Banaanit kaiutinkaapeliin, juottaen vai crimpaten?

Vertti

Käyttäjä
Liittynyt
20.7.2007
Viestejä
34
Kaupunki
Helsinki
Tarkoituksena olisi liittää QED airlock banaaniliittimet VanDenHulin Clearwater kaiutinkaapeliin ja rupesin pohtimaan että kumpiko olisi parempi liitäntätapa, crimppaaminen vai juottaminen?
Pohdintaa...

Yleisesti kai crimppaamista suositellaan tällaisessa tilanteessa koska se sietää paremmin mekaanista rasitusta(=taittelua) kuin juotos. Juotetussa versiossa taas sähköinen kontakti lienee parempi(?), mutta tässä on ongelmana myös hapettuminen... Sitten tuli mieleen sellainen että miten tuo crimpatun liitoksen hapettumisen kanssa mahtaa olla, kaapeli kun on hopeoitua kuparia ja hopealla(ja kuparilla) tuppaa olla taipumuksena tummua/hapettua. Kullattu liitin tuskin alkaa hirveästi ajan mittaankaan reagoimaan mitenkään, ja toisaalta jos tuohon vetäisee liimallisen kutistesukan päälle niin sekin estänee jossainmäärin hapettumisreaktioita...

Eli käytännön vaihtoehdot lienee:

a) crimppaaminen+kutistesukka liimalla

b) juottaminen kunnollisella tinalla+kutistesukka


Ja tarkennetaan nyt vielä senverran, että tiedostan sen asian että en taatusti tule kuulemaan äänellisiä eroja näitten välillä. Lähinnä teoriatasolla kiinnostaa vain tietää että kumpi olisi se parempi vaihtoehto, ja eikait se nyt haittaakkaan jos homman tekee "varman päälle" :D
 

silmaauki

Hifiharrastaja
Liittynyt
1.8.2006
Viestejä
17 084
Kaupunki
Tois pual jokke
Kolmas vaihtoehto olisi crimppaus + juotos + kutistesukka. En tiedä miten tuo onnistuu Qedin kanssa.
 

Vertti

Käyttäjä
Liittynyt
20.7.2007
Viestejä
34
Kaupunki
Helsinki
niin en sitten tiedä kuinka käy jos esti crimppaa ja sitten koittaa juottaa, voipi olla että tuolla tinalla ei enää hirveästi ole vaikutusta tuossakohtaa. Tai en tiedä miten hyvin kapillaarivoima jaksaisi tinaa imeä crimppauksen "alle", veikkaan että huonosti...
 

Vuti

Käyttäjä
Liittynyt
8.8.2006
Viestejä
714
Airlockithan on tarkoitettu nimenomaan crimpattavaksi, ja vieläpä QEDin omalla työkalulla.
 

Vertti

Käyttäjä
Liittynyt
20.7.2007
Viestejä
34
Kaupunki
Helsinki
Juu tiedän että nuo on virallisesti tarkoitettu crimpattavaksi, mutta mikäpä estää juottamasta mikäli siitä jotakin etua on? Ja suurin kysymys tässä onkin se, että onko tuosta juottamisesta jotakin etua verrattuna pelkkään crimppaamiseen?

Käytettävällä työkalulla ei liene niinkään väliä, kunhan vain puristeesta saa riittävän tiukan. Työpaikalla saan nuo kyllä kunnolla crimpattua, täällä kun käytetään kaiken kokoisia kaapelikenkiä joihin löytyy kunnon puristimet...
 

Jyrki_H

Moderaattori
Liittynyt
6.8.2006
Viestejä
20 220
Kaupunki
Oulunsalo
Vertti sanoi:
Juu tiedän että nuo on virallisesti tarkoitettu crimpattavaksi, mutta mikäpä estää juottamasta mikäli siitä jotakin etua on? Ja suurin kysymys tässä onkin se, että onko tuosta juottamisesta jotakin etua verrattuna pelkkään crimppaamiseen?

Käytettävällä työkalulla ei liene niinkään väliä, kunhan vain puristeesta saa riittävän tiukan. Työpaikalla saan nuo kyllä kunnolla crimpattua, täällä kun käytetään kaiken kokoisia kaapelikenkiä joihin löytyy kunnon puristimet...

Muistaakseni John Dunlavy oli aikoinaan mitannut noita liitoksia laboratoriotason mittasillalla (tavallisella yleismittarilla ei näin pieniä resistanssieroja saa näkyviin) ja tuloksena oli, että puristusliitoksessa on alhaisempi liitosresistanssi kuin juotoksella.

Ei muuta kuin crimppaamaan.
 

Kimmo.Niinimäki

Käyttäjä
Liittynyt
31.7.2006
Viestejä
217
Tämä on sikäli hieman kiistanalainen juttu, koska jos otan esimerkiksi vaikka maineikkaista valmistajista WBT:n sekä Cardasin. WBT luottaa erityisesti crimppaamiseen, siihen löytyy tarvikkeet ja työkalut erikseen. Cardas taas luottaa nimenomaan juottamiseen.

No käytännössä jokusen kaapelin tehneenä molemmilla tavoilla ja triljoonilla erilaisilla liittimillä voisin todeta, että molemmat ovat hyviä kunhan vaan metodit ovat hallussa. Oikeanlaiset työkalut ja hieman tietämystä mitä ja miten tekee.

Olen suorastaan yllättynyt joskus kun olen saanut huoltoon maineikkaiden valmistajien jopa kalliimman pään kaapeleita, kun ruuviliitoksisessa liittimessä ei ole crimpattu tai juotettavassa liittimessä on niin uskomattoman kurajuotos.. Eli aika paljon on tekijästä kiinni.

Mun mielestä molemmat ovat siis oikein tehtyinä hyviä tapoja. Joskus kyllä itsekin vielä crimppauksen jälkeen juotan liittimen ns. kiinni ja siihen päälle kutistesukka. Saadaan aika ilmatiivis paketti.

-Kimmo-
 

pappa

Käyttäjä
Liittynyt
31.7.2006
Viestejä
4 744
Kaupunki
Inkoo
Suotakoon toinen lähestystapa ??
Miksi Banaanit tai mitkään liittimet kun voidaan välttää ? Itse olen vuosia käyttänyt Kimber tc4 piuhaa paljaana liittiimiin väliill' käynyt muitakin piuhoja liitimineen mutta aina ollen palannut takasin paljaaseen Kimberiin.
Mielestäni mahdollisesti vähän hapettunut suora kontakti on aina parmpi kuin liitin jossa epämääräisiä rajapintoja on vaikka kuinka ,Mitkäköhän liitiimet ylipäätänsä on edes kuparia pinnan alta ???? Ainahan voi puolivuosittain kuoria pari senttiä jos hapettumat pelottaa
Jos piuhoilla ja banaaneilla on joku muu funktio kuin äänentoistollinen nii asia on tietty eri
Ongelman ratkaisu on usein se että kysymystä ei esitetä!!!


Pappa
 

miksin

Käyttäjä
Liittynyt
20.4.2007
Viestejä
6 747
Mä olisin tinauksen kannalla. Kunhan vaaan tinaa johdon oikeaan paikkaan (=elementin napoihin) kiinni. 8)
 

TapsaS

Käyttäjä
Liittynyt
5.8.2006
Viestejä
2 143
No hitsaus lienee se kaikkein paras tapa, jos liittimiä on pakko käyttää. Itse käytän hopeajohtoja, jotka ovat hitsattu hopealla hopealiittimiin. Eli samaa tavaraa koko piuha ilman huonosti johtavia ja aikanaan hapettuvia rajapintoja. Ja kyllä, sen kuulee.

Jos jollain on mahdollisuus käyttää pienitehoista tarkkuuslaseria suojakaasulla niin siitä vaan liittimiä hitsaamaan. Helppo ja nopea homma.

t. TapsaS
 

Kimmo.Niinimäki

Käyttäjä
Liittynyt
31.7.2006
Viestejä
217
pappa sanoi:
Suotakoon toinen lähestystapa ??
Miksi Banaanit tai mitkään liittimet kun voidaan välttää ? Itse olen vuosia käyttänyt Kimber tc4 piuhaa paljaana liittiimiin väliill' käynyt muitakin piuhoja liitimineen mutta aina ollen palannut takasin paljaaseen Kimberiin.
Mielestäni mahdollisesti vähän hapettunut suora kontakti on aina parmpi kuin liitin jossa epämääräisiä rajapintoja on vaikka kuinka ,Mitkäköhän liitiimet ylipäätänsä on edes kuparia pinnan alta ???? Ainahan voi puolivuosittain kuoria pari senttiä jos hapettumat pelottaa
Jos piuhoilla ja banaaneilla on joku muu funktio kuin äänentoistollinen nii asia on tietty eri
Ongelman ratkaisu on usein se että kysymystä ei esitetä!!!


Pappa

Pappa on sikäli oikeassa, että huono liitos tai liitin saattaa hyvin pilata koko hyvän kaapelin. Kun tiedetään, että liitin on kokonaisuudessaan kuparia tai jotain sen variaatiota suoralla pinnoituksella eli ei minkään nikkelin päälle tms.
Usein liittimen funktio on käytettävyydessä. Jos liittimiä irroitellaan usein, on helppo käyttää esim. banaania. Jos taas kaapeli saa olla rauhassa paikoillaan, on paljas johto ihan käypä tapa. Ei se hyvä kupari nyt niin nopsaan hapetu.

Kuten sanottua, liitokset tulee tehdä oikein - muutoin kaapeli on pilattu helposti. TapsaS on tosiaan joskus putiikilla käydessään esitellyt tuota laserhitsausta. Se voisi olla aika ultimatetapa.. En muista olenko lopputulosta koskaan nähnyt..?

-Kimmo-
 

nikke

Käyttäjä
Liittynyt
23.1.2008
Viestejä
501
itsella on Chordin banaanit ja shrinkit. Liitokset on hyvat ja tukeavat. Oli aikoinaan ongelmia saada hyva liitos suoraan liittimiin koska piuhat on jaykat. Lisaksi liittimet loystyi ja niita piti kiristaa tasaisin valein, mika on omassa systeemissani hankalaa. Nain on paras. 8)
 
Ylös