C-Kasetti formaattina ja harrastuksena. Kaikkea siihen liittyvää tänne... :)

[Töllipiski]

RS-BX606 kuulostaa kyllä oikein hyvä-ääniseltä toiston puolesta.nauhoituksia en ole vielä kunnolla ehtinyt tekemään.
kaukosäädön puute on pieni miinus.kasettipesän valaistusta tuossa ei ole.aika monessa nauhurissa tuo valaistus on huono tai puuttuu kokonaan.

laitoin hammastikulla hieman valkoista maalia noihin potentiometrien nuppeihin.niissä on kolot valmiina,mutta tosi vaikea nähdä asentoa hämärässä valaistuksessa.nyt parani käytettävyys huomattavasti.

 

[ilkka_S]

...kasettipesän valaistusta tuossa ei ole.aika monessa nauhurissa tuo valaistus on huono tai puuttuu kokonaan.

Kasettipesän valo oli 40...45 vuotta sitten indikaattori "vakavamielisestä" dekistä. Toisaalta, kasettipesän valo oli paljon halvempi toteuttaa kuin kasettidekki laadukkailla audiokomponenteilla. Moni muistanee ne halvan kasettimankan oloiset oranssit lätkät kasettipesässä...

laitoin hammastikulla hieman valkoista maalia noihin potentiometrien nuppeihin.niissä on kolot valmiina,mutta tosi vaikea nähdä asentoa hämärässä valaistuksessa.nyt parani käytettävyys huomattavasti.

Minoon soveltanut maalarinteippisiivuja tuohon tarkoitukseen. Maalarinteipin tarvittaessa saa "voilla" tai liuottimella helposti poistetuksi. Valkoista sähköerkkaakin olen käyttänyt, mutta sähköerkka järjestään sormilämmön tai ajan seurauksena liukenee irti.

Pirullinen keksintö olivat 80-luvun myötä hifilaitteisiin valtautuneet mustat naamat ja mustat nupit. Monissa mustissa nupeissa ei edes ole koloa sormen tunnettavaksi, eikä edes "nollakohtaa" - esim. BIAS - pykälöity. Aikoinaan hopenaamojen kaudella ja kultaisella 70-luvulla kaikki oli käytettävyyden kannalta paremmin... 70-luvulla mm. viritinvahvistimien taajuusnäytön ja kasettidekkien VU-mittarien hajavalo kytkimille ja nupeille oli riittävä, jotta laitetta oli mukava pilkkopimeässäkin käytellä.

-ilkka

 

[antti_herra]

Tuohon syndroomiin osittain liittyen, lupasin itselleni etten ostaisi enää tai edes etsisi lisää CT-A9-dekkejä... voihan tässä puolustautua niin, että vaikka sanoo niiden monistuvan öisin.

 

[jarroi]

Tuohon syndroomiin osittain liittyen, lupasin itselleni etten ostaisi enää tai edes etsisi lisää CT-A9-dekkejä... voihan tässä puolustautua niin, että vaikka sanoo niiden monistuvan öisin.

Joka tapauksessa tuo Poneerin dekkimalli on yksi parhaista kautta aikojen. Nakamichinä yhtä hyvä dekki olisi maksanut yli 10 000 markkaa. Pioneerina noin 6000 mk.

 

[ajansävel]

Pirullinen keksintö olivat 80-luvun myötä hifilaitteisiin valtautuneet mustat naamat ja mustat nupit. Monissa mustissa nupeissa ei edes ole koloa sormen tunnettavaksi, eikä edes "nollakohtaa" - esim. BIAS - pykälöity. Aikoinaan hopenaamojen kaudella ja kultaisella 70-luvulla kaikki oli käytettävyyden kannalta paremmin... 70-luvulla mm. viritinvahvistimien taajuusnäytön ja kasettidekkien VU-mittarien hajavalo kytkimille ja nupeille oli riittävä, jotta laitetta oli mukava pilkkopimeässäkin käytellä.

Se on kyllä totta. Mustanaamaiset Nakat BX-sarjassa, ZX-7/9 ja Dragon edustavavat aikansa disainia, mutta halvattu kun yrittää ikäsilimillään tihrustaa pieniä tummankultaista nappulatekstejä mustalla pohjalla, niin nuo ovat yksiä hankalimpia siinä mielessä. Painonamikoista ei selkeästi näe, onko ne painettu alas, eikä valintojen aktiivisuutta osoita minkäänlaiset merkkiledit transportin namiskoja lukuunottamatta. Informaationäyttökin puuttuu. Käytännössä menet ja katsot asetukset 20cm päästä. Jos olisivat edes keinukytkimiä...

 

[eksponentiaalitorvi]

^ Tuttu ongelma. Pakko pitää taskulamppuja laitteiden vieressä. Poikkeuksena studiolaitteet joissa namikat jopa valaistuja. Esmes Sony PCM 7010.

 

[herra47]

Paljonko painaa c-kasetti koteloineen?
Taitaa olla yli 50g postitusta ajatellen.

 

[ajansävel]

^ ~70g, mutta jos jättää kotelon pois on ~40g. Jos vastaanottajalla on vapaa tyhjä kotelo niin pelkkä kasetti kansilehtineen pitäisi mennä kirjeenä.

 

[ajansävel]

C-kasetin korkeiden äänien itsestäänpyyhkiytyminen toistossa.

Tylsäntieteellistä juttua, mutta saattaa c-kasettiharrastajaa kiinnostaa. Toistopyyhkiytymistä ilmiönä näyttäisi aidosti tapahtuvan, itselleni ei ollut vielä tähän asti noussut tietoisuuden tasolle. Eräs harrastaja tapeheads-foorumilla kivenkovaan piti kantansa, että hänen dekkinsä (Denon DRM-710) pyyhkii toistossa hetkessä korkeat äänet pois, ja siitä lähtivät avaamaan ongelmaa, tässä linkki alkuperäiseen ketjuun.

- ilmiön selittäjänä "magnetostriction", joka ei liity mitenkään äänipäiden jäännösmagnetismiin tai niiden demagnetoimiseen
- löydetty useimmiten poistopään pintarakenteesta, mutta ei liity sinällään äänipään funktioon, vaan materiaaliratkaisuihin
- tietyt dekit kärsivät ilmiöstä enemmän, ongelmallisina mainittu Denon DRM-710/DRS-810 ja jotkut Akait mm.
- nauhapigmentin laadulla on merkitystä, mutta ei välttämättä sillä, onko se Type I, II vai IV. Seostamttomat rautaoksidi- , kromioksidi- ja metallipigmentit ovat melko immuuneja, ferrokobolttinauhat l. "pseudokromit" näistä herkimpiä. Asiaa avaa BASF:in entinen pääinsinööri tässä linkissä.

Näyttäisi, että hallussani on yksi pahimpia "pyyhkijädekkejä" Denon DRS-810, joka sattuu olemaan ainoa NOS-dekkini. Vain pakkaus oli avattu, mutta dekki tehdaskääreissä. Käyttötunteja minun hallussani on alle yhden käden sormien, äänipäät ovat siis varmasti kunnossa. Melkein pakko tehdä sillä testejä aivan vain mielenkiinnosta.

Saksalaiset ovat ilmeisesti testeissään mitanneet myös tätä toistopyyhkiytymistä, oliko Tekniikan Maailmakin? Liitetiedostona taulukko muutamasta dekistä (kuvakaappaus pdf-tiedostosta). Taulukon alkuperä selvinnee sieltä ketjuista. Viimeinen pystysarake ilmoittaa käsittääkseni testausajankohdan (kk.vv), ja lukujen arvo dB. Näköjään hallussani on myös yksi immuuneimpia dekkejä ilmiölle = Pioneer CT-95.

 

[Töllipiski]

kiinnostaapa hyvinkin.ei ehkä niin tieteellisellä tasolla,mutta jonkinlaista vertailua olisi kyllä mielenkiintoista tehdä omien dekkimallien välillä.

jos vaikka nauhoittaisi nauhalle peräkkäin jonkun lyhyen biisin kahteen kertaan.sitten vaan toistaisi ensimmäistä biisiä useamman kerran ja
vertaisi sitten siihen jälkimmäiseen.näin siis yksinkertaisesti toteutettuna ja ihan korvakuulolta. voisihan noita näytteitä sitten vielä varmaankin tietokoneella ja jollain ohjelmalla tarkemmin analysoida.

 

[ilkka_S]

C-kasetin korkeiden äänien itsestäänpyyhkiytyminen toistossa.
Tylsäntieteellistä juttua, mutta saattaa c-kasettiharrastajaa kiinnostaa. Toistopyyhkiytymistä ilmiönä näyttäisi aidosti tapahtuvan, itselleni ei ollut vielä tähän asti noussut tietoisuuden tasolle. ..

Olihan toistopyyhkiytymisestä tarinaa HiFi-lehdessä ja Teknarissakin joskus 80-luvulla.

Kaverini 80-luvun jälkipuoliskolla rienaantui risailevaan Pioner CT-5:een ja hankki Luxmanin [mallia en muista, olikohan K-230]. Tuolle Luxmanille oli luvattu melkoiset speksit, ja kiinnostuin mallista itsekin. Kiinnostukseni lopahti, kun enmuistamistä luin tarinaa kyseisen Luxman-mallin toistopyyhkiytymisestä. Kaverin kanssa teimme vertailukokeenkin:
rinnakkain Luxmaninsa ja mun Sony TC-K81. Nauhoitimme ns. identtiset albumitallenteet, jotka tuoreeltaan kuunteluvertailimme. Kumpikin sitten tykönään seuraavina päivinä pyöritti kyseisen tallenteen dekissään muutaman kymmentä kertaa, ja löimme taas dekit saman vahvarin perään sekä vertailimme uudestaan. Luxmanin nauhoitteessa oli korvinkuultavaa diskanttivaimentumaa. Nauhamallina kaverillani oli TDK SA-X, mutta en enää muista oliko oma nauhani SA-X vai Sony UCX-S. Kromivastaavia Type II nauhoja.

Edelleen, jonkin vertailutesteissä hyvin pärjänneen kolmipäädekkimallin 80-luvun lopulla torppasin, kun audioalan koti- ja//vai ulkomaisista lehdistä luin moitteita toistopyyhinnästään. En tuon dekin mallia enää muista.

-ilkka

 

[ilkka_S]

^ ~70g, mutta jos jättää kotelon pois on ~40g. Jos vastaanottajalla on vapaa tyhjä kotelo niin pelkkä kasetti kansilehtineen pitäisi mennä kirjeenä.

Juu, menee kirjeenä eli alle 50 grammalla. Takavuosina postitin tuhansille ulkomaisille radioasemille C-kasetilla kuuluvuusnäyttettä kuuluvuudestaan Suomessa. Kasetteina tosin käytin C6- ja C10-kasetteja, mutta kasetin ohella 50 grammaan mahtui 1...2-sivuinen saatekirjekin sekä jotain postikorttia, tarraa tms. oheisrompetta.

-ilkka

 

[ajansävel]

Olihan toistopyyhkiytymisestä tarinaa HiFi-lehdessä ja Teknarissakin joskus 80-luvulla....

.............Edelleen, jonkin vertailutesteissä hyvin pärjänneen kolmipäädekkimallin 80-luvun lopulla torppasin, kun audioalan koti- ja//vai ulkomaisista lehdistä luin moitteita toistopyyhinnästään. En tuon dekin mallia enää muista....

-ilkka

Joo, olen tässä vajaan tunnin kahlannut noita linkkien tekstejä. ja yrittänyt kiteyttää asiaa (itselleni) mahdollisimman simppeliksi.

- liittyy eniten rakenteeltaan huokoiseen (sintterimäiseen) ferriittiin, jos sen päälle ei ole kerrostettu sendust-hattua, ja tämä tilanne on useimmiten poistopään rakenteessa, mutta voi olla muissakin ferriittiäänipäissä (Rec/Play), ja

- demagnetointi ei auta, mutta läppäys voi auttaa paljonkin

Koejärjestely on helppo, äänitetään 15kHz siniaaltoa 5min pätkä, ja sitä äänitettä toistetaan vain keskikohdasta 2min matkalta 5 kertaa, ja sitten toistetaan ja mitataan koko 5min jakso toisessa dekissä, joka läppärissä kiinni. Tuliko voimakkuuteen hyppyrit vai ei. Denoni vaan on 100km päässä mökillä...

 

[Töllipiski]

tein muutamia koenauhoituksia toistopyyhintään liittyen. nauha TDK AR-X60 ferronauha.nauhoitin 3min.ajan 15000hz siniaaltoa nauhalle.sitten toistin näytettä keskeltä minuutin ajan 10 kertaa peräkkäin.sen jälkeen toistin kyseisen 3 min.näytteen toisella nauhurilla äänikortin läpi tietokoneelle ja tallensin audacitylla.

kuvakaappauksista huomaa että pientä tason laskua on havaittavissa.ylempi on vasen ja alempi oikea kanava.

-aiwa adf-660 vasemmassa kanavassa ei muutosta,oikeassa pieni tason lasku.

-technics rs-bx606 vasemmassa kanavassa pientä tason laskua,oikeassa hieman enemmän.

-onkyo integra ta-2700 molemmissa kanavissa selkeästi havaittava muutos.
aiwa

technics

onkyo

omissa nauhoituksissa en ole havainnut korvinkuultavaa diskanttivaimentumaa joten aika rauhallisin mielin saa olla toistopyyhinnän suhteen.
vielä kiinnostaisi tietää,että jos tuota 1 minuutin pätkää kuuntelisi vaikka 100 tai 500 kertaa niiin putoaako tuo taso jatkuvasti vai pysähtyykö tuo
tason lasku jossain vaiheessa.

 

[ajansävel]

^ Kappas vaan , aika tylyä graafia näyttää Technicsin oikea kanava, ja kyllähän tuosta Onkyonkin näkee, mitä kohtaa on keskimatkalta höylätty. "Myth is confirmed!".

Tässä on muutama asia, jotka on kuuntelijan eduksi kumminkin. Häipymä on taajuuden suhteen epäsymmetrinen, eli mitä matalampi taajuus, sitä vähemmän häipymää. Tämä 15kHz on useilla meistä, keski-ikäisillä kumminkin, jo kuuloalueen ulkopuolella tai rajoilla.

Vaimenemisen ei pitäisi jatkua loputtomiin, koska ilmiö tapahtuu vain aivan pigmentin pintakerroksessa, mihin korkeimmat äänet on kirjoitettu. Mitä matalammat äänet, sitä syvemmälle pigmenttiin ne kirjoitetaan.

Semmoistakin tietoa tullut vastaan, onko totta sitten, että mitä enemmän biasta, sitä vähemmän toistopyyhintää, eli Type II olisi jo melko stabiili.

Häipymä häiritsee dolby-trackingia koko kuuloalueella. Siihen on hyvä apu kompensoiva "play-trim", jos se vaikuttaa ennen dekoodausta eikä sen jälkeen. NAD:eissa ainakin play-trim on oikeassa paikassa.

 

[Töllipiski]

kyllähän tuo 15 kz on jo itselläni aika lailla vaimentunut.testiä tehdessäni laitoin vähän volumea kovemmalle vahvistimesta,kun ei tahtonut kuulua mitään. välittömästi 15v nuorempi vaimo huusi kommenttia toisesta huoneesta:laita nyt hiljempaa kun ottaa korviin.
vielä olisi yamaha kx-393 testaamatta, mutta eiköhän tämä ollut tässä.tieto lisää tuskaa.hyvä kuitenkin että tästäkin asiasta saatiin lisää tietoa.

 

[Töllipiski]

olen kuunnellut 70-luvun tehdasäänitteisiä kasetteja ja lähes kaikissa tuo diskantti on jo aika lailla vaimentunut.joskus taas törmää kasettiin
joka soi hyvin ja kirkkaasti vaikka etikettien ja kansipaperien kunnosta päätellen luulisi olevan jo puhki soitettu.vaikuttaako tuohon
diskantin vaimentumiseen muut asia kuin tuo toistopyyhintä esim.nauhan ikä,kosteus,lämpötila.yamahan play-trim on ihan hyvä ominaisuus
vaikka ei silläkään ihan ihmeitä tehdä.haavena olisi joskus omistaa juuri yamahan hieman paremman pään dekki.

 

[ajansävel]

^Nauhapigmentissä voi iän mukana tapahtua magneettisuuden purkautumista ja ensimmäisen sukupolven krominauhoissa tapahtuu kemiallista hajoamista, "degrataatiota". Kuvan BASF on esimerkki sellaisista kromikaseteista. Mulla on muutama noita, 70-luvulla uutena hankkimiani, ja nyt ne on magneettisesti tukossa. Ei löydy mun dekeissä sellaista Bias/EQ-säätöä enää, että voisi ne uudestaan päälle äänittää.

​

Mielenkiintoista toistopyyhkiytymisilmiössä on sen yhdistäminen poistoäänipäähän, joka ei ole edes virroitettu toistossa. Niissä kumminkin tulee vastaan tässä yhteydessä mainittu huokoinen ferriittipintakerros, mallista riippuen. Jokainen pintakerroksen mikroskooppinen kupla olisi pieni "äänirako", jonka kohdalla tapahtuu magnetostriktiota. Tästä väistämätön jatkokysymys: voiko joku muu, kulunut, äänipää (Rec?/Play?) aiheuttaa toistopyyhintää? Entä, jos perustaisi pelkästään toistoon pyhitetyn dekin, josta ottaisi poistopään vallan irti...

 

[ilkka_S]

^//^^
Hienoa dokumentaatiota Töllipiskiltä!

En tiedä, voiko äänipäiden kuluneisuus vaikuttaa toistopyyhintään, mutta en usko - tai ainakaan en tiedä. Toistopyyhintä ainakin oli 80-luvulla alan julkaisuissa todennettu uusilla dekeillä. Ja mitä aiemmin kirjoitin omasta vertailustani Luxman//Sony, tuo Luxman oli uudenkarhea eli muutamia kymmeniä tunteja käytetty, kun taas oma Sonyni oli jo vuosien ikäinen ja oli hiulannut tuhansia tunteja.

Mulla on mainitulla kasettimallilla Basf Chromdioxid 70-luvulla tallennettuina kymmeniä älppäreitä. Kaikki nuo kasetit olen aikoinaan vain kertaalleen nauhoittanut, ja muistakseni kaikissa noissa kaseteissa nykyisin on diskanttivaimentumaa. Seuraavan sukupolven Chromdioxid Super -nauhoissa sen sijaan diskantit ovat tallella. Kumpiakin nauhamalleja aikoinaan useaankin kertaan soitin automankoissa, jotka olivat 70-luvulla Roadstar ja 80-luvulta alkaen Alpinea sekä Sonya.

Kasettien äänityskerroista sen verran, että mulla musiikkikaseteista kai noin 95 prosenttia on nauhoitettu vain kertaalleen, ehkä 4 prosenttia nauhoitettu kahteen kertaan, ja sitten se 1 prosentti nauhoitettu kolmeen tai jopa... No, en kyllä muista että olisin edes kolmeen kertaan jonkin albumitallennekasetin bauhoittanut.

-ilkka

 

[ajansävel]

Toistopyyhkiytyminen edelleen pohdinnassa. Vietin pari tuntia testauspenkillä. Etualalla "The great wiper" Denon DRS-810. Periaatteessa "uhallinen" (eteläpohj. sanonta) dekki = kaksoisakseliveto, kolme äänipäätä, kelkkalataus, etupaneelikin tykkyä alumiinia. Mukavuustekijöitä mm. reaaliaikalaskuri, joka ei sekoa pikakelauksissa, mutta nauhakalibrointia ei ole lukuunottamatta korvakuulolta tehtävää bias-hienosäätöä.



5 toistoa keskeltä. Graafi kun piirtyi, meinasi tosissaan turahtaa . Sääli häntä, joka kuuntelee kaupallisten musiikkikasettien kokoelmaansa Denonilla.


Denon toisella tapaa, Korkeat äänet pyyhkiytyvät alkaen 5kHz, ja joka toistolla 1-5 häntä putosi ~1dB. Tässä vanhempikin korva kuulee eron...

Mutta.......


Täsmälleen sama kasetti testattuna parempisarjalaisella Pioneerilla. Taitaisi nauha kulua puhki ennen kuin korkeat äänet pyyhkiytyvät.
​

Näyttäisi siltä, että toistopyyhintäilmiössä dekki on paljon ratkaisevampi tekijä kuin nauhapigmentin tyyppi ( Type I / II / IV). Muutakin kiinnostavaa ilmeni, alustavasti. Jos nyt joku ei ole varma, kannattaa käyttää aitokromia. Jos tykkää kuunnella vanhoja kaupallisia aarteitaan (jotka on yleensä Type I ferro), dekki on vaan ensin testattava...