Varmaan jossain lukisikin mutta kysytään tässä. Onko mitään jakoja että vintissä viimeiset 20 vuotta säilytetyt C-kasetit ovat vielä kuuntelukelpoisia (ei ole soitinta millä kokeilla)? Vintti on ollut kylmänä talvisin ja siis näin ollen pakkasella. Kesällä sitten on ollut kuuma jne. ...[klip]...
Tähän voisi yleisellä tasolla hiukka kerrata, miten moisten muinaislöytöjen kanssa kannattaa menetellä.
...
Vuosikymmeniä varastoinnissa mahjunut kasetti kannattaa ensiksi läimäistä pari kertaa kämmentä vasten, puolin ja toisin. Sen jälkeen kelata nauha päästä päähän, ennen kuin laittaa toistolle. Tuolla tavoin välttyy ainakin siltä, että nauha oitis katkeaa, kun kasetin kylmiltään lyö koneeseen. Mahdollisesri välttyy myös siltä, että soitin alkaisi ns. syödä nauhaa.
Vuosikymmenien varastoinnissa ja etenkin suurissa kosteuden sekä lämpötilan vaihteluissa nauhakerrokset tuppaavat liimaantumaan kiinni toisiinsa, vaikka kasetit olisi säilytetty koteloissaan. Jos kasettipuolisko on alussaan, kylmiltään toistaessa saattaa nauha katketa alkunauhan ja ohuemman magneettinauhan liitoksesta. Tai jos kasettipuolisko on ns. kesken, voi katketa nauha, tai alkaa vetävä nauhakela hannaamaan ja sitten on sylttyä vetoakselin ympärillä. Siksi kannattaa kasettia herätellä ennen soittimeen lykkäämistä.
Musiikkikaseteissa ylipäätään ei ollut kovin hehkeitä kasettimekanismeja, ja nauhansa tuppasi tyypillisesti olemaan ohuempaa tavaraa kuin ns. tyhjissä kaseteissa C90 ja etenkin C60. Ohut nauhalaatu ehkä selittynee pelkällä kustannusten minimoinnilla, sillä puoliskonsa kestolta ~22...25... minuutin kaseteille olisi mahtunut vaikka kuinkahuru paksua nauhaa.
...
Kovissa oloissa säilötyistä musiikkikaseteista saattaa painehuopansa karata. Tosin noin olen huomannut käyvän 60...70-lukujen musiikikasettien kohdalla, vaikka ne kuinka olisi asiallisesti säilötty. Ikä tekee...
@rare jo mainitsikin, että iäkkäistä musiikkikaseteista usein irtoaa huomattavassa määrin magneettikerrosta äänipäähän ja kasettipesän vetomekanismiin. Tuo pätee varsinkin 60...70-luvulla ja 80-luvun alulla ferronauhoille monistettuihin kasetteihin.
80-luvun alkuvuosina musiikkikasettien nauhalaadut sekä mekanisminsakin kohenivat kummasti, kun alkoi musiikikasettien kilpa CD-levyä ja CD-autosoittimia vastaan. Je peliin astuivat myös pseudokrominauhat. Noista enää ei irronnut magneettipintaakaan yhtä pahoin kuin iäkkäämmistä kaseteista. Ja diskanttisoundit säilyivät paremmin - omissa pseudokromeissani on diskanttipää säilynyt erittäinkin moitteettomana.
...
Pitkään varastoidut omatallenteet tuppaavat olemaan luotettavampia ottaa käyttöön vuosikymmenienkin makuuttamisen jälkeen. Osin johtuen tasokkaammista kasettimekanismeista sekä kasetteihin 70-luvun lopulla tulleista lamelloiduista liukufolioista.
Nopeista jyrkistä kosteuden tai lämpötilan vaihteluista eivät laatukasetitkaan pidä. Tuon joutui aikoinaan itsekin huomaamaan, kun autossa talvisin lämpötila toistuvasti päivänsisäisesti sahasi pakkasista lämmölle, aina kylmällä autolla työkeikoille lähtiessä. Alkoivat ainakin kasettien etiketit irtoilla liimauksistaan, eikä tuntunut magneettikerroskaan pitävän jatkuvista nopeista talvivaihteluista. Eipä sitä kasettia useinkaan tullut koteloon joka kerta tuupatuksi, kun tienpäältä palasi, vaan siihen se kasetti jäi möllöttämään soittimeen.
Kellareissa ja vinteissä kosteuden sekä lämpötilan vaihtelut kylläkin tapahtuvat maltillisemmin kuin marras...huhtikuisessa autossa.
-ilkka