mkutvonen sanoi:Pitää vain tietää, mitä mitataan ja miten. Siihen se sitten tuntuukin kaatuvan. Harvemmin näkee vahvistimien spekseissä mitatun esim. TIM-säröä. Siellä on pelkkä THD 1kHz taajuudella mitattuna. Halvimmat vahvistimet kaiketi suunnitellaankin juuri tälle mittaukselle, kun näyttävät paperilla niin hyviltä. Sitten on jotain herkkyyksiä ja tehoja.
Juu eihän noilla perusmittauksilla juuri mitään saada selville. THD + noise mitataan jollain teholla, särö 1Khz/1W menetelmällä jne. Monista vempeleistä löytyy todella reiluja eroja kun aletaan reilusti niitä mittaamaan eli sikäli joku "kun noiden vahvistimien säröt on noin pienet ja vaste on viivasuora, ei niissä voi olla eroa" on kyllä todella kapeakatseinen ajatusmalli. Eri juttu on myös sitten se miten eri muuttujia saisi tuotekehityksen osalta eroteltua esimerkiksi vahvistimissa jolloin voisi kokeilla miten mikäkin yksittäinen muuttuja vaikuttaa mihinkin. Esimerkiksi säröä saa helposti pienennettyä takaisinkytkennällä jolloin äänen pitäisi parantua mutta siinä sitten TIM ongelmat hyppää äkkiä silmille ja homma menee kuralle. Noita ei tosiaan mitata.
Sama homma muissakin. Kaiuttimista mitataan esimerkiksi Hifin osalta kolme vapaakenttävastetta, otetaan tehovasteapproksimaatio, vaste lattiaheijastuksen kanssa ym pientä. Särö mitataan subbareista samoin kompressio.
Se on sitten eri juttu onko noita mittauksia alan julkaisuihin tolkkua laittaakaan kovin syvällisesti. Niiden analysoiminen ei ole helppoa ja se vaikuttaisi vain turhaan ostopäätökseen. Tuotekehityksen osalta monipuolinen mittaaminen olisi ihan toivottavaakin jolloin joskus voisi tietää mitä eri mitattavat muuttujat vaikuttavat. Sopivassa suhteessa kaikkiin muihin muuttujiin tietenkin. Aika harvalla firmalla on vain intressejä tai resursseja tehdä näin puhumattakaan kysynnästä, kuinka montaa ostajaa oikeasti kiinnostaa miten laite on tehty kunhan näyttää hienolle ja kuulostaa "hyvältä". Näin ollen ihan näissäkin perusmittauksissa ilmenee välillä aika hassuja toleransseja. Joskus vuosi puolitoista sitten Hifi testasi jonkun vahvistimen jossain toinen kanava soi mitattuna noin 30 kertaa lujempaa kuin toinen. Balanssi taisi korjaantua kun volaa pisti enemmän. Pientä klappia. No sitten ei tarvitse kyllä ihmetellä että äänessä on erojakin, subjektiivisesti jopa parempaanpäin mutta onko se sitten oikeasti parempi vai yksinkertaisesti jo niin huono että se kuulostaa hyvälle...
Olisi kiva tietää, kuinka huonoja osia näissä "paremmissa" kaiuttimissa käytetään jakosuotimissa?
Siis millä tapaa huonoja osia? Eiköhän siellä suotimessa ole ihan asiallista kamaa noin laatutasollisesti. Ilmasydänkelojakin käyttävät enemmän maun vuoksi. Eräs pitkänlinjan DIY tuttu oli joskus ihan labrassa tutkinut noita ja tullut johtopäätökseen että se piste missä ferriittisydänkela alkaa oikeasti kyllästyä ja tuottaa ongelmia on tehon tuomat termiset ongelmat ja mahdolliset mekaaniset liikepoikkeamaongelmatkin ajaneet jo kaiuttimet suuriin ongelmiin joten ei siinä enää pienet harmoniset kelasta haittaa.
Itse toteutuksissa on sitten aika mielenkiintoisia aspekteja. Katu-uskottavuuden nimissä esimerkiksi kaiuttimissa on jos nyt jonkunlaista viritystä. Pistetään "paremmat" liittimet ihan siksi kun pitää olla jossain hintaluokassa ihan vain hienostelun takia. Ei se haittaa jos liitin muuttuu mekaanisesti dekadin pari himpulammaksi, kestää sähköä huonommin, on herkempi korroosiolle ja huonoille kontakteille, kunhan se nyt vain näyttää hyvältä ja mahdollisesti soveltaa jotain hienoa eksoottista materiaalia. Tai vaihdetaan äänen osalta asiallisesti toimivat elementit kalliimpiin että uskottavuus säilyy vaikkei ääni muutukaan. Pinotaan tietenkin siinä "parannellessa" tuotteeseen tonni puolitoista hintaa lisää.
Jaa että meikäläinen olisi suhteellisen kyyninen mitä tulee alaan ja sen keskittymiseen siihen äänentoistoon? No sitä se teettää kun näistä asioista ihan asianomaisilta kulissien takana kuulee. Uskomattomalla tavalla nuo vain uppoaa hyvin markkinoitua suureen yleisöön kuin häkä. Näiltä osin en pidä lainkaan harmillisena että osa yrityksistä, kuten Gradient, pitää jalat mahdollisuuksien mukaan maassa ja keskittyy asiaan vaikka se tunnutaan tylsyydeksi ja mielikuvituksettomuudeksi tulkitakin.
Ja pykäilen putkivehkeitä, vaikka niillä onkin "huonommat" mittausarvot.
Eikai sillä ole väliä kunhan se kuulostaa hyvälle. Mielihyvän määrä on ihan sama koostuu se sitten mistä tahansa. Kyllä minä voisin esimerkiksi ajatella saavani kohtuullisen suurenkin määrän "kokonaistyydytyksestä" esimerkiksi laitteiden ulkoasun, muotoilun ja viimeistelyn suunnalta. Ei tietenkään esimerkiksi puolta mutta vaikkapa +20%. Liekköhän kukaan tutkinut soiko rumat vehkeet yhtä hyvin kuin nätit? Pistäisi samat rojut halvatun rumaan lootaan ja nätisti viimeisteltyyn ja eikun vermeet kuuntelukierrokselle.
En siis tahdo tässä mitenkään kyseenalaistaa Gradientia ja Jormaa, mutta en ainakaan itse oikein usko siihen, että kalvoa lakkaamalla siis saataisiin mitään aikaan.
On sillä ainakin mahdollista saada. En tiedä miten tuo aine imeytyy Laurin lasikuitukartioon mutta esimerkiksi paperikartioon sitä varmaankin menee ja jos kartio on alunperin käsittelemätön siinä muuttuu äkkiä massa (sen mukana parametrit) ja esimerkiksi kartion jäykkyyteen voi tulla eroja jolloin suuntakuvio käyttäytyy eri tavalla ja vasteeseen voi tulla ihan selvästi mitattaviakin eroja.
No tuon lakan osalta pohdituttaa esimerkiksi alkuperä. Hintavaa on, myydään pienissä purkeissa, käytetään soitinten viimeistelyyn ja eri lämpötiloihin on erilaista lakkaa. Ilkikuriselle voisi tulla äkkiä mieleen hemppa lotraamassa peruslakkaa isosta purkista pienempiin ja lantraa niitä sopivasti tärpätillä. Lämpimämpiin olosuhteisiin vähemmän tärpättiä ja katteet kohdalleen. Onneksi tämmöisiä ajatuksia ei tule edes mieleen...
Vaikka eipä silti myydäänhän tuolla lemmikkieläinpuodeissa kohtuullisen suolaisilla katteilla suhteellisen normaalia kuivattua sahanpurua jyrsijöiden alle. Että eikai tässä yksin olla.
Jussi