Beatlesien merkitys ja taso

Jyrki_P

Hifiharrastaja
Liittynyt
2.8.2006
Viestejä
9 033
Kaupunki
Lahti
Mielipidevaroitus! :-X Olen Beatlesien musiikkia kuunnellessani montaa kertaa ihmetellyt, kuinka paljon parempaa pop/rock-musiikkia nykyään tehdään. Useat bändin kuolemattomista hiteistä ovat aivan käsittämättömän simppeleitä ja kökköjä tekeleitä. Silti uusiakin orkestereita häpeämättömästi verrataan tuohon entiseen teinityttöjen kirkuidoliin. Mahtaa tuollainen vertailu ottaa kupoliin, jos ei ole itse edes kuullut ko. reliikistä.

Parhaillaan soi Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band, joka ei kolahda vaikka mitä kautta yrittäisi asiaa punnita.

Mikä avuksi, olenko aivan metsässä? :D
 
Mitämitä :D Beatlesin biisithän ovat aivan käsittämättömän hyviä ja tarttuvia, melkein jokainen biisi on oma hittibiisinsä, sekä eri tavalla luotu menonsa. Sgt. peppersillä on aivan mielettömät hyvät sekoilut ja testailut, Abbey roadi vain ehkä maailman paras levynä ;).

Uudet biisit ovat kaikki yksinkertaisia, uusien artistien osalta mennään sillä linjalla että levy-yhtiön A "huipputuottaja" tekee biisin jossa hän käyttää jo neljällesadalla muulle artistille käyttämäänsä kulkua ja samaistaa biisin tälle uudelle artistille. Tätä levy-yhtiön A huipputuottajan biisiä kuuntelevat sitten jokainen uusi artisti radion kautta ja jos ei ole vielä löytynyt se oma linjansa heillä, saavat he vaikutteensa kyseisistä biiseistä ja alkavat tehdä samanlaista p***** :D

Ja nyt töihin :) ->
 
The Beatles - huhhuh, arvostan ihan tajuttoman paljon! Merkitys ja taso very high!
 
Jostain kait kertoo se, että aloituksen kaltaisia "tutustun vaikkei tää ole näköjään ollenkaan mun juttu" - tapauksia tulee oman otantani perusteella ihan kaikkien musiikkityylien diggareista. Eli tuskin ihan turhan poppibändin musiikkiin esmes norjalaisen turskantappohevin hc-fani lähtee tutustumaan.

Okei, oikaistua päättelyä, mutta mulla oli pitempi sepustus, jonka kuitenkin totesin olevan jo sen verta korkealiitoinen, että lähetin sen paremmille bittimaille.

Enivei, näin vuosikymmenten jälkeen jotenkin tuntuu unohtuvan monesti se seikka, että tässäkin on kyse oman asiansa pioneerista. Ne tämän päivän orkesterit ovat tällä hetkellä ketjun huipentumana, jonka joku on laittanut liikkeelle.

Itse kyllä tykkään Biitlesistä kovasti, varsinkin siitä hapokkaammasta matskusta.
 
Itsekään en tätä pienempänä ymmärtänyt ja ihmettelin miksi joku Lemmykin vaahtoaa jostain beatlesistä niin älyttömästi. Ymmärrys tuli ajan ja kokemuksen myötä. Valtava vaikutus pop-musaan!
 
milesdavis sanoi:
Mielipidevaroitus! :-X Olen Beatlesien musiikkia kuunnellessani montaa kertaa ihmetellyt, kuinka paljon parempaa pop/rock-musiikkia nykyään tehdään. Useat bändin kuolemattomista hiteistä ovat aivan käsittämättömän simppeleitä ja kökköjä tekeleitä. Silti uusiakin orkestereita häpeämättömästi verrataan tuohon entiseen teinityttöjen kirkuidoliin. Mahtaa tuollainen vertailu ottaa kupoliin, jos ei ole itse edes kuullut ko. reliikistä.

Parhaillaan soi Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band, joka ei kolahda vaikka mitä kautta yrittäisi asiaa punnita.

Mikä avuksi, olenko aivan metsässä? :D

Anna mulle toi Pepper´s jos se on vinyylinä :) mulle kolahtaa ;) Kyllä Pepper´s ja Magical mystery tour on vaan hyviä levyjä
 
Sindeep sanoi:
Kyllä Pepper´s ja Magical mystery tour on vaan hyviä levyjä

Ei! Ne ovat huippuja! Ja nämä myös: Please Please Me, With The Beatles, A Hard Day's Night, Beatles For Sale, Help!, Rubber Soul, Revolver, The Beatles (The White Album), Yellow Submarine, Abbey Road ja Let It Be.
 
milesdavis sanoi:
Mikä avuksi, olenko aivan metsässä? :D

Kartta ja kompassi avuksi, olet eksyksissä norjalaisessa metsässä :D

Miten sen nyt sanoisi... neljästä vahvasta yksilöstä muodostuva bändi joka kymmenessä vuodessa (1960-1970) läpikulki mielettömän tyylikaaren ja nyrjäytti siinä sivussa rock/popmusiikin ja -kulttuurin käsitteen & estetiikan. Not bad, in my books. Ykköskamaa - kahdessakin mielessä.

Kaikki relevantti julkaistu materiaali löytyy hyllystä ja lisää mahtuu.
 
Mallas sanoi:
Miten sen nyt sanoisi...

Siis ne olivat ihan käsittämättömiä lahjakkuuksia! Jos hommasta poistaa kaiken ulkomusiikillisen ja aikaperspektiivinkin, niin jäljelle jää jotain aivan uskomatonta musiikkia millä mittarilla tahaansa mitattuna... uskomattoman hienoja sävellyksiä ja jäljittelemätönm soundi - vastaavaa ei tulla tekemään enää koskaan, ei meidän elinaikana.
 
Sam Other sanoi:
Jep, vaikkei sitä meinata myöntää, Ringo on mahtava rumpali!

... ja Macca basisti. Siis aivan huikeata - etenkin kun muistaa missä & milloin mentiin. Mies teki juttuja joita ei ollut tapana tehdä. Ehkä se ei tiennyt sitä...
 
Ringo oli aivan loistava rumpali! Jos joskus vaivautuu kuuntelemaan miten luovasti hän käytti rumpuja ja miten kivoja komppeja heitti, niin perkule. Ja Paul, olihan se loistavaa basisti myös. Koko bändi oli huippu ja enemmän kuin osiensa summa. Ringo oli myös hauska laulaja!
 
Mallas sanoi:
... ja Macca basisti. Siis aivan huikeata - etenkin kun muistaa missä & milloin mentiin. Mies teki juttuja joita ei ollut tapana tehdä. Ehkä se ei tiennyt sitä...

No, kun tälle linjalle lähtiin, niin mä tykkään kyllä Harrisonin kitaroinnistakin. Ja itseasiassa ukkelin sävellyksetkin taitaa olla niitä omaan makuun parhaita Beatles-vetoja.

Haluuks joku kehua vielä Lennonin?
 
Macca ilman Lennonia... ei siitä ateriaa olis tullu mitenkään. Lennonin sarkasmi ja se nörttihahmo. Ei siitä kvartetista olis voinu poistaa yhtään tekijää.



edit: oikeastihan se oli kvintetti
 
Harrison oli ihan Kurko - loistava kitaristi ja loistava säveltäjä! Ja Lennon, ihan yhtä Kurko kuin kuka vain noista neljästä. Musta The Beatlesissä on erikoista se, että jos ajatellaan vaikka niitä kaikkia hienoja sävellyksiä, niin sit kun ne laittaa levyltä soimaan ne kuulostavat aina paljon paremmilta kuin muistikaan. Otetaan noista vanhemmista biiseistä vaikka I Want To hold Your Hand ja Paperback Writer - sä muistat kirkkaasti kuinka hienoja melodioita ne ovat, mutta kun lyö levyn lautaselle, ne yllättävät aina sillä että ovat vielä parempi kuin muistikaan. Se draivi ja soundi ja kaikki - kylmät väreet menee kun ajatteleekin...
 
Tawe sanoi:
Harrison oli ihan Kurko - loistava kitaristi ja loistava säveltäjä! Ja Lennon, ihan yhtä Kurko kuin kuka vain noista neljästä. Musta The Beatlesissä on erikoista se, että jos ajatellaan vaikka niitä kaikkia hienoja sävellyksiä, niin sit kun ne laittaa levyltä soimaan ne kuulostavat aina paljon paremmilta kuin muistikaan. Otetaan noista vanhemmista biiseistä vaikka I Want To hold Your Hand ja Paperback Writer - sä muistat kirkkaasti kuinka hienoja melodioita ne ovat, mutta kun lyö levyn lautaselle, ne yllättävät aina sillä että ovat vielä parempi kuin muistikaan. Se draivi ja soundi ja kaikki - kylmät väreet menee kun ajatteleekin...

Joo, olen pannut tuon saman asian merkille. Ei välttämättä tapahdu kovin monen orkan kohdalla tuota, mutta tämän kohdalla vielä jotenkin erityisen selvästi.
 
Voi milesdavis, olet ihan pihalla! Äkkiä sisälle - Beatlesia kuuntelemaan! Höh, siis huippujahan ne oli, soittajat ja biisit. Muutama kommentti:
1) simppeliydestä: jeps, orkesteri aloitti uransa simppeleitä ralleja veivaamalla. Covereita oli mutta sitten kun alkoivat tehdä omaa niin jälki oli aivan loistavaa. Esim. joku I saw her standing there, erinomainen rämpytys! Mikään ei ole niin vaikeata kuin tehdä korviin tarttuva loistava popralli.
2) kökköydestä: ei missään vaiheessa ollut kökköä, alussa toki taidot vielä hiukan kehittymättömät mutta silloinkin ote tuore, raikas ja energinen jolla korvattiin mahdolliset taidolliset puutteet. Myöhäistuotantoa taas ei millään ilveellä voi kököksi kutsua.

Mikä tärkeintä: Beatles muuttui ja vieläpä KEHITTYI.

Orkesterilla oli paitsi pokkaa tehdä Pepperin kaltainen teemalevy, myös Valkoisen tuplan kaltainen järjetön sekoboltsipläjäys johon oli survottu ties mitä kamaa lastenlauluista protoheviin, Beach Boys-parodiasta avantgardekokeiluihin. Rockhistoriasta löytyy vain yksi toinen vastaava paketti joka toimii yhtä sekalaisena järjettömänä kokoelmana paradoksaalisen järjellisesti - Clashin Sandinista.

Nykybändeistä yksikään ei kelpaa edes Beatlesin kenkiä nuolemaan. Yksikään ei ole LÄHELLÄKÄÄN Beatlesin tasoa, ei siellä päinkään.

Draivi: toi on just se juttu, hyvä Tawe! Draivi, terävyys. Siinä on The Beatlesin ydin. Mitään ei voinut nelikosta muuttaa, mitään ottaa pois. Ringokin oli aivan hulvaton kannuttelija. Suoraan päin pläsiä.
 
Täysin samaa mieltä, Kronos! Kenestäkään ei ole The Beatlesin kenkiä nuolemaan. Mutta tuo, että myöhäistuotannosta ei löydy kökköä millään ilveellä, on asia josta itse olen eri mieltä - sitä löytyy enempi kuin varhaistuotannosta. Juuri tuo Valkoinen tupla, järjetön sekoboltsipläjäys johon oli survottu ties mitä kamaa lastenlauluista protoheviin, Beach Boys-parodiasta avantgardekokeiluihin. pitää sisällään tuota kökköä, mutta se ei vähennä yhtään levyn arvoa yhtenä maailman parhaista.

Siis jossain Revolution 9 -biisissä on vain vähän hienoa, IMO.
 
Okei, asian voi nähdä noin. Mutta JOS esim. juuri tuossa Valkoisessa tuplassa on kökköä kamaa niin väittäisin että se on tahallisen kökköä. Se on vähän eri juttu kuin tuottaa lopputuloksena kökköä kamaa siksi ettei muuta osaa...

No toi Revolution 9 nyt on...hmm...kokeilu...olisko "kökkö" paras sana kuvaamaan sen olemusta, hmm, no voi tietenkin olla...
 
Aivan! Se on tahallista kökköä! Ei luovuuden tai kyvyttömyyden puutetta. Goddammit, että se White Album osaakin olla sillisalaatti! Kuinka samalla levyllä voilla olla Ob-La-Di, Ob-La-Da, Helter Skelter, Revolution 9, While My Guitar Gently Weeps, Blackbird ja se kaikki muu... Käsittämätöntä.
 
Back
Ylös