CD-levy kuollut?

Oletko tosissasi ? Nuoriso ei koske cd;hen kepilläkään. Niillä on kännyt.
Tulevaisuuden ennustaminen on hankalaa hommaa, mutta itse olen myös samoilla linjoilla raren kanssa: CD ei kuole ja tulee jossain vaiheessa kokemaan uuden syntymän, kuten vinyylille on käynyt.

Perusteluna vaikkapa vastaava valokuvauksen puolelta: kaikilla on kännyt ja niissä kamerat, joilla otetaan kuvia todennäköisesti enemmän kuin ikinä historian aikana. Mutta silti perinteiset kamerat (tässä yhteydessä digi) ja muun muassa polaroid ovat nostaneet päätään. Kyllä ne nykyajan jonnet tietävät, että kännyllä saa hyviä kuvia, mutta perinteinen tai jopa Polaroid antaa uskottavuutta toiseen potenssiin perus kännyyn verrattuna.

Henkilökohtaisesti en usko C-kasetin tai MiniDiskin toiseen tulemiseen, vaikka näistä ensimmäinen omaakin jonkinlaisen kannattajakunnan. Perustelen näkemykseni sillä, että kumpikaan ei koskaan ollut "standardin" asemassa kun musiikkia käytiin ostamassa, vaan ne olivat medioita joille kopioitiin CD:ltä musiikkia autoon taikka kannettavaan soittimeen. Henkilökohtainen näkemykseni on, että MD oli tuotteena todella hyvä, mutta syntyi aivan liian monta vuotta liian myöhään.

DAT, kelanauhat ja savikiekko tuskin tulevat koskaan ns. syntymään uudestaan, sillä kaksi ensin mainittua ovat olleet lähes täysin ammattipuolen juttuja ja savikiekossa ei ole mitään sellaista, mitä nyt kukoistusta elävä LP ei voisi tarjota.

Mutta kuka näistä etukäteen tietää...
 
Varmaan CD-levy kokee jonkinlaisen nousun "joskus", mutta kannattaa huomioida nykypäivän realitetit pohjaksi. Vaikka menossa on vinyyliboomi on vinyylin myynti kuitenkin aika pientä verrattuna musiikin kuunteluun eri striimauspalveluiden kautta. Eli, oma mielipiteeni on että samoin kuin aikaisemminkin on tässä esitetty että vain ne joilla on keräilyaddiktio ostavat CD-levyjä (tai vinyylejä). Valtavirta on musiikin kuuntelu jollakin striimauksella, mikä se sitten tulevaisuudessa olemaankaan.

Itsehän olen keräilyaddikti.
 
Varmaan CD-levy kokee jonkinlaisen nousun "joskus", mutta kannattaa huomioida nykypäivän realitetit pohjaksi. Vaikka menossa on vinyyliboomi on vinyylin myynti kuitenkin aika pientä verrattuna musiikin kuunteluun eri striimauspalveluiden kautta. Eli, oma mielipiteeni on että samoin kuin aikaisemminkin on tässä esitetty että vain ne joilla on keräilyaddiktio ostavat CD-levyjä (tai vinyylejä). Valtavirta on musiikin kuuntelu jollakin striimauksella, mikä se sitten tulevaisuudessa olemaankaan.

Itsehän olen keräilyaddikti.

Juurikin tämä, eikä massat ylipäätään ole koskaan valtavasti levyjä ostaneet. Ja nytkin se on aikasta pienen porukan puuhastelua eli en usko mihinkään isoon renesanssiin. Jo se tekee haastavan, että mikä on soittimien saatavuuden tilanne tulevaisuudessa. Buumia on vaikea syntyä jollei ole soittimia. Nytkin on aikamoisen vähän cd-soittimia tarjolla.
 
Henkilökohtaisesti en usko C-kasetin tai MiniDiskin toiseen tulemiseen, vaikka näistä ensimmäinen omaakin jonkinlaisen kannattajakunnan. Perustelen näkemykseni sillä, että kumpikaan ei koskaan ollut "standardin" asemassa kun musiikkia käytiin ostamassa, vaan ne olivat medioita joille kopioitiin CD:ltä musiikkia autoon taikka kannettavaan soittimeen. Henkilökohtainen näkemykseni on, että MD oli tuotteena todella hyvä, mutta syntyi aivan liian monta vuotta liian myöhään.
MD ei ollut edes silloin aikanaan mikään ison porukan juttu, tai ainakaan mistään valtavirran mediasta ei voida puhua. Ja koko formaatti eli vain sen kymmenen vuotta eikä sille juurikaan julkaistu valmiiksi äänitettyä materiaalia. Isoin osa soittimista taisi olla kannettavia kuulokkeilla kuunneltavia jotka mp3 sitten syrjäytti. Muutamia autosoittimia ja kotidekkejä oli, mutta ne jäivät melko rariteeteiksi.
Ei ole mielestäni täysin vertailukelpoinen C -kasettiin siinä suhteessa että se eli sentään loistokkaat 40 vuotta ja levittäytyi sinä aikana kaikkiin mahdollisiin paikkoihin. Kaikilla eri valmistajilla oli oma kasettisoitinmallistonsa ja vielä useassa eri muodossa. Todellinen aikansa valtaformaatti joka löytyi joka ikiseltä ihmiseltä tavalla tai toisella.
Kasetilla myös julkaistiin todella pitkään kaikki samat albumit kuin levyllekin.
Nyt viimeisen kymmenen vuoden aikana on ollut hienoa nähdä sen uusi tuleminen ja myös nuorempien harrastajien löytäminen sen pariin.
 
Huomasin tuossa kun postissa tuli alkuperäinen Pink Floyd - Delicate Sound Of Thunder tupla CD. Siinä oli alkuperäiset semmoiset vaahtopalat jotka haisi aivan järkyttävälle kun kannet avasi ja näytti siltä kun olivat hieman homehtuneet. Lueskelin netistä että ne perhanaan palat ei todellakaan ole hyvä juttu CD levyille!
Tsekatkaas:
Heittäkää menemään nuo palat jos kokoelmastanne niitä sattuu löytymään.
Qei57dP.jpeg
 
Viimeksi muokattu:
^ Hyvä vinkki. Mulla tuollainen pala löytyi vain Tina Live in Europe-paketista, ei ollut mennyt miksikään, olikohan 1990 kun tuon ostin... Mutta varmuuden vuoksi otan pois. Uudemmissa paketeissa ei moista ollutkaan.
 
^ Hyvä vinkki. Mulla tuollainen pala löytyi vain Tina Live in Europe-paketista, ei ollut mennyt miksikään, olikohan 1990 kun tuon ostin... Mutta varmuuden vuoksi otan pois. Uudemmissa paketeissa ei moista ollutkaan.
Uskon että tuo oli varmaan joku 80-90 luvun alkuun oleva juttu.

The problem, as Greg discovered, is that foam deteriorates over the years. And when it breaks down it doesn't just leave little piles of glug at the bottom of the CD case. At Greg's place the constituent chemicals of what was once foam padding had dissolved, in turn dissolving chunks of the labels and the aluminium layers under them. The CDs were covered in lacerations that let vast tracts of light shining brightly through. They were over and out.
Almost every multi-disc set he had with foam pad inserts was the same, rendered completely useless by what was supposed to be a protective measure.
- Onhan tuo aika pelottavaa luettavaa.

Opin uuden jutun hopeakiekoista vaikka jo junnuna niitä keräilin:
At this point I should raise something about CDs that maybe you don't know. The most fragile side of the disc, the side you must protect at all costs, is not the playing surface side, it's the label side. A CD often keeps on operating without a hitch when the playing surface is deeply scratched, but even a micro scratch on the label side can render it unplayable. Forever.
This is because immediately under that thin label is a layer of aluminium and its job is to reflect laser light back to the reader, telling it whether this particular bit of the track is a one or a zero. When the label is scratched so too is this impossibly thin aluminium layer, meaning the laser light does not reflect but passes straight through the disc. The signal is lost and the disc usually refuses to play on. People try to fix this with everything from aluminium foil to nail polish, but there is no fix.
 
Viimeksi muokattu:
Nuo superloonit kannattaa viskata roskikseen, olen nähnyt kuinka ne on ajan myötä tarttuneet levyyn kiinni.
Huomasin tuossa kun postissa tuli alkuperäinen Pink Floyd - Delicate Sound Of Thunder tupla CD. Siinä oli alkuperäiset semmoiset vaahtopalat jotka haisi aivan järkyttävälle kun kannet avasi ja näytti siltä kun olivat hieman homehtuneet. Lueskelin netistä että ne perhanaan palat ei todellakaan ole hyvä juttu CD levyille!
Tsekatkaas:
Heittäkää menemään nuo palat jos kokoelmastanne niitä sattuu löytymään.
Qei57dP.jpeg
 
At this point I should raise something about CDs that maybe you don't know. The most fragile side of the disc, the side you must protect at all costs, is not the playing surface side, it's the label side. A CD often keeps on operating without a hitch when the playing surface is deeply scratched, but even a micro scratch on the label side can render it unplayable. Forever.
This is because immediately under that thin label is a layer of aluminium and its job is to reflect laser light back to the reader, telling it whether this particular bit of the track is a one or a zero. When the label is scratched so too is this impossibly thin aluminium layer, meaning the laser light does not reflect but passes straight through the disc. The signal is lost and the disc usually refuses to play on. People try to fix this with everything from aluminium foil to nail polish, but there is no fix.
Tästä tuli luettua jo cd:n alkuvuosina. Kokeilin silloin asiaa yhdellä levyllä ja vetäisin saksilla oikein kunnon naarmun nimenomaan etikettipuolelle, mutta sellaiseen kohtaan, jossa ei enää ollut musiikkidataa.

Toimenpiteellä ei ollut silloin mitään vaikutusta levyn sointiin, mutta myöhemmin levy alkoi takellella eri soittimissa yhä enemmän vaikka itse soittopinnassa ei näkynyt mitään vikaa. Lopulta tämä levy oli sitten koko 1000+ cd:n kokoelmani ainoa levy, jota edes rippausohjelma ei suostunut tunnistamaan. Tuota naarmua lukuunottamatta levy näytti edelleen aivan priimalta.
 
Ei suostu CD-levy mun nurkissani kuolemaan. Tavakseen on tullut, jotta jokakerta kun kiekon kotelostaan otan ja kelkan avaan, kelkassa mahjuu edellisen kuuntelusession vimonen kiekko. Noita kiekkoja ajoin löytyy reservisoittimistanikin, joita noin vuoden määräajoin koestan.

En tiä, kuka ja mikä noita kiekkoja soittimiini jättää. Ehkä se on CD-levy, joka ei suostu kuolemaan.

-ilkka
 
Heikolta näyttää cd levyn tulevaisuus. Itsellä on niitä aika paljon. Tänä vuonna on pari kymmentä tullut ostettua. Ei niitä tule kyllä paljon kuunneltua. Streamiä ja vinyyliä pääosin tulee kuunneltua. Kaikkea ei kuitenkaan striimistä löydy. Olin kyllä varma 80-luvun lopulla, kun vinyyleitä myytiin muutamalla markalla kipale että se on kuollut formaatti. Onneksi ei tullut vinyyleitä myytyä pois. Vinyyleissä on hieno kansi taide, silmillä nähtävät laulujen sanat mitä cd levyistä ei löydy kuin suurennuslasilla.
 
Jep, tuohon levyjen kansiin ja muihin vihkoihin painettujen tekstien kokoon on tullut kiinnitettyä huomoita, kun on alkanut tuo ikänäkö vaivaamaan näin viisikymppisenä. CD-levyissä tekstit ovat tietenkin pientä pränttiä, koska kansivihko on niin vaatimaton, mutta prkl että vinyylipusseihin ja jopa erillisiin vihkoihin painetaan jollain 3pt fontilla tekstit keskelle tyhjää arkkia. Aivan käsittämätöntä, kun tekstit mahtuisivat huomattavasti isommalla ja lukukelpoisemmalla fontilla. Nyt ainakin Dream Theaterin ja Joe Bonamassan tuoreiden vinyylien mukana on hienot erilliset vihkot, joihin laulujen sanat on printattu biisi/sivu ja isolla selkeällä fontilla. Ilmeisesti nämä jo keski-ikääntyneet artistit ovat itsekin huomanneet, että tuohon kannattaa panostaa, jos haluaa näitä tekstejä julkaista 🤪
 
Jep, tuohon levyjen kansiin ja muihin vihkoihin painettujen tekstien kokoon on tullut kiinnitettyä huomoita, kun on alkanut tuo ikänäkö vaivaamaan näin viisikymppisenä. CD-levyissä tekstit ovat tietenkin pientä pränttiä, koska kansivihko on niin vaatimaton, mutta prkl että vinyylipusseihin ja jopa erillisiin vihkoihin painetaan jollain 3pt fontilla tekstit keskelle tyhjää arkkia. Aivan käsittämätöntä, kun tekstit mahtuisivat huomattavasti isommalla ja lukukelpoisemmalla fontilla. Nyt ainakin Dream Theaterin ja Joe Bonamassan tuoreiden vinyylien mukana on hienot erilliset vihkot, joihin laulujen sanat on printattu biisi/sivu ja isolla selkeällä fontilla. Ilmeisesti nämä jo keski-ikääntyneet artistit ovat itsekin huomanneet, että tuohon kannattaa panostaa, jos haluaa näitä tekstejä julkaista 🤪
Se on aikuisnäkö, ei ikänäkö!
 
Löytyi noita vaahtomuovipaloja täältäkin kolmesta 2CD-kotelosta, kaikki juurikin 1980/90-luvun vaihteesta. Omassa Delicate Soundissa ei ollut, kahdesta löytyi molempien levyjen kohdalta, yhdestä vain toisen koska infovihko oli sen verran paksu, oletan. Heitin kaikki pois, onneksi olen nuo ripannut talteen yli 10 vuotta sitten.
 
Laitoin tämän postauksen jo toiseen ketjuun, mutta ajattelin tännekkin laittaa :)

Hyllytila loppui CD-levyille ja muijalle ei käyny uudet hyllyt ja varsinkaan CD-hyllyt!
Päätin tilata tämmöisiä CD-taskuja ja niille sopivat säilytyslaatikot. Molemmat valmistettu Tanskassa ja vaikuttavat olevan hyvää laatua. Tuosta hyllystä kun loppuu tila niin saapi nähdä minne keksin laittaa seuraavat säilytyslaatikot muovitaskuineen 😏
1640898616029.jpg
1640898603372.jpg
1640898588149.jpg
Tuli muuten tilaa säästettyä ja ei tarvitse enää säätää jewel casejen kanssa. Ei enää likaisia, naarmuisia ja kuluneita CD-kansia. Ei kiusaa tarran ja liimanjäämät. Mulla löytyy joitain noita CD-bokseja missä on noita slipcase koteloita, niihin en jaksanut laittaa muovia vaan laitoin normisti vain tuonne säilytyslaatikkoon. Pink Floydin Discovery boksissa tein poikkeuksen koska siellä oli kansivihkot mukana, joten ne laitoin muovitaskuun. Jopa Delicate Sound Of Thunder fatboy jewel casen sisällöt sain mahtumaan muovitaskuun, mutta pitää myöhemmin tilata noita tupla CD-taskuja samalta sivulta.

Hinnat eivät olleet pahat eikä postituskaan. Sain myös alennuskoodin tilauksen mukana: thankyou10 - -10% alennus tulee.
Huom: Sivustolla on paljon muitakin säilytystarvikkeita, taskuja yms...
Näitä voi myös tilata CDON:ista:

Tässä esittelyvideo noista CD taskuista:
Tässä säilytyslaatikosta:
 
Back
Ylös