä väliin tule yhtään mainosta.
 
Back
Ylös