CD-levy kuollut?

Tekee mieli nillittää tosta vertauksesta, mutta ei tää ny taida olla se paikka.
Jep, huono vertaus mutta kun en keksinyt parempaa. Pahoittelut asiasta.
Nillittää saa minun puolesta ihan vapaasti, kyse on minun mielipiteestäni asiaan. Sinulla voi olla erilainen. Perustelen tuota vertausta: Minulta löytyy monia Deutsche Grammophonin ja EMI n äänitteitä sekä CD:nä että vinyylinä, siis aivan samat levyt eri formaatissa. Toki re-masteroituina CD inä. CD n etu on pieni koko, kirkas sointi, häiriötön toisto, mutta silti lähes järjestetään tasapaksumpi tuotos aiemmasta aivan vastaavasta vinyylistä. Nyanssit ja soinnin pehmeys ovat vinyyleissä paljon selkeämpiä, joten jotain masteroinnissa "tapetaan/muutetaan" alkuperäisestä levytyksestä jotta se saadaan eri formaattiin. Myös eri soitinten painotuksissa vaikuttaisi olevan eroja. Ja siis DG/Archiv ja EMI jotka ovat parasta laatua klasaripuolella, niin vinyyleissä kuin CD ssä. Ero on korostunut entisestään levynpesun (uä-pesuri) myötä, jolloin vinyylit soivat kuin ostohetkellä. Tämä siis vain vanhojen vinyylien/vastaavien CD n kohdalla. Aiemmin hankin re-masteroituina vanhoja loistolevytyksiä, kun vinyylit olivat kalliita, mutta vuosien saatossa olen voinut kartuttaa vanhojen klassikoiden vinyylikokoelmaa. Uusia klassisia levytyksiä saa melkeinpä vain CD formaattina, ja jos saisi vinyylinä, olisi uusien vinyylien laatu tod.näk. CD tä heikompi joten hankinta ei kannattaisi.
Ehkä huippu CD -soittimella voisi kokemani ero muuttua, mene tiedä. Vanhoissa levytyksissä siltikin vinyyli on minulle se 1. sijaa pitävä, CD tulee sitten perässä...
 
JTämä siis vain vanhojen vinyylien/vastaavien CD n kohdalla. Aiemmin hankin re-masteroituina vanhoja loistolevytyksiä, kun vinyylit olivat kalliita, mutta vuosien saatossa olen voinut kartuttaa vanhojen klassikoiden vinyylikokoelmaa. Uusia klassisia levytyksiä saa melkeinpä vain CD formaattina, ja jos saisi vinyylinä, olisi uusien vinyylien laatu tod.näk. CD tä heikompi joten hankinta ei kannattaisi.
Ehkä huippu CD -soittimella voisi kokemani ero muuttua, mene tiedä. Vanhoissa levytyksissä siltikin vinyyli on minulle se 1. sijaa pitävä, CD tulee sitten perässä...

Pitääpä oikein kokeilla. Olen isolta osin ollut erittäin tyytyväinen cd-levyihin varsinkin klassisen musiikin puolella. Ero voi johtua siitä, että vinyylit ovat ripisseet ja rapisseet niin paljon ja puolien kääntely harmittanut (Nibelungin Sormus), että on tullut kuunneltua pääasiassa klassista cd:ltä. Vinyylisorvikin on vaihtunut parempaan, joten vertailu uudelleen on paikallaan.
cd-levyissä saa olla tosi tarkkana masterointien kanssa. Jotkut levyt on kompressoitu pilalle tai muuten hutiloidusti siirretty alkuperäsinauhoilta.

--
 
”Kaikki toimii, CD, vinyyli, kasetti, kelanauha. Tuotantopuoli on se, jossa asiat tehdään joko hyvin tai huonosti.”
Alex kiteytti juurikin sen, mikä ajatus minullakin on mielessä. Miksi jonkin formaatin elinkaarta edes pohtia? No, toisaalta laitevinkkelistä kyllä perusteltu ajatus, mutta tuskin kuolema uhkaa CD-soitinta meidän nyt tänne kirjoittavien elinaikana. Se, onko musiikki taustaa vai pääkohde kulloisessakin tilanteessa, määrännee sen ainakin omalta kohdaltani sen, millä kapistuksella mitäkin kuuntelen. Lauantaiehtoona hyvä mallastisle lasissa kynttilänvalossa on juhlaa ja oikein laittaa priima vinyyli lautaselle ja uppota ääniaaltoihin. Porttariporukalla tai työporukan kemujatkoilla joku Spotifyn soittolista tuntuu tarkoitukseen sopivammalta kuin ährätä levyharjan kanssa. Entäs jossain saaressa tai jossain kairassa huonon kentän erämaissa? Joku muu formaatti? Ja löydäpä joku vanha kasetti ja muistat tasan tarkkaan sitä kuunnellessa, mikä biisi on sille seuraavaksi nauhoitettu ja jopa juontajan sanat biisin lopussa ennen stop-napin armahdusta puhumattakaan niistä suurista tunteista, jotka tuohon aikaan liittyvät. Nautintoa tavallaan tämäkin? Kyllä! Löydätkö saman suoratoistosta? Nope.
 
Pitääpä oikein kokeilla. Olen isolta osin ollut erittäin tyytyväinen cd-levyihin varsinkin klassisen musiikin puolella.
Mulle hi-res (24/88.2 ja ylöspäin) ovat avanneet ihan uuden ulottuvuuden akustisen musiikin puolella. Tuntuma on että yhdistää cd-toiston ja vinyylin parhaita soinnillisia puolia.
 
^ ja ^^^ Olen aika lailla vinyylineitsyt mitä nyt muutama LP->digikonversio löytyy. Mutta voisin kuvitella, että vinyylikuuntelussa minua häiritsisi juurikin ylimääräiset äänet, joita formaatti toisinaan "erittää". Minulle tärkeää äänessä on illuusio todellisuudesta ja juurikin nuo sivuäänet tuntuvat rikkovan sitä.

En oikein muutenkaan ymmärrä sitä vastakkainasettelua, että CD on "kylmä" ja LP "lämmin", liekö kyse myytistä? Kuuntelen putkitettua CD-soitinta enkä ole oikein koskaan kokenut sen ääntä kylmänä.
 
Mulle hi-res (24/88.2 ja ylöspäin) ovat avanneet ihan uuden ulottuvuuden akustisen musiikin puolella. Tuntuma on että yhdistää cd-toiston ja vinyylin parhaita soinnillisia puolia.
Itse en ole sen suuremmin tähän ilmiöön törmännyt. Toki sen olen huomannut, että hires tiedostoja tulee huomaamattaan soitettua kovempaa, mutta siihen on erot loppuneet. Toki eri masteroinneilla eroja löytää huomattavasti helpommin, mutta tuolloinkin hires äänitteen hyvyys siirtyy myös CD-formaattiin siirtyessä. Olisko heittää esimerkkiä biiseistä joita kannattaisi kokeilla, missä tämä ero on erityisen selkeästi esillä, jotta pääsisi kokeilemaan tarvitseeko omaa oletusta muuttaa johonkin suuntaan. Edellisistä kokeiluista kuitenkin on jo jokunen vuosi aikaa.
 
^
Löytyyhän niitä äkkiseltään vaikkapa nämä:

 
En oikein muutenkaan ymmärrä sitä vastakkainasettelua, että CD on "kylmä" ja LP "lämmin", liekö kyse myytistä? --
Sama täällä. Luulen, että tämä vastakkainasettelu on luonteeltaan enemmän kognitiivinen kuin varsinaisesti kuulohavaintoihin perustuva: ajattelen näin, siis se on näin.
 
Suurin osa meikäläisen LP levyistä on aika vanhoja. 70 luvun rock/folk/proge musaa joko 70 tai 80 luvun prässeinä. Sen havainnon (luulostelun) olen tehnyt, että yleensä laulu jotenkin on karvan verran "luonnollisempi" älppäreissä. Voi mennä plasebon piikkiin, mutta voihan noissa vanhoissa LP mastereissa hieman keskialueen korostusta olla. Aivan kaikkein korkeimmat sihinät on leikattu pois ja bassoja monotettu. Kai nuo kaikki yhdessä voivat vähän sellaisen "lämpimämmän" / miellyttävämmän saundin luoda. Säröstä puhumattakaan. -Aina se hieman ihmetyttää, että noinkin hyvää ääntä antiikkisella menetelmällä saa aikaan. Välillä kun sekaisin kuuntelee mökillä vaikka Neil Youngin alkupään tuotantoa, on vaikea välillä muistaa mikäs nyt soikaan, CD (rippi) vai LP. Jotenkin enemmän tyrkyllä oleva lauluääni joskus paljastaa asian. Allekirjoitan tosin kyllä myös tuon kognitiivisen luonteen tässä asiassa.
 
^
Löytyyhän niitä äkkiseltään vaikkapa nämä:

Kiitoksia. Tosin jää näistä kyllä samplet itseltäni ostamatta, kun ei verkkokauppa tarjoa maksutavaksi mitään muuta kuin luottokorttia enkä löydä mistään sivustolta mainintaa, että kenelle luottokorttinumeroni itseasiassa annan 😟.
 
Kiitoksia. Tosin jää näistä kyllä samplet itseltäni ostamatta, kun ei verkkokauppa tarjoa maksutavaksi mitään muuta kuin luottokorttia enkä löydä mistään sivustolta mainintaa, että kenelle luottokorttinumeroni itseasiassa annan 😟.
Minä olen käyttänyt Presto Musicia. Tilannut fyysisiä levyjä ja ladannut musiikkia. Homma on toiminut hyvin.
 
Kyse on periaatteesta. En suostu antamaan luottokorttinumeroani yhdellekään yritykselle, joka ei pysty minua vakuuttamaan siitä että se on turvassa. Olen ollut tekemisissä niin monen tietomurron kanssa, että tiettyjen minimivaatimukset pitää täyttyä tai käännyn välittömästi kannoillani.
 
Yksi kaveri on kanssa periaatteen mies. Se joutuu käymään levyostoksilla Euroopan suurkaupungeissa kun Suomessa ei levyjä myydä. Mutta ainakaan luottokortin numeroa ei väärinkäytetä nettikaupassa. Sitenpä kaveei ei voi myöskään striimata, mitenkäs sellaisen maksat tilisiirtona tai käteisellä...
 
Yksi kaveri on kanssa periaatteen mies. Se joutuu käymään levyostoksilla Euroopan suurkaupungeissa kun Suomessa ei levyjä myydä.

Mitä ihmettä? Miksei myydä? Onko kaveri aina liian soseessa levykauppaan astuessaan vai mistä kiikastaa? Pikemminkin luulisi että levykauppiaat olisivat hyvinkin tyytyväisiä jos saisivat myydyksi muutaman ylimääräisenkin levyn liian humpussa olevalle veijarille, tyyliin muutama Aerosmith Bachin urkuhässäköille kylkeen...
 
Yksi kaveri on kanssa periaatteen mies. Se joutuu käymään levyostoksilla Euroopan suurkaupungeissa kun Suomessa ei levyjä myydä. Mutta ainakaan luottokortin numeroa ei väärinkäytetä nettikaupassa. Sitenpä kaveei ei voi myöskään striimata, mitenkäs sellaisen maksat tilisiirtona tai käteisellä...
No mutta tuo nyt on vaan tyhmää. Ei mulla ole mitään ongelmaa käyttää luottokorttiani netissä, kunhan seuraavat ehdot täyttyvät:
1. Voin maksaa tunnetun maksuvälittäjän palvelulla, kuten paypal, stripe, apple pay jne.
2. Verkkokauppa/palvelu on niin suuri, että tiedän niillä olleen budjettia tehdä järjelliset suojaukset IT-infraansa luottokorttimaksujen osalta, esim. amazon, spotify jne.

Kun tekee töitä verkossa kiinni olevien tietojärjestelmien kanssa, niin on oppinut, ettei ole järjestelmää mihin ei voitaisi murtautua. mitä pienempi pulju, sitä helpompaa se on. Jos palvelun/verkkokaupan IT ei sen vertaa ole viitsinyt panostaa, että osaisi FAQ:ssa / käytöehdoissa kertoa miten luottokorttinumeroani suojellaan ja käytetään, niin kyllä mulla on vähän niskakarvat pystyssä. Tietomurtoon ei kuitenkaan tarvita kuin yksi viitseliäs kaveri ja luottokorttinumeroni on kaupan netin hämärämmissä syövereissä ja tuosta taas seuraa roppakaupalla hankaluuksia siviliielämään. Ei toki rahallisia menetyksiä juurikaan.
 
No mutta tuo nyt on vaan tyhmää. Ei mulla ole mitään ongelmaa käyttää luottokorttiani netissä, kunhan seuraavat ehdot täyttyvät:
1. Voin maksaa tunnetun maksuvälittäjän palvelulla, kuten paypal, stripe, apple pay jne.
2. Verkkokauppa/palvelu on niin suuri, että tiedän niillä olleen budjettia tehdä järjelliset suojaukset IT-infraansa luottokorttimaksujen osalta, esim. amazon, spotify jne.

Kun tekee töitä verkossa kiinni olevien tietojärjestelmien kanssa, niin on oppinut, ettei ole järjestelmää mihin ei voitaisi murtautua. mitä pienempi pulju, sitä helpompaa se on. Jos palvelun/verkkokaupan IT ei sen vertaa ole viitsinyt panostaa, että osaisi FAQ:ssa / käytöehdoissa kertoa miten luottokorttinumeroani suojellaan ja käytetään, niin kyllä mulla on vähän niskakarvat pystyssä. Tietomurtoon ei kuitenkaan tarvita kuin yksi viitseliäs kaveri ja luottokorttinumeroni on kaupan netin hämärämmissä syövereissä ja tuosta taas seuraa roppakaupalla hankaluuksia siviliielämään. Ei toki rahallisia menetyksiä juurikaan.

Varmaan ihan fiksua. Minä olen laiskana ulkoistanut luottokunnalle huolen kortin tietojen pöllimisestä.
 
Juu ja kyllähän se luottokunta pitää huolta siitä, että rahalliset menetykset jää minimiin. Oma aika vaiva siinä, että kyttää luottokortin ostoksia ja sitten toisaalta luottokortin uusimisesta johtuva palveluiden läpikäynti on itselläni syy, että olen kovin tarkka siitä mihin oman numeroni annan. Kun tuohon on kaksi työpäivää käyttänyt firman luottokortin kanssa, niin oppii ns. kerrasta :D
 
Juu ja kyllähän se luottokunta pitää huolta siitä, että rahalliset menetykset jää minimiin. Oma aika vaiva siinä, että kyttää luottokortin ostoksia ja sitten toisaalta luottokortin uusimisesta johtuva palveluiden läpikäynti on itselläni syy, että olen kovin tarkka siitä mihin oman numeroni annan. Kun tuohon on kaksi työpäivää käyttänyt firman luottokortin kanssa, niin oppii ns. kerrasta :D
Ainakin tuon mukaan normaalit Visat ym. näköjään löytyy?

Presto-Music.jpg
 
Alkaa menemään offtopiciksi, mutta kyllä toki löytyy. Olen lähinnä kiinnostunut siitä kenelle luottokorttini numero tuon transaktion seurauksena päätyy ja missä sitä säilytetään ostoksen jälkeen.
 
Back
Ylös