C37 - Ihmelakka Itävallasta

mkutvonen sanoi:
Pitää vain tietää, mitä mitataan ja miten. Siihen se sitten tuntuukin kaatuvan. Harvemmin näkee vahvistimien spekseissä mitatun esim. TIM-säröä. Siellä on pelkkä THD 1kHz taajuudella mitattuna. Halvimmat vahvistimet kaiketi suunnitellaankin juuri tälle mittaukselle, kun näyttävät paperilla niin hyviltä. Sitten on jotain herkkyyksiä ja tehoja.

Juu eihän noilla perusmittauksilla juuri mitään saada selville. THD + noise mitataan jollain teholla, särö 1Khz/1W menetelmällä jne. Monista vempeleistä löytyy todella reiluja eroja kun aletaan reilusti niitä mittaamaan eli sikäli joku "kun noiden vahvistimien säröt on noin pienet ja vaste on viivasuora, ei niissä voi olla eroa" on kyllä todella kapeakatseinen ajatusmalli. Eri juttu on myös sitten se miten eri muuttujia saisi tuotekehityksen osalta eroteltua esimerkiksi vahvistimissa jolloin voisi kokeilla miten mikäkin yksittäinen muuttuja vaikuttaa mihinkin. Esimerkiksi säröä saa helposti pienennettyä takaisinkytkennällä jolloin äänen pitäisi parantua mutta siinä sitten TIM ongelmat hyppää äkkiä silmille ja homma menee kuralle. Noita ei tosiaan mitata.

Sama homma muissakin. Kaiuttimista mitataan esimerkiksi Hifin osalta kolme vapaakenttävastetta, otetaan tehovasteapproksimaatio, vaste lattiaheijastuksen kanssa ym pientä. Särö mitataan subbareista samoin kompressio.

Se on sitten eri juttu onko noita mittauksia alan julkaisuihin tolkkua laittaakaan kovin syvällisesti. Niiden analysoiminen ei ole helppoa ja se vaikuttaisi vain turhaan ostopäätökseen. Tuotekehityksen osalta monipuolinen mittaaminen olisi ihan toivottavaakin jolloin joskus voisi tietää mitä eri mitattavat muuttujat vaikuttavat. Sopivassa suhteessa kaikkiin muihin muuttujiin tietenkin. Aika harvalla firmalla on vain intressejä tai resursseja tehdä näin puhumattakaan kysynnästä, kuinka montaa ostajaa oikeasti kiinnostaa miten laite on tehty kunhan näyttää hienolle ja kuulostaa "hyvältä". Näin ollen ihan näissäkin perusmittauksissa ilmenee välillä aika hassuja toleransseja. Joskus vuosi puolitoista sitten Hifi testasi jonkun vahvistimen jossain toinen kanava soi mitattuna noin 30 kertaa lujempaa kuin toinen. Balanssi taisi korjaantua kun volaa pisti enemmän. Pientä klappia. No sitten ei tarvitse kyllä ihmetellä että äänessä on erojakin, subjektiivisesti jopa parempaanpäin mutta onko se sitten oikeasti parempi vai yksinkertaisesti jo niin huono että se kuulostaa hyvälle... ;)

Olisi kiva tietää, kuinka huonoja osia näissä "paremmissa" kaiuttimissa käytetään jakosuotimissa?

Siis millä tapaa huonoja osia? Eiköhän siellä suotimessa ole ihan asiallista kamaa noin laatutasollisesti. Ilmasydänkelojakin käyttävät enemmän maun vuoksi. Eräs pitkänlinjan DIY tuttu oli joskus ihan labrassa tutkinut noita ja tullut johtopäätökseen että se piste missä ferriittisydänkela alkaa oikeasti kyllästyä ja tuottaa ongelmia on tehon tuomat termiset ongelmat ja mahdolliset mekaaniset liikepoikkeamaongelmatkin ajaneet jo kaiuttimet suuriin ongelmiin joten ei siinä enää pienet harmoniset kelasta haittaa.

Itse toteutuksissa on sitten aika mielenkiintoisia aspekteja. Katu-uskottavuuden nimissä esimerkiksi kaiuttimissa on jos nyt jonkunlaista viritystä. Pistetään "paremmat" liittimet ihan siksi kun pitää olla jossain hintaluokassa ihan vain hienostelun takia. Ei se haittaa jos liitin muuttuu mekaanisesti dekadin pari himpulammaksi, kestää sähköä huonommin, on herkempi korroosiolle ja huonoille kontakteille, kunhan se nyt vain näyttää hyvältä ja mahdollisesti soveltaa jotain hienoa eksoottista materiaalia. Tai vaihdetaan äänen osalta asiallisesti toimivat elementit kalliimpiin että uskottavuus säilyy vaikkei ääni muutukaan. Pinotaan tietenkin siinä "parannellessa" tuotteeseen tonni puolitoista hintaa lisää.

Jaa että meikäläinen olisi suhteellisen kyyninen mitä tulee alaan ja sen keskittymiseen siihen äänentoistoon? No sitä se teettää kun näistä asioista ihan asianomaisilta kulissien takana kuulee. Uskomattomalla tavalla nuo vain uppoaa hyvin markkinoitua suureen yleisöön kuin häkä. Näiltä osin en pidä lainkaan harmillisena että osa yrityksistä, kuten Gradient, pitää jalat mahdollisuuksien mukaan maassa ja keskittyy asiaan vaikka se tunnutaan tylsyydeksi ja mielikuvituksettomuudeksi tulkitakin.

Ja pykäilen putkivehkeitä, vaikka niillä onkin "huonommat" mittausarvot.

Eikai sillä ole väliä kunhan se kuulostaa hyvälle. Mielihyvän määrä on ihan sama koostuu se sitten mistä tahansa. Kyllä minä voisin esimerkiksi ajatella saavani kohtuullisen suurenkin määrän "kokonaistyydytyksestä" esimerkiksi laitteiden ulkoasun, muotoilun ja viimeistelyn suunnalta. Ei tietenkään esimerkiksi puolta mutta vaikkapa +20%. Liekköhän kukaan tutkinut soiko rumat vehkeet yhtä hyvin kuin nätit? Pistäisi samat rojut halvatun rumaan lootaan ja nätisti viimeisteltyyn ja eikun vermeet kuuntelukierrokselle.

En siis tahdo tässä mitenkään kyseenalaistaa Gradientia ja Jormaa, mutta en ainakaan itse oikein usko siihen, että kalvoa lakkaamalla siis saataisiin mitään aikaan.

On sillä ainakin mahdollista saada. En tiedä miten tuo aine imeytyy Laurin lasikuitukartioon mutta esimerkiksi paperikartioon sitä varmaankin menee ja jos kartio on alunperin käsittelemätön siinä muuttuu äkkiä massa (sen mukana parametrit) ja esimerkiksi kartion jäykkyyteen voi tulla eroja jolloin suuntakuvio käyttäytyy eri tavalla ja vasteeseen voi tulla ihan selvästi mitattaviakin eroja.

No tuon lakan osalta pohdituttaa esimerkiksi alkuperä. Hintavaa on, myydään pienissä purkeissa, käytetään soitinten viimeistelyyn ja eri lämpötiloihin on erilaista lakkaa. Ilkikuriselle voisi tulla äkkiä mieleen hemppa lotraamassa peruslakkaa isosta purkista pienempiin ja lantraa niitä sopivasti tärpätillä. Lämpimämpiin olosuhteisiin vähemmän tärpättiä ja katteet kohdalleen. Onneksi tämmöisiä ajatuksia ei tule edes mieleen... ;)

Vaikka eipä silti myydäänhän tuolla lemmikkieläinpuodeissa kohtuullisen suolaisilla katteilla suhteellisen normaalia kuivattua sahanpurua jyrsijöiden alle. Että eikai tässä yksin olla.

Jussi
 
Lähes kaikki audiolaitteiden mittaukset tehdään jatkuvalla signaalilla. Kaikki tavalliset särömittaukset perustuvat jatkuvaan signaaliin. Jos laite käyttäytyisi samalla tavalla jatkuvalla ja reaalisella musiikkisignaalilla todennäköisesti tuo korrelaatio mittausten ja kuunteluhavaintojen välillä olisi merkittävästi suurempi. Tavalliset särömittaukset kehitettiin ja ne yleistyivät aikana jolloin usean prosentin THD arvot olivat tavallisia. Siinä määrin tuo särö on jo helposti kuuluvissa ja voi vaikuttaa sointiin aika merkittävästikin. Transistorilaitteiden ja voimakkaan takaisinkytkennän tultua tuo THD-mittaus lakkasi olemasta erityisen merkittävä mittaustulos.

70-luvulta asti on ollut hyvin tiedossa, ettei THD mittaus korreloi kuunteluhavaintojen kanssa, ellei säröä ole luokkaa paljon. Tämä ei ole todennäköistä missään transistorilaitteessa joka on kunnossa - edes single ended systeemeissä kuten Passlabs. Tutkijat ja suunnittelijat ovat siitä asti yrittäneet keksiä parempaa tapaa mitata ja ihmetelleet mistä kaikki ilmiöt mahtavat johtua. Otala havaitsi tuon TIM-särön mutta sen jälkeen, kun se tuli havaituksi se ongelma myös enemmän tai vähemmän poistui. Ei ole kovinkaan kummoinen tehtävä suunnitella vahvistin niin, että tuon etuasteen yliohjaus, mikä ongelman aiheuttaa saadaan kuriin.

Epäjatkuvan signaalin vääristymistä on kovin hankalaa mitata. Siihen on yritetty kehitellä erilaisia tapoja, mutta toistaiseksi ei mikään ole ainakaan yleistynyt. Otalakin jo aikoinaan sitä yritti. Edelleen on tuo THD-mittaus vallalla ja ihmiset edelleen kiivaasti sitä tuijottavat, vaikka 30-vuotta on tiedetty, ettei mittaus korreloi kuunteluhavaintojen kanssa. Tällä hetkellä täytyy luottaa simulaattoreihin. Ainakin toistaiseksi on tullut hyviä tuloksia kun laite suunnitellaan sen mukaisesti että se toimii mahdollisimman hyvin myös epäjatkuvalla signaalilla. Ja kuten olettaa saattaa monet tuollaiset asiat mitkä tuota ominaisuutta parantavat ovat niitä mitä subjektivistit ovat jo pitkään säätäneet ja viilanneet. No ei sentään kaikki mutta esim poweri, konkat, kaapelit, takaisinkytkentä...
 
Oho. No eihän tuo erityisesti lakkaan liittynyt mutta tuohon Kutvosen ja Toivasen juttuihin kumminkin ainakin jossain määrin.
 
Minusta mitään ratkaisuja (lakka/kaapelit) ei pidä mennä tuomitsemaan, kuin iltapäivälehtiä lukevat akat. Ja kauhistella.

Monasti hyvinkin pieni muutos, ehkä poikkiteloinen idea, saattaa tehdä merkittävän muutoksen. Myös parannuksen.

Vasta kuuntelutesti oikeasti kertoisin sen. Oikein tehty sellainen.

Luultavasti kuitenkin, en ole lukenut artikkelia, koko jutun kriteerit ovat alunperinkin ollut jo teettäjän osalla sellaiset, joita itse en pitäisi lainkaan tähdellisinä. Mutta kuka tietää..? Sanotaanko siinä artikkelissa MIKSI se tilaaja näin halusi? Mitä hän sillä halusi saavuttaa?

Ossi
 
Toisinkuulija sanoi:
Monasti hyvinkin pieni muutos, ehkä poikkiteloinen idea, saattaa tehdä merkittävän muutoksen. Myös parannuksen.

Eihän tätä ole kyseenalaistettukaan. Jos joku ostaa esimerkiksi threadissa keskusteltua lakkaa, käsittelee vaikkapa kaiuttimensa sillä ja saa itselleen paremman kokonaisvaikutelman aikaan tehtävähän on suoritettu.

Enemmän tässä on kai tuotu esille sitä perspektiiviä että onko parannus yleispätevä joka olisi kiintoisa tieto esimerkiksi valmistajan osalta. Jos muutosten jälkeen (tässä tapauksessa liittimet, lakkaus ja johdot) tuote maksaa muutaman satasen enemmän mutta ostajakunnasta edelleen vain esimerkiksi puolet olisi maksamaan tuosta erilaisesta äänestä ja kokonaisvaikutelmasta kun puolet pitäytyisi edelleen vanhassa en tiedä tointaako tuommoista viritystä alkaa tekemään. Eli onko tuommoinen modaus nimenomaan valmistajan perspektiivistä parannus (joka vaikuttaisi positiivisesti myyntiin) vai onko se vain erilainen.

Jussi
 
Arto Kolinummi sanoi:
Edelleen on tuo THD-mittaus vallalla ja ihmiset edelleen kiivaasti sitä tuijottavat, vaikka 30-vuotta on tiedetty, ettei mittaus korreloi kuunteluhavaintojen kanssa.

Tässä suhteessa kai tuo mittausten julkistaminen esimerkiksi lehdessä on vähän ristiriitainen "etu". Joku voi killistää silmät killissä tehtyjä muutamaa perusmittausta joiden pääasiallinen tarkoitus Hifinkin osalta on enemmän selvittää toimiiko laite kunnolla, jaksaako vahvistin ajaa erilaisia impedansseja ja onko siellä jotain ihan totaalisesti persauksillaan luoden todellisia pullonkauloja. Aika monestihan nämä mittaustulokset ovat ihan hyvät tai jopa moitteettomat.

Mitenkähän paljon esimerkiksi kaiuttimien ihan mitattava THD korreloi äänen kanssa? Toki hiljaisilla voimakkuuksilla särö on lähes joka toteutuksessa riittävän pientä mutta jos aletaan soittaa lujempaa ihan yksittäisissä elementeissäkin on alkanut karata homma lapasesta aika huolella. Taannoin mitattiin hyvissä olosuhteissa Visatonin NHT 12 "high end" mallinen nauhadiskantti. Mittaaja arveli jo oman työnkuvansa ja kokemuksensa perusteella ettei hääppöinen ole ja eipä se ollut. Ei tarvinnut mitata kuin 90dB tasoilla, sieltä työnsi prosenttitolkulla vielä 5.harmonistakin.

Tottakai kaiuttimiakin pitäisi tutkia myös muuttuvalla signaalilla mutta siellä on myös edelleen paljon hallitsemattomia ongelmia ihan perinteisen THD kanssa joka kyllä kanssa kuuluu kun sitä on vain riittävästi. On tietysti mahdollista että joku henkilökohtaisesti pitää sopivanlaisesta säröstä mutta se on sitten ihan eri juttu.

Jussi
 
Voihan tietysti olla, että jos tällainen lakka pääsee imeytymään kalvoon, sillä saattaa olla jotain hyödyllisiäkin ominaisuuksia, lähinnä mikäli se esimerkiksi jäykistää kalvoa. Lasikuitukartion kohdalla se imeytyvyys taitaa kuitenkin olla aika olematon, lasikuidun ollessa jo sidottua yleensä epoksihartseilla. Pelkkä massan lisääminen ei kaiketi tuo silkkaa etua. Sen kalvon jäykistymisen kyllä voisin kuvitella parantavan esim. transienttitoistoa, mutta tapahtuuko tällaista?

Pitänee siis hankkia jostain paperikalvoisia elementtejä ja tätä lakkaa? Oliko tuo muuten kuinka kallista?
 
mkutvonen sanoi:
Voihan tietysti olla, että jos tällainen lakka pääsee imeytymään kalvoon, sillä saattaa olla jotain hyödyllisiäkin ominaisuuksia, lähinnä mikäli se esimerkiksi jäykistää kalvoa. Lasikuitukartion kohdalla se imeytyvyys taitaa kuitenkin olla aika olematon, lasikuidun ollessa jo sidottua yleensä epoksihartseilla. Pelkkä massan lisääminen ei kaiketi tuo silkkaa etua. Sen kalvon jäykistymisen kyllä voisin kuvitella parantavan esim. transienttitoistoa, mutta tapahtuuko tällaista?

Tuosta kartion jäykkyydestä ja liikkeen mäntämäisyydestä on eri DIY piireissä väännetty peistä vuosikausia. Loppupeleissä asiaan vaikuttaa moni muukin asia eikä se sillä tapaa ole ihan on/off tyyppinen tilanne.

Mutta se jos esimerkiksi paperikartiota käsittelee, uskoisin ainakin käsittelemättömän paperin imevän kummasti esim lakkaa ja sen muuttavan todella kartion muodonmuutoksia ja jäykkyyttä, kyllä sillä varmasti eroakin saa aikaan. Onko se sitten pelkästään hyvä asia on pahempi juttu. Esimerkiksi Gradientin vanhoissa 1.x malleissa iso keskiääni on varta vasten varustettu suorastaan löysällä kartiolla jolloin sen suuntakuvio kartion kokoon nähden pysyy korkeahkolla jaolla (elementin kokoon nähden) kohdallaan. Jos sen menee käsittelemään ja muuttaa kartiota jäykemmäksi syntyy äkkiä ihan mitattavaa eroa off axis vasteissa ja niiden kuuleminen erona ei ole enää mikään ihmekään. Onko se sitten parempi, no ainakin alkuperäistä ideaa on ruuvattu huonommaksi.

Eipä silti ei paperikartio kovin erikoinen teknisesti ole muutenkaan joten en tiedä meneekö se lakkaamalla enää sen enempää pilalle. :D

Jussi
 
Jussi Toivanen sanoi:
Tuosta kartion jäykkyydestä ja liikkeen mäntämäisyydestä on eri DIY piireissä väännetty peistä vuosikausia. Loppupeleissä asiaan vaikuttaa moni muukin asia eikä se sillä tapaa ole ihan on/off tyyppinen tilanne.

Mutta se jos esimerkiksi paperikartiota käsittelee, uskoisin ainakin käsittelemättömän paperin imevän kummasti esim lakkaa ja sen muuttavan todella kartion muodonmuutoksia ja jäykkyyttä, kyllä sillä varmasti eroakin saa aikaan. Onko se sitten pelkästään hyvä asia on pahempi juttu. Esimerkiksi Gradientin vanhoissa 1.x malleissa iso keskiääni on varta vasten varustettu suorastaan löysällä kartiolla jolloin sen suuntakuvio kartion kokoon nähden pysyy korkeahkolla jaolla (elementin kokoon nähden) kohdallaan. Jos sen menee käsittelemään ja muuttaa kartiota jäykemmäksi syntyy äkkiä ihan mitattavaa eroa off axis vasteissa ja niiden kuuleminen erona ei ole enää mikään ihmekään. Onko se sitten parempi, no ainakin alkuperäistä ideaa on ruuvattu huonommaksi.

Eipä silti ei paperikartio kovin erikoinen teknisesti ole muutenkaan joten en tiedä meneekö se lakkaamalla enää sen enempää pilalle. :D

Jussi

Tuopa onkin mielenkiintoinen huomio. Lakkaamalla paperikartion, voi saada joka kartiosta "erilaisen". Muutoinkin käsittely kotona epäilyttää. Tosi-asiassa Ranskalainen Triangelin kaiutin on suunniteltu paperikartioilla toimiviksi ja kaiuttimen suunnittelija kertoi käyttävänsä vain "paperia" kaiutinelementteihin kunnes löytää paremman ratkaisun. Hän perustelee tuota paperin ominaisuuksilla, jolla saadaan minunkin mielestäni todella luonnollinen ja "nopea" toisto, koska materiaali on kevyt. Bassot on tosin käsitelty, mutta pohjana on paperikatio.
Minä olen samaa mieltä tuon suunnittelijan kanssa.
 
seppo kaksonen sanoi:
Tuopa onkin mielenkiintoinen huomio. Lakkaamalla paperikartion, voi saada joka kartiosta "erilaisen". Muutoinkin käsittely kotona epäilyttää.

No joo. Kyllähän siinä sen tasalaatuisuuden kanssa voi todellisuudessa tulla ongelmia mutta eihän ne yleensä ole innokkaita modaajia estänyt ennenkään. Samalla tapaa edelleen kuolataan esimerkiksi käsityötä ja maksetaan siitä vielä ekstrahintaa vaikka esimerkiksi elementtien kokoonpanossa voi olla täysin varma että kone liimaa ripustukset, puhekelat ja kartiot paikoilleen kerta toisensa jälkeen tarkemmin ja varsinkin pienemmin toleranssein kuin kukaan käsin. Työtahtikin on parempaa.

Tosi-asiassa Ranskalainen Triangelin kaiutin on suunniteltu paperikartioilla toimiviksi ja kaiuttimen suunnittelija kertoi käyttävänsä vain "paperia" kaiutinelementteihin kunnes löytää paremman ratkaisun. Hän perustelee tuota paperin ominaisuuksilla, jolla saadaan minunkin mielestäni todella luonnollinen ja "nopea" toisto, koska materiaali on kevyt. Bassot on tosin käsitelty, mutta pohjana on paperikatio.
Minä olen samaa mieltä tuon suunnittelijan kanssa.

Onhan noita tullut harkittua. Hyvin samantapaisia saisi esimerkiksi Ranskalaiselta PHL yritykseltä. Pääasiassa PA käyttöön suunniteltuja todella kevytkartioisia keskiäänielementtejä. 150cm2 kartio (7" yleensä 125-130cm2) liikkuvilta massoiltaan 7-8g luokkaa kun normaalisti lukema on 12-18g. No toki elementti on sitten täysin keskiäänikäyttöön, ei midwoofer. Into kyllä laantui kun noista mittauksia näki, pelkkä impedanssivaste on jo mielenkiintoinen ja ohut kartio vispaa päästökaistallaan jos nyt jonkunmoista muodonmuutosta. Osasyyllisiksi voisi ehkä nostaa hulvattoman jäykät ripustukset jotka pidättelee liikepoikkeamaa ja massiivinen magneetti ajamassa kartiota sisäosastaan, siinä välissä se muutaman gramman paperisuikale sitten rimpuilee. Ehkä siinä on yksi syy miksi niistä sitten pidetään, ei ne ainakaan tylsälle kuulosta vaikkei sillä signaalin todenperäisyyden kanssa mitään tekemistä olekaan. Tämä kommentoiden PHL elementtejä ja ottamatta kantaa esimerkiksi Trianglen tuotantoon.

Mutta jos tuosta lakasta vielä kommentoi kyllähän tuommoinen käsittelemätön paperikartio on varmaan hedelmällisintä maaperää tuommoiselle lakkaukselle. Eli materiaali todennäköisesti sekä imee lakkaa että se myös tarttuu siihen hyvin, tämän myötä myös erot jäykkyyden, resonanssien, massan ym suhteen muodostuvat suurimmaksi. Olisihan tuo ihan mielenkiintoinen kokeilu, lakkaisi jonkun PHL elementin (jossa on kyllä vettähylkivä pinta PA käyttöä varten joten ei ime kovin hyvin) ja mittaisi sen. Jos siitä resonanssit vähenee elementtiä voisi pitää teknisesti parantuneena. Jos se sitten syö äänestä elävyyden voi myös päätellä mistä se elävyys siihen syntyi...

Jussi
 
Mä oon tuossa miettinyt vähän samoja juttuja. Meinaan kun harrastelen tuota autohifiäkin ja sekös se vasta onkin mielenkiintoinen ympäristö akustiikan kannalta.

Onko kukaan tolla saralla päässy äänentoistollisesti johonkin "Balanssiin" vai onko tossa genressä edes tarkoituskaan??? Monoteistinä kiinnostaa onko tässä genressä jotain "perustavaa laatua" vai luukuttaako kaikki omia mieltymyksiään??' Mulla ei oo mitään tietoo!

Missä pihvi,vai onko sitä ?
Kysyy

Pappa
 
astondb9.jpg


Luultavasti, se on tuossa Aston Martin DB9:ssä..
... ja V12 Vanquish:ssa.

Ossi

linkki

EDIT (vaakko): linkki siistitty
 
pappa sanoi:
Onko kukaan tolla saralla päässy äänentoistollisesti johonkin "Balanssiin" vai onko tossa genressä edes tarkoituskaan??? Monoteistinä kiinnostaa onko tässä genressä jotain "perustavaa laatua" vai luukuttaako kaikki omia mieltymyksiään??' Mulla ei oo mitään tietoo!

Missä pihvi,vai onko sitä ?
Kysyy

Pappa

Moro!

Siinä mielessä mielenkiintoista hommaa, että osaavimmathan kilpailevat äänentoistollaan. Autohifiä pitää ajatella enemmän puhtaasti DIY - kannalta. Siinä mielessä jokainen rakentaa systeeminsä preferenssiensä mukaan. Itse en kilpaile, koska en ole niin viimeistellysti autoani rakentanut, että omaisin mahdollisuuksia kokeneiden kuuntelutuomarien puristuksessa. :) Kilpailuluokkiahan on sitten jokaiselle jotakin. On viimeistelyn laadusta ja teemasta pisteitä saavia luokkia. On aktiivisille järjestelmille ja passiivisille. Noviiseille ja kokeneimmille. Puhtaasti äänenlaadun perusteella pisteyttävä luokka on SQ - Sound Quality.

Mikä on sitten laatu näissä parhaimmissa SQ - Autoissa?

Vastaa varmasti erittäin laadukasta kotilaitteistoa. Kenties kourallinen ihmisiä koko pallolla osaa mielestäni säätää ja asentaa täysin aktiivisen nelitie järjestelmän autoonsa, soimaan kuten pitää. Pari näistä on suomalaisia ja taisi hifilehden eräpuukin tehdä kuunteluarvion euroopanmestaruuksia haalineessa hopean värisessä audissa tuossa viime vuoden puolella.

Autohifihän mielletään usein amisten bassokartion ja vahvistin tehon väliseksi kilpailuksi, missä ei ole mitään mieltä. Tätäkin löytyy, mutta tosissaan äänenlaatua autoonsa haluavat, kyllä saavat sitä aikaiseksi nykyään kohtuu investoinneilla ja pienillä asennuksilla. Esim. radio jossa on dsp ja aktiiviset jakosuotimet kolmitie järjestelmän ajamiseen maksaa tänä päivänä pienimmillään 350,- Eipä tästä montaa vuotta ole kun kyseiset vehkeet olisivat olleet erillislaitteita ja hinnaltaan päältä tuhannen euroa. Hyvään suuntaan mennään siis siinä mielessä.

Huonoon suuntaan mennään mielestäni kilowattien vahvistimien ja älyttömän suurten subbarien kanssa. Kukakohan hullu suosittelisi muutaman neliön yksiössä asuvalle kotilaitteistoksi kilowattien vahvistimia ja mielettömiä subbareita? Itsellä menee autoni 6,5" subbarille tehoa vähän yli 50W ja erillissarjalle suunnilleen 2X25W. Kotona menee lattiakaiuttimille, jotka sisältävät neljä kappaletta 8" elementtiä suunnilleen 2X150W. Autossani mennään matalemmille taajuuksille kuin kotona, mutta molemmissa tiloissa saadaan puhtaasti toistamalla kyllä pysyviä kuulovaurioita aikaan.

Onneksi markkinat ovat pullollaan mielenkiintoisia ja laadukkaita merkkejä autohifinkin saralla, joten jokaiselle piisaa varmasti puuhailtavaa. Väittäisin, että tonnin investoinnilla sisältäen laitteet, asennustarvikkeet ja akustoinnin saa asialleen vaivaa näkevä ihminen autoonsa laadukasta kotilaitteistoa vastaavan äänentoiston aikaiseksi. Pelkästään pienen subwooferin lisäämällä ja vaihtamalla alkuperäiset kaiuttimet laadukkaampiin saadaan jo autoreissuistakin paljon mukavampia.

Itselläkin pelkkää työmatka-ajoa siunaantuu n. 22000km vuodessa. Mukavaa kuunnella musiikkia siinä ajellessa edes kohtuullisella laitteistolla.

Sanoisin, että molemmat harrastukset ruokkii toisiaan. Kotihifistä saa preferenssin äänenlaadulle, mitä lähtee autoon toteuttamaan. Autohissä oppii viiveiden, akustiikan, jakotaajuuksien, vaiheiden, puuntyöstön, lasikuidun, useiden eri olutmerkkien maun ja kourallisen kirosanoja, mitä ei luullut tietävänsäkään. ;)

Matti.
 
Juttelin messuilla erään kokeneen ja arvostetunkin hifistin kanssa. Hän pisti aika pahan vinkin koskien tuota C37 ihmelakkaa. Sillä kuulemma kun lakkaa korvansa niin jopa paranee soundit.

Ainakin tulee halvemmaksi kuin koko laitteiston lakkaus.

t. Tapsa

Ja hei, tää oli vitsi. Älkää nyt kukaan kuitenkaan lakkaa korviinsa kaatako. :)
 
Nyt puhut mielenkiintoisia mikadosan... :D
Itseä kiinnostaa suuresti Fostexin lakka käsittelyn vaikutus. Itsellä fe206:set Oris torvissa kiinni. Toinen pari blh virityksessä, eivät kylläkään käytössä saatuani Orikset kuuntelu valmiiksi(tarkoittaa edelleen kesken eräistä..). Tällä hetkellä odottelen Bertiltä saapuvaksi T90A diskantti paria. Itsestä tuntuu että diskantin lisääminen tuo mukanaan enemmän hyvää kuin huonoa,joitain kokeiluja olen PA torvilla tehnyt.
Lakkaus on varmasti kokeilemisen arvoinen homma, tuloksetahan ei tiedä mitään etukäteen,silti!!

Mielenkiinnolla ihmetellen ;)
 
Myös Visaton:lla on kartion päällystysainetta. Tarkoitettu pahville. Ao. merkin luettelon mukaan parantaa oikeastaan kaikkia ominaisuuksia. Nimi on LTS 50.
 
Onko asia edistynyt mikadosan??
Jäi kiinnostamaan asia.. Itsellä viikko mennyt torvien paikkoja hakiessa, eniten pään vaivaa basso-osista. Valoa näkyvissä :D!!
Työstä käy n.40-kiloisten basso-osien hinaaminen nurkasta nurkkaan, joskus nurkasta poiskin päin.. ;)
 
Back
Ylös