Bode /Nyqvist diagrammi?

  • Keskustelun aloittaja jku
  • Aloituspäivämäärä
Taksin päin tuleva teho ja sen käytös ei selviä mittaamalla kaiuttimen tuottamaa jännitettä elementin toimiessa mikkinä.
Hyvin suunnitellun vahvistimen kannalta taksin tulevalla teholla ei muutenkaan ole merkitystä.

Tätä minä haen, mutta jotain faktaa pls.
Jos kauttimen "hyötysuhde" on jotain >10%, niin voiko ajatella, että se takaisin päin tuleva teho on tästä vielä musto-osa?
Ja jos voi ajatella ;) , niin löytyykö jostain mittauksia?

Sitten:
Hyvin sunniteltu vahvistin?
Mitä se on?
Minun putkivahvistimeni damping factor on 13.
Onko kaiuttimen takaisin syöttämällä teholla käytännössä merkitystä?
Kaiuttimet Gradient 1.1.
 

Liitteet

  • Pioneeresite  SM83-2 (Large).JPG
    Pioneeresite SM83-2 (Large).JPG
    59,8 KB · Katsottu: 7
Tyypillinen hifikaiuttimen hyötysuhde liikkuu 0.2% tuntumassa jos en nyt ihan väärin muista. TM noita aikoinaan mittaili.

Jos asia kiinnostaa niin mars kirjastoon ja kaivelet esille Electronics Wolrd lehden 2004 vuosikerran. Sieltä löytyy usean numeron mittainen artikkeli jossa eräästä vahvain filosofiasta. Otsikko "Class -A imagineering" tjsp. 90-luvun lehdissäkin on hurjasti vahvistin juttua joka on edelleen validia.

Kytkentäkerroin on yksi asia mutta ei kerro kokototuutta takaisin syötetyn tehon käsittelykyvystä. Putkoset eivät siitä yleensä hermostu mutta eipä niiden lähtöjännitekään kyllä noudata tulojännitettä. Toimiminen _vahvistimena_ siis ontuu tuossa tilanteessa (ja muutenkin).
Onko asialla sitten merkitystä... on vain yksi oikea vastaus ei tekniselle harrastajalle. Jos ääni on sinusta hyvä niin älä murehdi vaan nauti.
 
Meniskös tuo sillai että ~92dB herkkyys vastaa 1% hyötysuhdetta? Eli 0.2% olisi jossain 85dB herkkyyden tienoilla.
 
Jos asia kiinnostaa niin mars kirjastoon ja kaivelet esille Electronics Wolrd lehden 2004 vuosikerran. Sieltä löytyy usean numeron mittainen artikkeli jossa eräästä vahvain filosofiasta. Otsikko "Class -A imagineering" tjsp. 90-luvun lehdissäkin on hurjasti vahvistin juttua joka on edelleen validia.
Kiitos vinkistä.
Lahden kirjastossa ei ollut tuota lehteä, mutta tilasivat kaukolainana koko vuosikerran.
Täytyypä sitten opiskella kaikki kerralla.

Voivat hieman kakistella, jos seuraavaksi tilaan 90-luvun vuosikerrat kerralla.
Onko yhtään tarkempia koordinaatteja (alku-loppuvuoiskymmen)?
 
Lehdessä on ollut vahvistin teoriajuttuja silloin tällöin. Esmes Doug Selfin vahvain kirjojen kaikki kappaleet on olleet aiemmin lehdessä.
 
No niin, tuli luetuksi koko vuosikerta!
Tuo A-luokan vahvistinjuttu oli ihan hyvä (yhteensä 6 osaa), mutta se käsitteli pääosin puolijohdevahvistimia ja sitä miten niihin saataisiin yhtä hyvä soundi kuin putkipeleillä!
Se mitä se soundi on, ei juuri käsitelty!
Mutta jakosuotimien, kaiuttimien ja -kaapeleiden osalta oli hyvää teoriaa.
En kykene arvioimaan oliko totta vai tarua, mutta perustui kyllä sähköteknillisiin faktoihin.

Se mitä jäi päähän, on ajaa vahvistimeen siniaallon purskeita ja seurata ensimmäisen aallon käyrän toistumista!
Täyty kokeilla ja verrata putki/transistorivahvistimia.
 
jku sanoi:
Se mitä jäi päähän, on ajaa vahvistimeen siniaallon purskeita ja seurata ensimmäisen aallon käyrän toistumista!
Täyty kokeilla ja verrata putki/transistorivahvistimia.

Kannattaisiko kokeilla aivan uutta mittausmenetelmää ?

Eli tätä: Luonnollinen mittasignaali

Jotain ajatusta tuossa täytyy kun keksijä on saanut menetelmälle Suomi-patentin, ei niitä ihan mille tahansa myönnetä.
 
Muistan, että tällä palstalla oli tuosta juttua jo aikaisemminkin.
Se on aika monimutkainen järjestää ja vaatii, kuten keksijä sanoo, kalliin spektrianalysaattorin.
Yksinkertaisne siniaaltopurkseen saa helpommin funktioaaltogeneraattorista ja tuloksennäkee skoopilla.
Ei siitä tietysti mitään matemaattista analyysia saa.

Mitä tulee patenttiin, sen edellyteyksenä on keksinnöllisyys ja uutuus.
Siis ettei vastaavaa ole jo olemassa ja että keksinnössä on jotain jujua, mitä alan ammattilainen ei olemassa olevan teknologain tason tietämällä yhdistelemällä oivaltaisi.
 
Back
Ylös