K
ksaunisto
Pian kolmekymmentä vuotta diy-kajareita puuhastelleena rohkaistuin viimein suunnittelemaan ensimmäiset ihan tavalliset 2-tiekaiuttimet. Ehkä tuollaisen "repäisyn" olisi voinut tehdä aikaisemminkin, ettei enää tässä vaiheessa tarvitsi pohtia ihan perusasioita. Tärkeimmät kysymykset olivat:
1) Mikä on sopiva kotelon leveys? Jos samanlaiset elementit laitetaan 20 cm ja 50 cm leveisiin pilarimaisiin koteloihin, joiden etunurkat on pyöristetty maksimisäteellä, ne kuulostavat huoneessa erilaisilta, vaikka etuvasteet olisi viilattu pilkulleen samanlaisiksi. Asia johtuu tietysti siitä, että tehovaste taittaa laskuun selvästi eri taajuudelta, eli taka- ja osittain myös sivusuuntien heijastukset poikkeavat selvästi. Sointiero kuitenkin tarkoittaa, etteivät kaikki koteloleveydet (vastaavilla etuvasteilla) ole soinnillisesti yhtä yleispäteviä (tietyssä tilassa), kun äänitetuotanto otetaan huomioon.
2) Kuinka paljon suoran etuvasteen tasoa on laskettava kaistalla, jolla kaiutin säteilee 1/2-avaruuteen? Tarvittavaan tason pudotukseen vaikuttavat myös kuunteluetäisyys, seinärakenteet, huoneen koko, kaiuttimen sekä kuuntelupisteen sijoittelu ja akustiikka, joten joka paikan höyliä ei ole eikä tule. Perinteisemmät ratkaisut perustuvat etuvasteen tasoitukseen esim. 2.5 m etäisyydelle ja sillä sipuli. Jotkut taas kääntävät etuvasteen nousuun saadakseen tehovasteen vähemmän laskevaksi, tai etuvasteen laskuun saadakseen tehovasteen enemmän laskevaksi.
3) Pitääkö etuvaste silotella täysin suoraksi kaistalla, jolla säteily siirtyy kokoavaruudesta puoliavaruuteen? Siirtymäkaistalla reunaheijastukset aiheuttavat hajontaa eri suuntiin syntyvien vasteiden muotoon, joten etuvasteen muoto ei yksin kuvaa kaiuttimen tuottamaa tehovastetta. Jos tehovaste halutaan pitää tasaisena tai hiukan laskevana, ei etuvastetta ehkä kannata oikaista täysin suoraksi. Tämäkin on perinteinen ja edelleen kohtalaisen yleinen tapa, mutta vähintään epäilen sen "oikeellisuutta".
4) Miten kaiutin on mitattava kotioloissa, jotta sen käytöksestä saataisiin oikea tieto tarvittavan korjauksen suunnittelemiseksi? Lähivaste alle 10 mm päästä ei ilmaise siirtymää 1/2-avaruuteen. Pistesäteilijää suuremmista mitoista johtuen lähimittaus ei myöskään kerro elementin 1/2-avaruuteen tuottaman vasteen muotoa bassoalueen yläpuolella. Normaalimittauksella heijastukset alkavat vaivata jo puolen metrin päästä niin ettei todellista vasteen muotoa saa selville. Entäpä ground plane mittaus esim. metrin etäisyydeltä? Se antaa jo huomattavasti edellisiä tarkemman tuloksen, vaikkei täyttä faktaa olekaan. Ongelmana on yksi puuttuva reunaheijastus, joka muuttaa hiukan vasteportaan alkamistaajuutta sekä siirtymäkaistan vasteen muotoa. Lisäksi on pitkälti oletettava, että ground plane @ 2m voidaan suoraan liittää 1 m etäisyydeltä mitattuun etävasteeseen. Olettamistarve vähenee jos ikkunoitu etävaste ja ground plane saadaan limittymään tarpeeksi.
Tarinassa oli enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, joten ei muuta kuin ajatuksia, hyviä suunnittelu- ja mittausvinkkejä sekä etulevyfilosofiaa kehiin. Vai onko mikkien ja simulaattorien kanssa puuhastelu ihan turhaa, koska korvatkin on keksitty?
1) Mikä on sopiva kotelon leveys? Jos samanlaiset elementit laitetaan 20 cm ja 50 cm leveisiin pilarimaisiin koteloihin, joiden etunurkat on pyöristetty maksimisäteellä, ne kuulostavat huoneessa erilaisilta, vaikka etuvasteet olisi viilattu pilkulleen samanlaisiksi. Asia johtuu tietysti siitä, että tehovaste taittaa laskuun selvästi eri taajuudelta, eli taka- ja osittain myös sivusuuntien heijastukset poikkeavat selvästi. Sointiero kuitenkin tarkoittaa, etteivät kaikki koteloleveydet (vastaavilla etuvasteilla) ole soinnillisesti yhtä yleispäteviä (tietyssä tilassa), kun äänitetuotanto otetaan huomioon.
2) Kuinka paljon suoran etuvasteen tasoa on laskettava kaistalla, jolla kaiutin säteilee 1/2-avaruuteen? Tarvittavaan tason pudotukseen vaikuttavat myös kuunteluetäisyys, seinärakenteet, huoneen koko, kaiuttimen sekä kuuntelupisteen sijoittelu ja akustiikka, joten joka paikan höyliä ei ole eikä tule. Perinteisemmät ratkaisut perustuvat etuvasteen tasoitukseen esim. 2.5 m etäisyydelle ja sillä sipuli. Jotkut taas kääntävät etuvasteen nousuun saadakseen tehovasteen vähemmän laskevaksi, tai etuvasteen laskuun saadakseen tehovasteen enemmän laskevaksi.
3) Pitääkö etuvaste silotella täysin suoraksi kaistalla, jolla säteily siirtyy kokoavaruudesta puoliavaruuteen? Siirtymäkaistalla reunaheijastukset aiheuttavat hajontaa eri suuntiin syntyvien vasteiden muotoon, joten etuvasteen muoto ei yksin kuvaa kaiuttimen tuottamaa tehovastetta. Jos tehovaste halutaan pitää tasaisena tai hiukan laskevana, ei etuvastetta ehkä kannata oikaista täysin suoraksi. Tämäkin on perinteinen ja edelleen kohtalaisen yleinen tapa, mutta vähintään epäilen sen "oikeellisuutta".
4) Miten kaiutin on mitattava kotioloissa, jotta sen käytöksestä saataisiin oikea tieto tarvittavan korjauksen suunnittelemiseksi? Lähivaste alle 10 mm päästä ei ilmaise siirtymää 1/2-avaruuteen. Pistesäteilijää suuremmista mitoista johtuen lähimittaus ei myöskään kerro elementin 1/2-avaruuteen tuottaman vasteen muotoa bassoalueen yläpuolella. Normaalimittauksella heijastukset alkavat vaivata jo puolen metrin päästä niin ettei todellista vasteen muotoa saa selville. Entäpä ground plane mittaus esim. metrin etäisyydeltä? Se antaa jo huomattavasti edellisiä tarkemman tuloksen, vaikkei täyttä faktaa olekaan. Ongelmana on yksi puuttuva reunaheijastus, joka muuttaa hiukan vasteportaan alkamistaajuutta sekä siirtymäkaistan vasteen muotoa. Lisäksi on pitkälti oletettava, että ground plane @ 2m voidaan suoraan liittää 1 m etäisyydeltä mitattuun etävasteeseen. Olettamistarve vähenee jos ikkunoitu etävaste ja ground plane saadaan limittymään tarpeeksi.
Tarinassa oli enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, joten ei muuta kuin ajatuksia, hyviä suunnittelu- ja mittausvinkkejä sekä etulevyfilosofiaa kehiin. Vai onko mikkien ja simulaattorien kanssa puuhastelu ihan turhaa, koska korvatkin on keksitty?