Värisuora. Og geila muila viela dallesa naida Agfan lahjoja kasettihifistien keisarikunnalle? Koko värisuoraa?
Satunnaisesti juuri kuuntelen kasettikoosteita, joita olen 70-luvulla tehnyt suomiradion poppiohjelmista. Aikana, kun mm. ohjelmista
European Pop Jury ja Ylen ruotsinkielisen kanavan ohjelmasarjasta
Topp-Paraden nauhoitin biisejä. Sormi liipaisimella, ja heti kun ohjelman juontaja veti ns. viimeisen henkäyksen ennen biisiä, dekin paussikytkin ylös. Mulla vuoteen 1980 asti dekit olivat mekaanisella ohjauksella, ja vasta 1980 ostin ekat releohjatut dekkini.
Sitten, biisin ollessa lopuillaan, piti osata häivyttää ennen kuin ohjelman juontaja alkaa puhua päälle. Biisit useimmiten tunsin jo entuudestaan, mm. Radio Luxemburgin ja BBC:n listaohjelmista radion keskiaalloilla. Tyypillisesti, pintapoppi suomiradiossa soi vasta viikkoja sen jälkeen, kun hitit jo olivat pyörineet Euroopan isojen radioasemien ohjelmissa. Suomiradiossa hitit usein soivat ensimmäisenä Ylen ruotsinkielisen viikottaisessa ohjelmassa
Topp-Paraden. Radiokanaviahan Suomessa tuolloin 70-luvulla oli vain Yleisradion yleisohjelma, rinnakkaisohjelma sekä Ylen ruotsinkielinen.
.
Agfan aiempaa väripalettia Super Color mulla ei koskaan ole ollut. Vuosien 1975-1977 mallistostaan oli muutama Agfa LNS, ja nuo muistaakseni olivat aivan kelvollisia ferronauhoja. Noita
värejähän Agfalla oli.
Agfan Ferrocoloreille aikoinaan nauhoitin vain radio-ohjelmista. Yhden
Wings-albumin erehdyin kokeeksi tallentamaan Ferro Colorille, kun kaverini sunnuntain alkuillasta käväisi kotonani ja mukanaan oli eilispäivänä ostamansa älppäri, jonka halusin kopsata. Mulla ei tyhjiä kasetteja sattunut olemaan, ja kiirusti kipaisin Ärrältä ostamaan Agfan värisatsin. Rautakirja oli Suomen kai ensimmäinen kioskiketju ja harvoja kioskeja, joilla oli resursseja pitää valikoimissaan tyhjiä C-kasetteja.
Paljonko kolmen C60:n satsi Agfa Ferrocoloria maksoi Ärrällä, en enää muista. Hyvinkin saattoi olla noin 10 markkaa, eli noin puolet 70-luvun lopun tasokkaan TDK- tai Sony- C90-kromin hinnasta.
.
Agfa Ferrocolorien laatua monet kerrat olen itsekin irvaillut, mutta ei näiden soundi aivan kuraa ole nyt ~45 vuoden iässäkään. Pohjakohina on yllättävänkin vähäistä, ja suurin vaje on ylimmässä diskantipäässä.
Näiden kasettien aikaiset eli 70-luvun lopulla dekkini mm.
Sony TC- 199SD krominauhalla ilmoitetusti ylsivät ~18.000 Hz:iin, mutta ferrovasteitaan enää en muista. Ja toisaalta, FM-virittimien toistovaste yleisesti katkeaa 15.000 Hz:iin.
Yksi syy omassakin irvimisisessäni 70-luvun ferronauhoille saattaa olla se, että kasettidekkien atsimuutit edes tehtaan jäljiltä aina eivät olleet ns. nollassa. Taannehtavasti muistan, kuinka kahden samanaikaisesti omistamani
Sony TC-206SD:n atsimuutit eivät tehtaan jäljiltä olleet identtiset. Kun 10...20 vuotta sitten varoiksi ostin muutamankymmentä käytettyä kasettidekkiä, havaitsin, että atsimuuttinsa joissakin olivat hiukka sinne päin. Enkä oleta aiempien omistajiensa ruuvailleen atsimuuttejaan, vaan lienevät tehdasperäisiä.
-ilkka
osaavampana tee paremmin
Ei muuta ku roskiin kaikki vanhat Basfit ja Agfat.
