CD-levy kuollut?

audiovesa

audiovesa

Kaupallinen toimija
Liittynyt
23.10.2009
Viestejä
623
Kaupunki
SUONENJOKI
Törmäsin tämmöiseen kolumniin, jossa joku ilmeisen nuori kaveri julistaa formaatin kuolleeksi. Minusta aika huono kirjoitus, josta paistaa läpi henkilön omat subjektiiviset arvot läpi. Miten täällä, saadaanko tästä keskustelua aikaan?


http://www.hs.fi/kulttuuri/a1305973449126
 
vesmu sanoi:
Törmäsin tämmöiseen kolumniin, jossa joku ilmeisen nuori kaveri julistaa formaatin kuolleeksi. Minusta aika huono kirjoitus, josta paistaa läpi henkilön omat subjektiiviset arvot läpi. Miten täällä, saadaanko tästä keskustelua aikaan?


http://www.hs.fi/kulttuuri/a1305973449126
Napsauta laajentaaksesi...

Surkea kirjoitus, jossa taas yksi besserwisseri julistaa oman mailmansa tavan ainoaksi oikeaksi.
Kommenteissa oli muutamia hyvin harkittuja ja paikkaansapitäviä juttuja.
Vaikka itse en fyysisiä levyjä enää kuuntelekaan, syynä on muut asiat.

T: Vesku
 
Ei se vielä ole kuollut, mutta valoa ei paljoa näy tunnelin päässä. Kun nyt vaan tilanne on se, että porukka ei tajuu että jos me harrastajat emmo osta niitä fyysisiä äänitteitä (vinyyli, CD) niin ei niitä kohta enää tehdäkkään.

Pitäisi aloittaa jonkinlainen kamppanja fyysisten äänitteiden puolesta ja saada porukka innostumaan ajatuksesta. Oisko täällä foorumilla porukalla hyviä ideoita miten tarttes mentellä ja mahdollisesti aloittaa tollainen kamppanja.

ps. Itse ostan kaiken musiikin VAIN fyysisinä äänoitteinä.
 
^Tavallaan kaunis ajatus, mutta ei tuohon enää paluuta ole. Eikö suuret massat ennenkään paljon levyjä ostaneet, sen muutaman vuodessa. Ajat on muuttuneet ja kyllähän meille fyysistä levyistä kiinnostuneille aina levyjä tulee riittämään. Ei nuo nyt ihan heti tule kokonaan loppumaan, aina löytyy kuitenkin innostuneita.
 
Muutama vuosi tilanne näytti tuollaiselta...https://foorumi.hifiharrastajat.org...en-kuolemasta-yksi-vuosi?highlight=kuolemasta.
Itse on tullut ostettua viime aikoina harvakseen kun kuuntelu on keskittynyt vanhojen rippausten ja Tidalin kuunteluun. Pitäisi kuitenkin ottaa uudelleen startti ja alkaa ostella hyviä klassisen ja jazzin albumeita.
Tuotantopuolella asiaan voi vaikuttaa tilanne missä artistit nykyään usein kokonaisten albumien sijasta julkaisevat sinkkuja. Ansaintalogiikka kun on siirtynyt livepuolelle, ja äänite on tällä hetkellä usein jonkinlainen "käyntikortti".
 
Ei CD vielä kuollut ole. Kyllä itsekin inhoan niitä muovikoteloita ja kotelon erittäin epäkäytännöllistä kokoa jne. Mutta... CD:n äänenlaatu on minulle erittäin riittävä, jos vain nykymusiikki tuotettaisiin paremmin. CD-levyjä saa nyt halvemmalla kuin koskaan aikaisemmin. Ne maksaa nyt sen mitä niiden aikoinaan luvattiin sitten maksavan kun siitä tulee valta-formaatti... nyt niitä saa todella edullisestikin ja valikoimaan löytyy. Itselläni CD-levyjen ostaminen on lisääntynyt. CD, samoin kuin LP, hyötyy kunnon soittimesta (IMHO). Uusien artistien levyt on järkevämpi ostaa CD:nä kuin päin ******** prättäyine uusio-vinyyleine... Jos nyt täytyisi aloittaa harrastus nollasta, niin en ehkä lähtisi enää vinyyliin, mutta CD:hen kyllä, streamauksen ohella (mitä en edelleenkään harrasta).
 
Liian laiska lukee mitä siellä HSsäs lukee mut ei oo cd kuollu eikä todennäköisesti
osalle harrastajista tuu "koskaan" kuolee.
Vaikkapa saksan messuil oli kelanauhureita usees huonees tänä vuon ja moisen
laitteen olemassa olosta ei varmaan moni CDeen kuoppaaja ees tiedä.
 
Ja kun miettii sitä, että miten paljon ihmisillä on cd-levyjä kodeissaan, niin vaikea uskoa, että se kovin äkkiä käytöstä kuolisi, vaikka uuden levyn mynnit voi honolta näyttääkin...
 
Ei ole CD kuollut. Edes SACD ei ole minusta kuollut. Levyjä on julkaistu SA-CD.netin mukaan 10308, joista ehkä vain 1000 viimeisen kahden vuoden aikana. Silti riittää mielenkiintoisia levyjä hankittavaksi minun eliniäkseni (klassista).
Voi olla vain, että tulevaisuudessa ei kaikkea tarvitse hankkia ihan kaikkea fyysisinä levyinä. Hiukan tulee keskityttyä laatuun jo nyt ja soitettua "yhden hitin levyjä" Spotifyilta.
 
Olen siirtynyt lähes kokonaan striimauspalveluiden käyttöön, mutta sen jälkeen kun alkuperäisiä versioita alettiin poistamaan ja saataville jäi ainoastaan remasterit on mieleni muuttunut. Ainoa keino varmistaa juuri tietyn version omistaminen on ostaa se itselle. Musiikkia voi toki ostaa myös tiedostoina, mutta ainakaan toistaiseksi en omista sellaista järjestelmää, jolla tallennetut tiedostot pysyvät varmasti tallessa vuosia eteenpäin. CD-levy puolustaa edelleen paikkaansa.
 
Omassa hyllyssäni ne ovat olleet kuolleita alusta asti. Sitten kun ne alkavat elää, tiedän hakeutua hoitoon. Rippausurakka kovolle on lopuillaan. Backup pilveen. Mutta levyistä en aio silti luopua.
 
Jyrki_H sanoi:
Olen siirtynyt lähes kokonaan striimauspalveluiden käyttöön, mutta sen jälkeen kun alkuperäisiä versioita alettiin poistamaan ja saataville jäi ainoastaan remasterit on mieleni muuttunut. Ainoa keino varmistaa juuri tietyn version omistaminen on ostaa se itselle. Musiikkia voi toki ostaa myös tiedostoina, mutta ainakaan toistaiseksi en omista sellaista järjestelmää, jolla tallennetut tiedostot pysyvät varmasti tallessa vuosia eteenpäin. CD-levy puolustaa edelleen paikkaansa.
Napsauta laajentaaksesi...

Tämän olen itsekin huomannut, sen verran mitä olen netistä musiikkia streamannut. Jotenkin on huojentavaa siinä vaiheessa katsoa omaan levyhyllyyn.
 
Mitä niitä levyjä enää ostaa kun ostin 80 luvulla satoja ja 90-2010 luvulla kymmeniä.

Kuuntelen vain niitä ja jos joltain niiltä suosikeilta uutta tulee niin sitten ostan.

Elämä on lyhyt
, miksi kerätä tuhansia kun ne joku perii ja vie kirpparille tai roskiin !???

KAIKKI ON KUULTU ja nähty viiskymppiseksi tullessa!

Ihmiselle riittää 200 cdtä ja 100 älppäriä loppu elämän
.... ei niitä ehdi kuunnella kyllästymiseen asti. Voin sanoa kokemuksesta.
Tai sitten teillä on niin huonoja artisteja että levyt pölyttyy hyllyssä. Aatteleppa ite.

Ajatelkaa mitä kaikkea muuta voit ostaa niilläkin kymmenillä tuhansilla euroilla joilla
ostat pyöreitä muovinpalasia joilta kuuluu kirkunaa ja murinaa ja ujellusta ? :D
 
No tottahan kirppareille pitää CD levyjä saada, että voin niitä sitten sieltä ostaa, olen puolenvuoden aikana ostanut noin 300 levyä ja rahaa on mennyt melkein satanen, ei paha.
 
Vai riittää 200 + 100 levyä. :) Tuossa vähän mietiskelin, että jo sangen kovatasoisia jazz-levyjä löytyy meikäläiseltä jo toista sataa... Että kun tuohon vielä ymppää muut genret mukaan ja vaikka ne kovatasoisimmat albumit, niin eihän ne mahdu 300:n lähellekään...
 
op sanoi:
Vai riittää 200 + 100 levyä. :) Tuossa vähän mietiskelin, että jo sangen kovatasoisia jazz-levyjä löytyy meikäläiseltä jo toista sataa... Että kun tuohon vielä ymppää muut genret mukaan ja vaikka ne kovatasoisimmat albumit, niin eihän ne mahdu 300:n lähellekään...
Napsauta laajentaaksesi...

Mutta jos tuntee ettei kaipaa enempää niin miksi pitäs ostaa ?
Mutta - meillä on kullakin eri tavoitteet ja päämäärä.
Oletteko laskenut jos ihminen elää noin 70 vuotiaaksi niin siinä
on kai jotain 26000 päivää ja jos on 2600 levyä niitä jokaista ehtii kuunnella 10 kertaa ;)
Miksi siis tehdä päättömiä sijoituksia ? ( eri asia jos on sitä rahnaa eikä tarvitse huolehtia miten muu perhe pärjää)

kyllähän tuo suoratoisto on järkevä vaihtoehto jos haluu paljon kaikkea mutta itse pysyn cd/lp/kasetti ja muu vanha formaatti linjoilla.

( huom! joo saa niitä halvallakin niitä cd läpysköjä..... tänäänkin olisin saanut vaikka mitä 50 senttiäkappale, ELP / heviä,diskoa,ysäripoppia,kotimaista =Eppuja ym .... )
 
Niin, ei kai sillä nyt varsinaisesti ole merkitystä kuinka paljon tai vähän niitä levyjä on, ei lukumäärä sinänsä ole mikään tavoite tai rajoite. Jokainen ostaa hyllyynsä kaikki ne levyt jotka kokee merkitykselliseksi tai kuuntelemisen arvoiseksi. Levyhankinta voi periaatteessa olla turha ihan siinä missä jokin muukin hankinta. Vaikeaa kuvitella että levykauppiaita lukuunottamatta joku ostaisi musiikkia pelkästään järkipohjaisesti, tunteellahan niitä levyjä valitaan. Toki joku voi ajatella levyjen rahallista arvoa ja ostaa niitä sen perusteella jos kokee tekevänsä sijoituksen tai saavansa voittoa. Hyvä musiikki on kuitenkin mielestäni aina hyvä sijoitus sillä varauksella, ettei maksa mitään karmeaa ylihintaa.

En kyllä usko CD-levyjen kuolemaan. CD on ehkä ollut hieman väliinputoajan asemassa kun fyysisten medioiden suosio ja kulutus on hiipunut, mutta tietyiltä osin uskon että kysyntää tulee CD-levyille aina olemaan, ainakin klassisen musiikin harrastajien parissa. Tietyiltä osin kyse voi olla myöskin sukupolvien ja ikäryhmien ajattelutavan eroista. Nuorempi sukupolvi ei ehkä pidä enää varsinaista materiaa tai omistamista niin tärkeänä, vaan ajattelee ehkä enemmänkin niin että kaikeen on oltava saatavissa käyttöoikeus, mikä heijastelee osaltaan suoratoistopalveluiden suosiota. Uskoisin kuitenkin että tiettyjen harvinaisempien CD-painosten hinnat tulevat nousemaan. Kyllähän aikanaan yli 25 vuotta sitten vinyylinkin kuolemaa ennusteltiin kovasti, vaan kuinkas siinä on tähän mennessä käynyt?
 
Kyllähän se on nähty miten 60 luvulla perustettut megabändit rahastaa jollain julmetun suurilla boxeilla ja ne saa rahastaa, jokaisella on valinnanvapaus ja järjenkäyttö sallittua , päättää mitä ostaa ja ,tai tarvitsee. Itse kyllä ostan kaikenlaista esim. King Crimsonilta mutta ne live+studio järkäleet joita on saatavilla RED , LARKS.... ja STARLESS kaudelta ei tule minun hyllyyni koskaan .
Kuka niitä viitsii kuunnella toista kertaa ? Huonotasoisia live tallenteita aina olen pyrkinyt välttämään.
 
Oma kuunteluni kääntyi n. 1,5 vuotta takaisin cd-formaattiin musasetin kehittämisen myötä. Olen alkanut systemaattisesti kasata kokoelmiin sitä musää mitä haluan kuunnella. Spotify premium on toki rinnalla mutta lähes poikkeuksetta korvia kalvaa se että rock/proge -painotteinen musa ei vaan yksinkertaisesti kuulosta yhtä hyvältä. Tidaliakin tuli kokeiltua mutta käyttöliittymä ja valikoima hintaan nähden tuntui jopa heikolta. Se aiheutti sen että musiikkikokemus jotenkin kärsi. Kokonainen albumi läpi kuunneltuna on se mun juttu mistä kiksit saa. Noh, toki sen voi tehdä bittiavaruudessakin mutta jotain käsin kosketeltavaa tuosta fyysistä muovikappaleesta lehdyköineen saa. Myös oma historia palaa fläshbäkkinä mieliin kun laittaa CD:n pyörimään. Asioita muistaa yllättävänkin tarkasti kun levyn kävi ostamassa ilmestymispäivänä paikallisesta levyliikkeestä. Samat tietty pätee LP-formaattiin mutta koskaan en ole mitään kummoista LP-hifisettiä omistanut. CD on muovinen pala omaa historiaa ja siitä en enää luovu.
 
Sinun on kirjauduttava sisään tai rekisteröityä kirjoittaaksesi tänne.
Back
Ylös