C-Kasetti formaattina ja harrastuksena. Kaikkea siihen liittyvää tänne... :)

[Littunatelkkari]

………..

 

[Savuperuna]

Tässä meillä on paradoksi. Tyhjällä kasetilla ei minun mielestäni ole mitään arvoa. Ainoastaan niillä kaseteilla, jolle on tallennettu jotain, on substanssiarvoa. Silti tyhjistä kaseteista maksetaan enemmän?

Tästä paradoksista sunnuntai illan pohdintaa:

Tämä on aivan totta! Tyhjä kasettihan itsessään ei ole teoriassa minkään arvoinen vaan arvo muodostuu mielestäni tyhjän kasetin potentiaalista. Käytetyllä kasetilla puolestaan on käyttöarvoa ja täten todellista merkitystä. Käytetytkin nauhat voi tosin luokitella harrastajana kahteen kategoriaan nimittäin mielestäni "omiin / tuttuihin käytettyihin" sekä "tuntemattomiin käytettyihin". Tuntemattomat voivat olla esimerkiksi käytettyinä ostettuja nauhoja joiden kuntoa sekä nauhoituksen laatua ei voi tietää. Omat / tutut käytetyt ovat puolestaan sellaisia nauhoja jotka ovat joko itse nauhoitettuja siten, että niiden laadun tietää tai, että ne ovat joltain tutulta saatuja jolloin niiden tallennuksen laadun tietää.

Osto tilanteessa:
Tyhjällä kasetilla on siis arvoa käyttäjälleen, mutta osto/myynti tilanteessa niiden potentiaalinen arvo on heikompi, kuin mitä uusien kasettien, koska uusien käyttöpotentiaali laadullisesti on mielestäni korkeampi. Ostotilanteessa voi olla käytettyjen kunnon tarkistaminen astetta hankalempaa, koska jos nauhat ovat vieraalta henkilöltä ei voi niiden kuntoa sekä laitehistoriaa tietää. Sama tosin koskee myös uusia nauhoja joiden säilytyshistoriaa ei voi myöskään tietää, jolloin ei voi tarkastaa nauhan kuntoakaan tarkasti.

Omassa kokoelmassa:
Käyttämättömän nauhan ja käytetyn nauhan arvo omassa kokoelmassa on mielestäni riippuvainen siitä minkä kuntoisia yleisiesti ottaen aktiivi käytössä olevat nauhat ovat. Jos aktiivi käytössä olevat nauhat ovat esimerkiksi jo niin vanhoja, että nauhakantaa olisi hyvä uudistaa, voi tällöin käyttämättömien nauhojen arvo korostua. Sama pätee myös kyllä toisin päin jolloin käyttämättömien nauhojen arvo ei ole niin suuri omassa kokoelmassa.

Toisaalta käyttämättömillä nauhoilla voi olla myös keräily arvoa joten lopputulemaksi sanoisin, että nauhojen arvo riippuu täysin siitä kenen "hyppysissä" ne milloinkin ovat.

Edellä mainittuja mietteitä ei kenenkään pidä ottaa liian vakavasti vaan yllämainittu on hyvällä mielellä kirjoitettua ajatusvirtaa.

-Ile

 

[Littunatelkkari]

^Veikkaisin, että aika monella 80-luvun harrastajalla noita kasetteja äänitettiin niin paljon kuin ehdittiin. Monet hyllyssä olevat kasetit ovat loppupelissä olleet aika olemattomalla käytöllä. Useat niistä ovat käytännössä uusia. Samaan tapaan levykeräilijöillä on hyllyt pullollaan kiekkoja joita on kerran, pari pyöräytetty. Vanhan viisauden mukaan kahdeksankymmentä prosenttia keräilijöiden musiikkikokoelmista on hyllyntilkettä.

 

[ovaisanen]

^ Älä sotke vinyylejä ja hyllyntilkettä.
En minäkään ole kaikki C-kasetteja kuunnellut, vuoden alusta ilmestynyt hyllyyni aika monta lisää, ehkä n. 100kpl.

Olen ostellut C-kasetteja kymmeniä vuosia, kokoelmani ei silti ole kovin iso, ehkä n. 170kpl äänitettyjä ja tyhjiä, eli itseäänitettyjä n. 160kpl., nämä aikaan ennen CD_soittimia. Ostan edelleen molempia, kun vastaan tulee, kirpputoreilta ja kavereilta.

 

[ajansävel]

70-luvulla ja 80-luvullakin c-kasetti oli vinyyli- ja CD-kokoelmaa täydentävä formaatti. Nykyisin sama albumi löytyy kokoelmissa eri formaateissa tai ainakin on striiminä kuunneltavissa. Digital domain on aina backuppina.

 

[ovaisanen]

70-luvulla ja 80-luvullakin c-kasetti oli vinyyli- ja CD-kokoelmaa täydentävä formaatti. Nykyisin sama albumi löytyy kokoelmissa eri formaateissa tai ainakin on striiminä kuunneltavissa. Digital domain on aina backuppina.

Minun autossa ja myös kotona soi C-kasetti vielä 90-luvulla, niitä omia nauhoituksia, CD-sotin tuli markkinoille 80-luvun lopulla, mutta CD-levyt olivat minun mielestä liian kalliita, siksi äännittelin kaseteille vinyylilevyiltä.

 

[ajansävel]

Minun autossa ja myös kotona soi C-kasetti vielä 90-luvulla, niitä omia nauhoituksia, CD-sotin tuli markkinoille 80-luvun lopulla, mutta CD-levyt olivat minun mielestä liian kalliita, siksi äännittelin kaseteille vinyylilevyiltä.

Niinpä. Silloin alkuaikoina oli pakkokin äänittää kun musiikkimedia oli niin kallista ja monasti vaikeasti saatavissakin. Meillä vinyylit kiersi opiskelusikoina kuunteluringissä kädestä käteen. Kukin osti vinyyliä vuorollaan ja muut äänitti. Sitten tuli DAT ja tekijänoikeustaistot. Ensi vuonna 2023 tulee kuluneeksi 50v ensimmäisestä omasta C-kasettiäänityksestäni. Juhlavuosi...

 

[PetriM]

Niinpä. Silloin alkuaikoina oli pakkokin äänittää kun musiikkimedia oli niin kallista ja monasti vaikeasti saatavissakin. Meillä vinyylit kiersi opiskelusikoina kuunteluringissä kädestä käteen. Kukin osti vinyyliä vuorollaan ja muut äänitti. Sitten tuli DAT ja tekijänoikeustaistot. Ensi vuonna 2023 tulee kuluneeksi 50v ensimmäisestä omasta C-kasettiäänityksestäni. Juhlavuosi...

Taisi vinyylit kasarin alussa maksaa lähelle sataa markkaa ja viimeisimmät markka-ajan uudet cd:t taisi olla jopa 125 mk. Kyllä siinä mielellään kiertoa tehtiin.Varsinkin lukio aikoina meillä oli vahva ympyrä joka kierrätti uutta levyä ja aina joku tasaisesti osti vinyylin ja sitten antoi kiertoon. Keran annoin itse nauhoittamani c - kasetin kaverille ja se palasi ilman diskantteja takaisin. Taisi olla kaverin nauhuri demagnetointia vailla silloin Demagnetoijan hommasinkin sitten itselleni vasta intin käytyäni ja sama TDK on edelleen voimissaan. DAT jäi välistä koska en ollut niin varakas kuin Ajansävel

 

[Savuperuna]

Uusia nauhoja:

Recording The Masters (RTM) on julkaissut uuden nauhan kaikessa hiljaisuudessa! Huomioitavaa on kuitenkin se, että itse nauha on samaa tuttua ja osin hyväksi havaittua nauhaformulaa mitä on käytetty RTM:n Fox nauhoissa. Tosin kaikki muu itse nauhaa lukuun ottamatta on uutta. Jopa kotelo joka on kykenevä kaikille nauhalaaduille.

Uusi nauha RTM C60 Type One: RTM:n sivu


Vihjaileeko kotelo sekä muutenkin huolitellumman näköinen kasetin ulkoasun muotoilu sitä, että jotain uuttaa ja hyvää olisi tulossa lähiaikoina? Noh liikaa ei saa innostua, kuten edelliskerroilla olemme todenneet, mutta tähän mennessä ainakin RTM on julkaissut ainoastaan hyviä nauhoja jotka voi sentään luokitella TDK D:n tasoisiksi. Toivotaan siis, että tämä on merkki hyvästä kehityksestä!

-Ile

 

[ajansävel]

^ RTM parantaa kasettikuorensa valutarkkuutta kolmiosaisella rakenteella. Kolmas osa on tuo musta (yläkuvassa), joka on nauharata ohjainrullien välisellä matkalla. Sony käytti parhaissa kaseteissaan samaa ideaa. Sonyn osa oli jotakin keraamista komposiittia. Nauha koskettaa ohjainrullien välissä painohuovan lisäksi kuudessa eri kohdassa kasettikuoren erilaisiin kulmauksiin ja ohjaintappeihin, niistä tärkeimmät tapit on heti painohuovan jousen vieressä. Mittatarkkuudella on väliä!


Sonyn kolmiosainen tarkkuusvalukasetti, pinnassa valkoista nauharataosaa näkyvillä ohjaintappiaukkojen ympärillä, loppu jää piiloon kuoren sisään. Tähän liittyi jokin valmistusoikeudellinen riita koskien idean plagioimista.

 

[ilkka_S]

Hiukka heitän off-topiciakin. Muisteloa.

^Veikkaisin, että aika monella 80-luvun harrastajalla noita kasetteja äänitettiin niin paljon kuin ehdittiin. Monet hyllyssä olevat kasetit ovat loppupelissä olleet aika olemattomalla käytöllä. Useat niistä ovat käytännössä uusia. Samaan tapaan levykeräilijöillä on hyllyt pullollaan kiekkoja joita on kerran, pari pyöräytetty. Vanhan viisauden mukaan kahdeksankymmentä prosenttia keräilijöiden musiikkikokoelmista on hyllyntilkettä.

Enpä tietäisi. Jos muistelen omia musiikinkeräilykavereitani 80-luvulla, kyllä ne C-kasetille tehdyt tallenteet samantien menivät soimaan autossa. Ja jos omia 70...90-luvuilla tekemiäni albumitallenteita tai mitä tahansa kasettitallenteitani muistelen, niistä jokainen on soinut auto- tai kotistereoissa useammin kuin olemattomalla käytöllä.

Täyshintaiset LP-levyt maksoivat 70-luvun alussa 20~25 markkaa. 70-luvun lopulla 30~35 markkaa, 80-luvun alulla 40~45 markkaa. 80-luvun puolivälillä 55~60 markkaa, ja LP-levyn kuolonkourissa 80-luvun lopulla jopa 80~90 markkaa. Alle puoleen täyshintaisen LP:n hinnasta sai tasokkaan krominauhan, jolle mahtui kaksi LP:tä. Ja kyllä niitä levyjä oli jo 70-luvulla kaveripiirissä lainailtu sekä kimpassa osteltu.

...​

80-luvulla kasettitallenteiden tavallista käyttöalustaa olivat juurikin autostereot.

Tienpäällä autossa C-kasetteja oli paljon helpompi kuunnella kuin LP-levyjä. Kellä oli autostereot minkäkintasoiset. Omat automankkani valitsin ennen kaikkea nauhuriosansa perusteella, ja perään riittävä vahvistinteho sekä kunnolliset kaiuttimet. Autoihin kyhäsin kunnolliset äänieristykset;
penkit pois, kaikki sisäverhoilu lattiamattoa ja sivupaneeleita myöten pois. Kunnolliset RE-pohjat, ja äänieristeitä, myös konepeltiin ja tulipeltiin etc. Jopa vuorivillaa äänieristeeksi. 80-luvun alulla kävin autopurkamoilla riipimässä eristemateriaaleja autonraadoista. Takamoottorisissa Skodissa oli kokemillani parasta kamaa. Takapenkin alla sekä selkänojansa takana paksua juuttikangas-solumuovisotkua, ja moottoritilassa paksua bitumimattoa.

Toisaalta totta lienee, että musiikinkeräilijöillä suuri osa tallenteista vain seisoo hyllyissä. Sen ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen. Mie olen pyrkinyt siihen, että kerran viiteen vuoteen tai edes kerran 10 vuoteen kuuntelisin kunkin äänitteen - nykyisin noin 4.000 albumia LP, CD, C-kasetti, ja muutamankymmentä MD. Perikunnallehan nuo perattaviksi jäävät: kuunnelkoot ketkä kerkeävät.



Just soimassa vuoden 1987 euroturneelta kasetti, jonka olen Italiassa Riminillä nauhoittanut. Radio Studio Delta, poppiohjelmaansa. Tuolla reisulla mankkana oli Aiwa CA-R80, jonka pari vuotta aiemmin olin Andorrassa ostanut. Tuota mallia oli kolme erilaista, joista CA-80 oli yhteen suuntaan soittava, CA-R80 reverse-mankka, ja CA-W80 kaksipesäinen. Mie olin ostanut reverse-mallin, kun moiselle oli käyttöä kotona FM-radiokelien tallentamisessa. Yksi kriteeri oli ollut, että mankassa piti olla DC 12V virranotto, jotta tienpäällä sai akkuvirtaa nauhoitteluun. Ja mankassa oli irrotettavat, lastulevykoteloidut kaiuttimet eikä mitään muovipoksoa.

Aiwa CA-R80:n olin ostanut nimenomaan nauhuriosansa takia, kun mulla jo entuudestaan oli positiivisin kokemuksin malli Aiwa CA-30. Mallia CA-30 oli Suomessa myyty levarin kera stereokombona, mutta ei radiomankkana, jollainen mulla oli. Kannettavassa Aiwa CA-30:ssa oli linjatasoiset lähtö sekä tulo. CA-R80:ssa enää oli vain line-in.

Speksejä enää en muista, mutta Aiwa CA-R80:n nauhuriosalle ilmoitetut suoritusarvot ja etenkin W&F ylittivät "tuhannen markan" kasettidekkien arvot. Olematonta värinää nykyisinkään ei voi huomata, kun tallenteitaan kuuntelee. Krominauhoillekin reisuissa tallentelin paikallisia radioasemia, mutta tuolloin ei purkkapoppiasemien lähetteen laatu aina edellyttänyt krominauhaa.



Aiwa CA-R80 sekin mulla pitkään palveli radioharrasteessa yhtenä tallentajana. Lopulta 90-luvulla, tuo mankka kopaltaan riisuttuna palveli määrämittaisten C-kasettien purkittajana.

Foto tasan 30 vuoden takaa, elokuulta 1992. Muut nauhoittimet, joita tuolloin käytin rupisesti kuuluvien radioasemien tallentamiseen, olivat Pioneer CT-939 sekä Sony TC-K590. Muut kuvassa näkyvät laitteet ovat ns. maailmanradio Grundig Satellit 600 [modifioitu], liikennevastaanottimet JRC NRD-535D sekä Icom IC-R71E [modifioitu], ja FM-viritin Yamaha TX-530 [modifioitu]. Yamahan perässä oli 12-metrisessä tikussa 360 astetta pyöriteltävinä kaksi 8-elementtistä yagiantennia - toinen horisontaali ja toinen vertikaali. Kuvan ekvalisaattori muistaakseni oli Sansui. Kuvan setin hinnalla [~40...45 tmk] tuolloin olisi voinut ostaa tuliterän Ford Fiestan, Opel Corsan tmv, mutta.... Rupisesti kuuluvat radioasemat tuolloin olivat mulle kiintoisia, ja ne piti saada tallennetuksi mahdollisimman hyvällä äänenlaadulla.

-ilkka

 

[PetriM]

Hiukka heitän off-topiciakin. Muisteloa.


Enpä tietäisi. Jos muistelen omia musiikinkeräilykavereitani 80-luvulla, kyllä ne C-kasetille tehdyt tallenteet samantien menivät soimaan autossa. Ja jos omia 70...90-luvuilla tekemiäni albumitallenteita tai mitä tahansa kasettitallenteitani muistelen, niistä jokainen on soinut auto- tai kotistereoissa useammin kuin olemattomalla käytöllä.

Täyshintaiset LP-levyt maksoivat 70-luvun alussa 20~25 markkaa. 70-luvun lopulla 30~35 markkaa, 80-luvun alulla 40~45 markkaa. 80-luvun puolivälillä 55~60 markkaa, ja LP-levyn kuolonkourissa 80-luvun lopulla jopa 80~90 markkaa. Alle puoleen täyshintaisen LP:n hinnasta sai tasokkaan krominauhan, jolle mahtui kaksi LP:tä. Ja kyllä niitä levyjä oli jo 70-luvulla kaveripiirissä lainailtu sekä kimpassa osteltu.

...​

80-luvulla kasettitallenteiden tavallista käyttöalustaa olivat juurikin autostereot.

Tienpäällä autossa C-kasetteja oli paljon helpompi kuunnella kuin LP-levyjä. Kellä oli autostereot minkäkintasoiset. Omat automankkani valitsin ennen kaikkea nauhuriosansa perusteella, ja perään riittävä vahvistinteho sekä kunnolliset kaiuttimet. Autoihin kyhäsin kunnolliset äänieristykset;
penkit pois, kaikki sisäverhoilu lattiamattoa ja sivupaneeleita myöten pois. Kunnolliset RE-pohjat, ja äänieristeitä, myös konepeltiin ja tulipeltiin etc. Jopa vuorivillaa äänieristeeksi. 80-luvun alulla kävin autopurkamoilla riipimässä eristemateriaaleja autonraadoista. Takamoottorisissa Skodissa oli kokemillani parasta kamaa. Takapenkin alla sekä selkänojansa takana paksua juuttikangas-solumuovisotkua, ja moottoritilassa paksua bitumimattoa.

Toisaalta totta lienee, että musiikinkeräilijöillä suuri osa tallenteista vain seisoo hyllyissä. Sen ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen. Mie olen pyrkinyt siihen, että kerran viiteen vuoteen tai edes kerran 10 vuoteen kuuntelisin kunkin äänitteen - nykyisin noin 4.000 albumia LP, CD, C-kasetti, ja muutamankymmentä MD. Perikunnallehan nuo perattaviksi jäävät: kuunnelkoot ketkä kerkeävät.

katso liitettä 210144

Just soimassa vuoden 1987 euroturneelta kasetti, jonka olen Italiassa Riminillä nauhoittanut. Radio Studio Delta, poppiohjelmaansa. Tuolla reisulla mankkana oli Aiwa CA-R80, jonka pari vuotta aiemmin olin Andorrassa ostanut. Tuota mallia oli kolme erilaista, joista CA-80 oli yhteen suuntaan soittava, CA-R80 reverse-mankka, ja CA-W80 kaksipesäinen. Mie olin ostanut reverse-mallin, kun moiselle oli käyttöä kotona FM-radiokelien tallentamisessa. Yksi kriteeri oli ollut, että mankassa piti olla DC 12V virranotto, jotta tienpäällä sai akkuvirtaa nauhoitteluun. Ja mankassa oli irrotettavat, lastulevykoteloidut kaiuttimet eikä mitään muovipoksoa.

Aiwa CA-R80:n olin ostanut nimenomaan nauhuriosansa takia, kun mulla jo entuudestaan oli positiivisin kokemuksin malli Aiwa CA-30. Mallia CA-30 oli Suomessa myyty levarin kera stereokombona, mutta ei radiomankkana, jollainen mulla oli. Kannettavassa Aiwa CA-30:ssa oli linjatasoiset lähtö sekä tulo. CA-R80:ssa enää oli vain line-in.

Speksejä enää en muista, mutta Aiwa CA-R80:n nauhuriosalle ilmoitetut suoritusarvot ja etenkin W&F ylittivät "tuhannen markan" kasettidekkien arvot. Olematonta värinää nykyisinkään ei voi huomata, kun tallenteitaan kuuntelee. Krominauhoillekin reisuissa tallentelin paikallisia radioasemia, mutta tuolloin ei purkkapoppiasemien lähetteen laatu aina edellyttänyt krominauhaa.

katso liitettä 210145

Aiwa CA-R80 sekin mulla pitkään palveli radioharrasteessa yhtenä tallentajana. Lopulta 90-luvulla, tuo mankka kopaltaan riisuttuna palveli määrämittaisten C-kasettien purkittajana.

Foto tasan 30 vuoden takaa, elokuulta 1992. Muut nauhoittimet, joita tuolloin käytin rupisesti kuuluvien radioasemien tallentamiseen, olivat Pioneer CT-939 sekä Sony TC-K590. Muut kuvassa näkyvät laitteet ovat ns. maailmanradio Grundig Satellit 600 [modifioitu], liikennevastaanottimet JRC NRD-535D sekä Icom IC-R71E [modifioitu], ja FM-viritin Yamaha TX-530 [modifioitu]. Yamahan perässä oli 12-metrisessä tikussa 360 astetta pyöriteltävinä kaksi 8-elementtistä yagiantennia - toinen horisontaali ja toinen vertikaali. Kuvan ekvalisaattori muistaakseni oli Sansui. Kuvan setin hinnalla [~40...45 tmk] tuolloin olisi voinut ostaa tuliterän Ford Fiestan, Opel Corsan tmv, mutta.... Rupisesti kuuluvat radioasemat tuolloin olivat mulle kiintoisia, ja ne piti saada tallennetuksi mahdollisimman hyvällä äänenlaadulla.

-ilkka

Jälleen laapupostaus Ilkalta. Mukavaa luettavaa

 

[Littunatelkkari]

Hiukka heitän off-topiciakin. Muisteloa.

Enpä tietäisi. Jos muistelen omia musiikinkeräilykavereitani 80-luvulla, kyllä ne C-kasetille tehdyt tallenteet samantien menivät soimaan autossa. Ja jos omia 70...90-luvuilla tekemiäni albumitallenteita tai mitä tahansa kasettitallenteitani muistelen, niistä jokainen on soinut auto- tai kotistereoissa useammin kuin olemattomalla käytöllä.

-ilkka

Hieno historiikki.

Mulla oli tapana tehdä autokäyttöön aivan omat kasetit. En raaskinut pilata "parempia tallenteita" autossa. Kannettavia laitteita en juuri harrastanutkaan.

 

[cojama]

Auton alkuperäinen 36-vuotias Becker alkoi vouvaamaan ajamisen iloa kasettia.
Hihnahan siellä oli jo hiukan löysä.
Tein nyt väliaikaisen korjauksen nippaamalla 290mm pitkästä nauhasta n. 4mm pois ja pikaliimalla kiinni.

Samalla hioin ipalla kostutetulla 1000 paperilla painintelojen pinnat, putsasin äänipään jne. ja tipat öljyä paikkoihin missä sitä tarvitaan.

Ihan hyvä tuosta nyt noinkin tuli, mutta täytyy metsästää kunnon hihna ja laittaa se paikoilleen.

 

[rare]

^ Mietinkin aikoinaan että minkä original valmistajan BMW business bavaria radio oikein on. Isällä oli aikoinaan E34 mallissa vastaava. Siinä tuli kasettia kuunneltua aika paljon niin isän kuin minunkin toimesta.
Mallia en muista enää mutta sen muistan että siinä oli sekä B- että C Dolby ja että nauhuri jopa ilmoitti jossain vaiheessa että olisi puhdistuksen tarpeessa. Sitä silloin ihmettelin että oliko siinä joku laskuri jonka perusteella ilmoitti? Tuskin siinä sen enempää "älyä" voinut olla, kuitenkin -93 mallisen auton radioksi hieno ja hyvä ääninen. Antenni oli integroitu takalasin lämmittimen johdotukseen -> ei mitään ongelmia kuuluvuudessa.

Onko kuvasi E30 keskikonsolista? Ajotietokoneesta ja viisilovisesta askista päätellen ei mikään karvalakkiversio;-)

Mulla on vähän vanhemman mallin "ajamisen iloa" -kasetti jemmassa. Näitä vastaavia oli monelta eri automerkiltä aikanaan.

 

[cojama]

^ Mietinkin aikoinaan että minkä original valmistajan BMW business bavaria radio oikein on. Isällä oli aikoinaan E34 mallissa vastaava. Siinä tuli kasettia kuunneltua aika paljon niin isän kuin minunkin toimesta.
Mallia en muista enää mutta sen muistan että siinä oli sekä B- että C Dolby ja että nauhuri jopa ilmoitti jossain vaiheessa että olisi puhdistuksen tarpeessa. Sitä silloin ihmettelin että oliko siinä joku laskuri jonka perusteella ilmoitti? Tuskin siinä sen enempää "älyä" voinut olla, kuitenkin -93 mallisen auton radioksi hieno ja hyvä ääninen. Antenni oli integroitu takalasin lämmittimen johdotukseen -> ei mitään ongelmia kuuluvuudessa.

Onko kuvasi E30 keskikonsolista? Ajotietokoneesta ja viisilovisesta askista päätellen ei mikään karvalakkiversio;-)

Mulla on vähän vanhemman mallin "ajamisen iloa" -kasetti jemmassa. Näitä vastaavia oli monelta eri automerkiltä aikanaan.

Onkohan isäsi autossa ollut Becker Mexico cassette? Sellainen olisi hieno, mutta maksavat nykyäänkin hitosti.

Kuva on M3 E30:stä. Tuossa on vain digitaalikello, mikä kuului vakio varusteisiin. Ainoa tehdas lisävaruste tässä on BMW sportpenkkien tilalle ruksatut Recarot.

 

[PetriM]

Autossa ei kyllä C-kasettia ole ikävä enää vaikka ex autossa Peugeot 607 olikin Clarionin parasta osaamista soittimena sekä JBL- paketti. En siinäkään enää kassuja juuri kuunnellut vaan cd. boxissa oli aina lempparit mukana. Nykyisin kuuntelenkin sitten spotifyta suoraan autossa.

 

[ilkka_S]

^ Mietinkin aikoinaan että minkä original valmistajan BMW business bavaria radio oikein on. Isällä oli aikoinaan E34 mallissa vastaava. ...

[...klip...]

Miulla on muistikuva, että M-B ja Porschekin olisivat käyttänyt Beckeriä. Becker oli maineeltaan soittimena hiukka kuin yli muiden - kuin sveitsiläiset analogikellot versus japanihärpäkkeet.

Mulla vm. -95 Volvo 960//90:ssa yhä rullaa orkkis "Premium Sound System" SC-801, jossa naamassaan ei CD-soitinta. Alpinen valmistama laite, kun vuosia sitten toosan irrotin keskikonsolista. Sevverta asiallisesti on kasettisoittimensa käyttäytynyt ja soundiltaan ok, etten ole kokenut tarvetta päivittää ja samalla pilata koslan orkkisolemusta.

-ilkka

 

[ilkka_S]

Mulla oli tapana tehdä autokäyttöön aivan omat kasetit. En raaskinut pilata "parempia tallenteita" autossa. Kannettavia laitteita en juuri harrastanutkaan.

Eivät C-kasetit ainakaan omassa käytössäni ole ns. pilalle menneet, autokäytössäkään. Autossa kasetit aina koteloissaan ja hanskalokerossa tai kyynärkötelossa tmv. Ja soitin kunnollisella koneistolla.

Mulla mm. oli muistaakseni Tekniikan Maailman vuoden 1980 testivoittaja Sony XR-50 erillisvahvistimella - oliko noin 4x15W. Yhdensuunnan Sony XR-50:ssä jo oli nauhatyypin valinnat I-II-IV [sekä radiossaan digitaalinen taajuusnäyttö], mutta kelaukset oli askeettisesti mekaanisella vivulla eteen-taakse. Sittemmin mulla oli muistaakseni HiFi-lehden vuoden 1985 testivoittaja XR-7300 erillisvahvistimella 4x30W. Laite oli menestynyt saksalaisten hifilehtienkin vertailuissa. XR-7300:ssa oli atsimuuttisäätö erikseen kummallekin soittosuunnalle. Ilmoitettu toistovaste krominauhalle muistaakseni oli 30-18000 Hz -> vrt. Nakamichin autosoittimet.

Noita kumpaakin Sony-mallia oli käyttötesteissä ja vertailuissa kiitelty nimenomaan nauhuriosansa takia. Siksi hankin nuo mallit, kun halusin tienpäällä kuunnella tallenteitani luotettavalla mankalla. Kumpikaan Sony kertaakaan ei vekannut saati syönyt nauhaa. Kumpikin laite laite päätevahvareineen yhä ulkovarastoni nurkissa, mutta en ole vuosikymmeniin happeaan kokeillut.

...​

Kannettavista kullakin lienee omat kokemansa ja käsityksensä. Miulle nauhuriosaltaan tasokas laite virranotolla 12V DC aikoinaan oli relevantti kapine, kun monet kerrat kävin sähköttömissä paikoissa radioharrastereisuissa. Vastaanotin ja nauhuri kumpikin toimivat autoakun jänniteellä. Invertteri 12V->230V olisi akun syönyt nopeammin tyhjäksi.

Eikä kaduta ylipäätään, että 80-luvulla hankin 12V virranotolla Aiwan ns. boomboxeja. Tämänkin tallenteen olen vuonna 1986 Amsterdamissa Aiwa CA-R80:lla tehnyt. Hiukan saattoi tosin lyödä yli, että kasetiksi olin uhrannut TDK SA-X:n, mutta ei ollut ainoa kerta kun tienpäällä radioasemia nauhoittelin krominauhoille.

...​

Aivan off topic -muistelona toukokuun 1986 Amsterin visiitistä. Muistaakseni ainoa kerta, kun Euroopassa olin miltei eksyksissä.

Olimme leiriytyneet Amsterdamin esikaupunkialueelle. Iltaa oli kuljeskeltu kaupungilla, ja illanmittaan oli alkanut aivan raakea ukkosmyrsky rankkasateineen. Takaisin lertsikalle vasta puoliltaöin ja porttien sulkemisen pintaan. Sysimustassa sadeyössä mulla meni karttapallo hukkaan, ja hyvän aikaa olin täysin epävarma, olinko kääntynyt oikeista risteyksistä oikeaan suuntaan. Ilman sahailua kuitenkin osui perille. Perillä odotti vettä vellova teltta, ja tuo yö meni autossa nukkumiseksi.

Ylen mukaan, Hollannissa akuutisti on vesipula.



-ilkka

 

[ilkka_S]

Tarttiskohan yrittää ruveta alkaan rikastumaan vanhoilla ja aikoinaan ostamillaan musakaseteilla.

Ymmärtäisin, jos kyseinen Abban kasetti olisi harvinainen indie-julkaisu 70-luvun alulta, mutta jokatoisessa musiikkia kuluttavassa mankkataloudessa tuo kasetti aikoinaan oli. Tai ainakin noin jokakymmenennessä. Samalla myyjällä ilmeni muitakin hilpeitä hintapyyntöjä, joskin pyytäähän aina saa. Ja kahdesti olla ilman.

-ilkka