C-Kasetti formaattina ja harrastuksena. Kaikkea siihen liittyvää tänne... :)

Muisteltaisiinko, kuinka itsekullakin alkoi kasettiharrastus?


Nuorten Sävellahja 22001:stä itsekin joskus nauhoittelin kappaleita, vaikka usein olinkin lauantaisin oliko klo 17 jälkeen saunassa, ja saunan eteisessä matkaradio möykkäsi Nuorten Sävellahjaa. Saunan ja Sävellahjan jälkeen nääs piti lähteä lauantairientoihin, mitä ikinä ne riennot sitten olivatkaan.

Radiosta kun nauhoitti, sekin ärsytti jos juontaja puhui kappaleen intron päälle. Oli aina sekunnin kymmenysosien näppipeliä, saiko kappaleen nauhoitetuksi aivan alustaan, vai jäikö biisin introsta uupumaan sekunnin pari. Mulla kappale aina meni ylinauhoitettavaksi, jos ei kappaletta saanut talteen intronsa aivan alusta lähtien tai jos intron päällä oli juontajan mölinää. Noitahan tuli biisejä nauhoitetuksi Sävellahjan lisäksi mm. ohjelmista Pop eilen tänään sekä European Pop Jury jne, Ylen ruotsinkielisen kanavan Topp-Paradenista.

Biisien lopussa sitten, jos kappaleen oli jo aiemmin kuullut ja tunsi biisin, kappaleen tiesi lopussaan kasettidekillä häivyttää ennen kuin juontaja alkaa hölöttää. Tai sitten piti korva tarkkana kuunnella, kun kuuluu juontajan sisäänhenkäisy, ja nopeasti nykäistä tasopotikka nollille. Sai edes jonkinlaisen loppuhäivytyksen, sen sijaan että kappale olisi rumasti katkennut kesken ja vielä juontajan sanalla "Sii...". Nä.

Miulla yhä on tallessa radio-ohjelmista nauhoittamiani kasetteja. Vielä 80-luvun alullakin stereoilla radiosta nauhoitin kappaleita, joita miulla ei levyinä tai albumeista kasettikopioilla ollut.

Oleellisinta aikoinaan miulle oli radiosta nauhoittaa ohjelmat ]Viikon Pop LP sekä Matkalla maineeseen. Muun muassa Alan Parsons Projectia en ollut tiennyt, ennen kuin vuonna 1977 ohjelmasarjasta Viikon Pop-LP kuuntelin ja nauhoitin kakkosalbuminsa.

Vaan miten homma miulla alkoi... Mites muilla? Äsken yritin Radiomuseumista löytää muistikuvia 60-luvun lopulta, mutta äkikseltään en löytänyt kyseisiä värkkejä.

Vuosi oli 1968 tai 1969. Isosiskoni sai synttärilahjaksi Hitachin kasettinauhurin, jonka mukana tuli mikrofoni. Systeri halusi Salora Metropol 58 -putkiradiostamme äänittää kasetille musiikkia. Miekään tuohon aikaan mitään mistään välijohdoista ymmärtänyt, ja Saloran takaseinässä oli vain jotain sähköpistorasian näköisiä pistokkeita.

Isossa viisaudessa kokeilimme. Välillä teipattiin Hitachin mikrofoni kiinni Saloran nurkkakaiuttimeen, ja välillä ripustettiin mikki hakaneulalla Saloran etukankaaseen. Meistä kumpikaan tuolloin tajunnut, että radion nurkissa oli ns. diskanttikaiuttimet, ja radion isoista etukaiuttimista kuului bassopää. Niinkuin soundiero nauhoitteessa olisi Hitachi-mankan omalla kaiuttimella kuulunut? Pöljää tuossa kaiuttimien kautta äänittäessä oli se, että piti olla hiljaa jottei omat kolinat ja mölinät tartu tallenteelle. Ja kun ne tallenteet välillä menivät ihan särkipuuroksikin, vaikka Hitachi-mankassa oli automaattinen äänitystason säätö.

Sanomistahan siitä systerin mankasta tuli, ja olihan Hitachi tietysti hänen. Aloin vonkua omaa mankkaa.

Lähisukulainen oli K-kauppias, ja kaupastaan vanhemmat miulle ostivat mankan. Mutta se oli ihan pöljä mankka. Se oli vain paristokäyttöinen, enkä muista tuliko mukanaan edes mikrofonia. Mankasta hyytyi paristot hirmu nopsaan. Kukaan ei ollut miulle kertonut, että talvipakkasessa kun pihalla naapurinkakruille elvistelee kasettimankallaan, pruukaa niin mankka kuin paristo hyytymään. Pas*a mankka, ja se palautettiin sukulaisten kauppaan. Tässä mankassa kylläkin oli ihan painikkeet mankan toiminnoille, kun systerin Hitachissa oli vipstaaki, jota piti toistoja ja kelauksia varten vatkata ylös-alas ja sivuille. Muistaakseni ylöspäin käynnisti nauhoituksen, ja alaspäin toiston.

En muista mistä, mutta vanhemmat hommasivat miulle käytetyn JVC Nivico -kasettinauhurin, joka oli myös verkkovirtakäyttöinen ja jonka mukana tuli mikrofoni jalustalirpakkeella. Tässä mankassa oli kierrettävä toimintokytkin. Jo vain alkoi homma pelata, kun näppärä sukulaismies miulle pykäsi välipiuhan, jolla sain mankan liitetyksi putkiradioon. Tuossa mankassa oli tasonäyttökin, pyöreä viisarimittari - sitä en muista oliko mankassa manuaalinen äänitystason säätö. Kamalasti paljon tuo JVC:n mankka vikaili, ja näppärä sukulaismies toistuvasti sitä korjaili. C-kasetteja miulla tuohon aikaan ei ollut kai kuin jotain parikymmentä, kun muut aktiviteetit kiinnostivat enemmän kuin ns. hifiharrastaminen.

Vuosina 1972-1973 homma sitten koheni kummasti. Omilla pullonkeruurahoillani ja kaikenmaailman tsupparoinneilla sekä vanhempien apurahoilla ensiksi hankin vähänkäytetyt viritinvahvistimen Tandberg TR-200 sekä kaiuttimet ja Dualin levysoittimen. Aika nopsasti iski tarve kasettidekille, kun piti kaveripiiristä levyjä lainailla ja saada niitä nauhoitetuksi. Millä lie rahoituksella ostin ensimmäisen kasettidekkini, jonka mallia enää en varmuudella muista - muistaakseni JVC. Kuitenkin meni muutama vuosi, ennen kuin tajusin että C-kasetilla voi hurmata tyttösen. Paha vain, tyttö vanhempineen karkasi Australiaan...

Ensimmäisen dekin myötä kuitenkin alkoi radionauhoittamisessa juontajien hönkäysten kärkkyminen. Koko "hifiharrastukseni" ja ensimmäisten stereoitteni sekä kasettidekin hankinnan kimmoitti David Bowien single Starman, jonka serkkuni miulle antoi synttärilahjaksi. Nyt ei enää millään monovehkeillä kestä...

katso liitettä 231302

70-luvun puolivälillä vähänkäytettynä hankkimani Salora 1700 miulla pitkään palveli DX-nauhurina, ja olihan Saloralla kätevä tallentaa radion keskipitkiltä mm. BBC:n ja Radio Luxemburgin listaohjelmia. Tuossa kuvassa Salora 1700 on liitetty ns. maailmanradioon Sony ICF-5900W, ja välipiuhat tuolloin jo kolvailin itse.

Kuva on vuodelta 1978. Lähisukulaiseni oli miulle tuon Sonyn roudannut Dubain lentoaseman tax-freestä. Hassuako lie, kymmenisen vuotta sitten Huutonetistä ostin samaisen radioyksilön takaisin.

-ilkka

Hieno postaus Ilkalta!

Minähän olen ihan kesäpoika tässä porukassa, mutta muistellaan kuitenkin.
Ensimmäiset kuuntelemani kasetit, tai ensimmäiset jotka muistan olivat lasten äänikirjoja. R. L. Stevensonin Aarresaari ja Alexandre Dumasin Kolme Muskettisoturia.
Nämä ovat minulla yhä tallessa ja jouluna kuuntelin ne viimeksi.
Tämä ensipuraisu tapahtui joskus 80- ja 90- luvun taitteessa porukoiden stereoilla luonnollisesti. Siitä lähtien C- kasetti onkin aina soinut enemmän tai vähemmän, eikä sitä lopulta ole syrjäyttänyt mikään, vaikka rinnalle on tullut muutakin.
Ensimmäiset omat pakettistereot sain yläasteen viimeisellä. Eli se oli niitä muovisia tuomiopäivän vehkeitä, jossa oli kaikki yhdessä. Myös kasettidekki integroituna. JVC se oli merkiltään ja sain sen kyykkäämään kun kytkin siihen toisenkin parin kaiuttimia sekä 10- tuumaisen subbarin. Ei jaksanut ajaa.
Otti itse asiassa niin itseensä, ettei se oikein enää pelittänyt sen jälkeen.

Eli tuossa lyhyt muistelo C- kasetin ja ”hifin” ensiaskelista omalla kohdallani.
Toki levysoitintarinan olenkin kertonut tuolla muissa keskusteluketjuissa, joten ei sotketa sitä nyt tänne nauhapuolelle laisinkaan.
 
Kolme kasettidekkiä, eli Pioneer CT-939, Pioneer CT-979 ja Nakamichi CR-4 ja yksi kelanauhuri, eli Revox C-270 on nytkin setissäni kiinni. Kasetteja tulee kuunneltua päivittäin ja nauhoitettua viikoittain. Se on ainakin minulle aivan mainio formaatti. Yleensä nauhoitan nauhoille SACD-soittimelta.
 
lähes päivittäin tulee kuunneltua kasetteja ja viikottain jotain nauhoitettua.tällä hetkellä on tullut pelehdittyä enemmän elkasetin parissa.
v. 2019 ostin dekin ja alkoi myös kasettien keräily.
 
Itseä kiinnostelisi DAT-nauhat ja DCC, mutta tuntuvat olevan melko harvinaisia tänä päivänä.
 
Itseä kiinnostelisi DAT-nauhat ja DCC, mutta tuntuvat olevan melko harvinaisia tänä päivänä.
DAT teja löytyy kyllä oikein hyvin. Ja uusia muoveissa olevia old stock nauhoja on markkinoilla paljon. Tori . fi on myynnissä muistaakseni yksi studiokone. Ja ite just mietin että hyllyissä on liikaa datteja eli meinaan laittaa kiertoon muutaman. Se on tosin vaikeaa kun on ”kiintynyt” jokaiseen yksilöön… 😄

EDIT: https://www.tori.fi/satakunta/Fostex_D_5_Digital_Master_Recorder__DAT_nauhuri__106469797.htm
 
Viimeksi muokattu:
Talouteen tuli Hitachi TRK-7620E radionauhuri, kun oli lähellä myynnissä, hienon näköinen ja melko edullinen. Nauhuriosassaan oli jonkin verran vikaa: Play-näppäin makasi alhaalla, eikä mikään lähtenyt pyörimään. Radion liukusäätimet olivat jumissa, mutta yleisilme oli hyvä ja kolme mankkojen yleistä puutetta, eli patterikotelon ja kasettikuilun kannet ja antenni olivat tallella. Halusin kokeilla uutta metodia muoviosien korjauksessa eli laite auki: Tässä on katkennut play-näppäin.

462BA992-E745-4D06-A61B-7B3E4116578B.jpeg

Välipyörän kumi oli rikki. Tässä koneistossa välipyörää tarvitaan vain toistolla, kelaukset on toteutettu hammaspyörin.

69C9257E-153F-4919-BC33-DB37A2A2C96B.jpeg

Nauhurin sisällä helisi irto-osia ja ne tunnistin pause-mekanismista irronneiksi, kun ko.toiminto ei jäänyt alas kuten kuuluisi.

6A2BF4C7-E2CB-46BF-8676-B317E6DCA9FD.jpeg

Lisäksi vetohihna oli poikki, laskurin hihna löysä ja paikat todella likaiset. Äänipää oli myös melko kuluneen näköinen. Tässä vielä pari korjailun lomassa otettua yleiskuvaa.

5F82A9D0-374D-40C2-9B82-C0F4EEDA256F.jpeg 10B2FD13-B84A-4F07-ACFD-8A682F68829A.jpeg

Play-nappi joutuu melko kovalle rasitukselle koneiston virityksessä, joten sen muovikieleke oli murtunut. Korjaus tapahtui kiinnittämällä osat toisiinsa ensin Loctiten pikaliimalla, ja sen jälkeen vahvistin rakennetta aineella ja laitteella jota piti lainata lasten tavaroista!
Eli tuotenimellä Gemex myytävä korunvalmistussetti. Olin jo aikaisemmin hypistellyt tyttäreni tekemää avaimenperää, joka tuntui hyvin kestävältä. Ja siitä idea, voisiko tuote toimia tällaisessa käytössä. Allaolevassa kuvassa on Gemex-”uunista” tullut painike.
Mustaa kohdetta on melkoisen vaikea kuvata, tuo kiiltelevä kohta on vahviketta:

11F772C4-1042-4EED-BF55-3E4C11AE2E3E.jpeg

Arvaattekos mitä tämä maaginen aine on? 😉 Ainakin korjauksesta tuli kestävän tuntuinen, mutta varmuuden vuoksi laitoin painikkeet eri järjestykseen kun olivat onneksi keskenään identtisiä eli vaihdoin play- ja stop-nappien paikkoja, ja koneisto on nyt tietysti muutenkin puhdistettu ja voideltu. Myös nuo valkoiset muoviosat löysivät paikkansa.

5D74C240-80E3-47C9-8773-699194416E2B.jpeg 7B504F2D-6A05-4E0A-8EC7-D3E2665199D0.jpeg

Ei hifidekki, mutta tällaisten kanssa on mukava harjoitella koneiston purkamisia ja menetelmiä. 🙂

B9DAC9B9-C507-410C-AD2E-FB28E722CDD8.jpeg 01EE49A0-B1AC-4B2F-A8B5-59B079C521D3.jpeg

Itselle tämä Hitachi on jotenkin mieleinen brändi ollut aina ja onhan tuo ainakin omasta mielestäni hieno ja persoonallinen laite.
 
Viimeksi muokattu:
No nythän nuo C- kasetilla olevat äänikirjani muuttuivat murheellisen ajankohtaisiksi, sillä niiden lukija, ehkäpä paras ja tunnetuin radioteatterin upea ääni, Ossi Ahlapuro on poissa.
Eipä varmaan tässä maassa ole montaa 60-, 70- ja 80- luvun lasta joka ei olisi tuota ääntä joskus kuullut.
 
No nythän nuo C- kasetilla olevat äänikirjani muuttuivat murheellisen ajankohtaisiksi, sillä niiden lukija, ehkäpä paras ja tunnetuin radioteatterin upea ääni, Ossi Ahlapuro on poissa.
Eipä varmaan tässä maassa ole montaa 60-, 70- ja 80- luvun lasta joka ei olisi tuota ääntä joskus kuullut.
Olen tavannut Ossi Ahlapuron Dannyn keikalla yleisön joukossa 2007. Mukavan oloinen mies oli. :)

Olin siis itse dj:nä lämmittelemässä Danny-show:ta.
 
Hitachi TRK-7620E on testattu Hifi lehden 5/-85 numerossa ja se pärjäsi testissä hyvin. Sai neljä tähteä ja sijoittui neljänneksi kymmenestä testatusta radionauhurista.
Laite oli toimituksen testisuosikki, mutta lopulta pisteitä laski nauhurin vaatimaton toistovaste (75 - 11500Hz). Sai kehuja erityisesti muhkeasta saundistaan ja puhtaasti äänenlaadultaan se oli koko testin toiseksi paras.
Testin voitti Philips D8534, joka oli joka osa-alueellaan paras. Siinä mm. nauhurin toistovaste oli 70 - 18000Hz ja huojunta 0,11%, kannettavaksi mankkariksi hyviä lukemia. Philipsissä oli myös testin ainoana Dolby.
 
Back
Ylös