Bändejä joilla Mestariteoksia myöhemmällä aikaa?

The Church - Starfish

Under the milky way soi parhaillaan... :)
 
Monia oleellisia jo mainittu (esim. Bowie, Waits, Cave, Police, Deep Purple), tässä muutama lisää:

Kraftwerk: orkesterin maailmanmaine perustuu neljänteen (Autobahn) ja sitä myöhempiin levyihin. Omasta mielestäni paras on seitsemäs The Man-Machine.

Cure: bändiltä kesti monta vuotta löytää oma curemaisuutensa. Toki jo vaikkapa Killing an arab oli nokkela poppiskipale mutta tuommoista simppeliä kitararokkia ovat vääntäneet tuhannet muutkin. Sen sijaan vain Cure saattoi tehdä Disintegrationin (omasta mielestäni bändin paras, tais olla yhdeksäs studiolevy) kaltaisen järkäleen joka on niin curemaista Curea kuin vain kuvitella voi.

Bob Dylan: herralla on loistolättyjä pitkin uraa siellä täällä eli on todellakin pystynyt tekemään hienoa musiikkia uransa avauksen jälkeenkin. Omissa papereissani paras on ties kuinka mones studiolevy Blood on the Tracks mutta senkin jälkeen katalogista löytyy merkkiteoksia vaikka kuinka: Desire, Street Legal, Oh Mercy, Time out of Mind (joka on mun mielestä 1990-luvun paras levy) ja tämä viimeisinkin Modern Times on oikein hyvä.

Neil Young: samat sanat kuin edelliselle: tähtihetkiä löytyy pitkän uran varrelta sieltä täältä uran alkuvuosien jälkeenkin. Ei noita jaksa luetella, loistolevyjä on niin monta. En edes tiedä mikä on oma suosikkini, en pysty nostamaan yhtä Niilon lättyä ylitse muiden.

Dave Lindholm: erinomaisia levyjä vaikka kuinka monta dedyytin jälkeenkin. Tältäkin herralta vaikea poimia yhtä ylitse muiden mutta ei se ainakaan debyytti ole (joka sekin on kyllä hyvä).
 
Gackt - Crescent
Loistavaa progea, myöhemmät tuotokset armotonta shaibee.

Luna Sea - Style
Ehkäpä enerkisin alppa bändiltä
 
Onhan näitä listoja...

Yksi herra (siis ei bändi), joka tulee oitis mieleen on piiiitkän uran country laulajana tehnyt ja varmaan siinä ihan hyväkin ollut mies, joka sitten about kuolinvuoteella väsäsi läjän kuolemattomia levyjä: Johny Cash.
 
alspe sanoi:
Kertoilkaapas mitä bändejä/levyjä uskaltaa kirkkain silmin sanoa bändin huipputeoksiksi ja muutenkin mestarillisiksi EIKÄ levy saa olla mikään yhteen neljästä ensimmäisestä levystä? Ei siis kelpaa, että levy on yleisesti hyvä vaan sen pitää olla bändin itsensä paras (tai vähintään yhtä hyvä kuin 1-4 ensimmäistä). Lähinnä tässä kiinnostaa mikä pändi on pitänyt tasoa yllä tai saanut uuden nousun.

Itse aloitan parilla:
Pink Floyd - Animals
Napsauta laajentaaksesi...

Pakko heti ruveta vänkäämään tästä. Kyseessä on nimenomaan "vain" hyvä levy, parhaita 6. ja 7. levy eli dark side ja wish you were here. Bändikään ei ole kovin tyytyväinen levyyn. Animals on nimenomaan se levy, josta lähti notkahdus alaspäin. Pari biisiäkin taitaa olla ylijäämäkamaa WYW:ltä.
 
Animals on se levy jossa Waters lähti viemään bändiä kohti omaa mielikuvaansa ja monet pitävät kolmikkoa Animals, The Wall, Final Cut bändin parhaana vaiheena. Makuasioita.
 
lator sanoi:
Animals on se levy jossa Waters lähti viemään bändiä kohti omaa mielikuvaansa ja monet pitävät kolmikkoa Animals, The Wall, Final Cut bändin parhaana vaiheena. Makuasioita.
Napsauta laajentaaksesi...
Itsekkin pidän tosta loppupäästä huomattavasti enemmän kun alkupäästä.
 
Radiohead, vasta In Rainbows -albumi kolahti meikäläiselle ja lujaa.
 
Sentenced - Joidenkin mielestä parhaat alkupäässä, mutta paljon useampi on loppupään kannalla. Itse kannatan molempia.

Avenged Sevenfold - En tiedä montako levyä ovat tehneet, mutta viimeisin on selkeästi paras.

Charon - Bändi petraa kuin sika juoksuaan, jokainen levy on edellistä parempi ja viides tulee breikkaamaan isosti.

Amorphis - Tästä olen itse jyrkästi eri mieltä, mutta kuulun armotta vähemmistöön.

Bruce Dickinson - Balls to Picasso ei ehkä ollut IM-fanien toivelevy, mutta sen jälkeen jokainen soolo on ollut edellistä kovempi.
 
Olikos David Bowie jo mainittu? Kuuluu ehdottomasti tänne!
 
Fields Of The Nephilim - Mourning Sun >:D Aikaisemmat 8)
Talking Heads parani vanhetessaa.
Kate Bush Aerial - Jep.
 
No tähän Aaveen perään Veeaan ehdotus.

Kotimaisista Wigwam. Ja kai Sibbelläkin Neljättä pidetään parhaana sinfoniana.
 
v-a sanoi:
Kotimaisista Wigwam.
Napsauta laajentaaksesi...
itähän Wigua tarkoitat? Some Several Moons on aika heikko verrattuna yhtyeen alkuaikojen tuotantoon mutta kait Titans Wheel voisi tähän kategoriaan kuulua. Toisaalta ne mestariteokset tulivat kyllä jo 70 luvulla.
 
Jos Wigujen tuotanto menee seuraavaan tapaan, niin Being on neljäs ja Live Music viides. Eli olen ihan samaa mieltä kanssasi siitä, että mestariteokset syntyivät 70-luvulla. Osin se tietysti johtuu siitä, että tuolloin meillä samanaikaisesti musiikki oli tärkeää ja aivosolumme liikkuivat ja muodostivat uusia kytkentöjä ihan luonnostaan. Nythän toinen noista ei enää toteudu muuta kuin extra-aktiivisuudella.

Wigudiscografia

* Hard 'N' Horny (1969)
* Tombstone Valentine (1970)
* Fairyport (1971)
* Wigwam (1972) (compilation)
* Being (1974)
* Live Music From The Twilight Zone (1975)
* Nuclear Nightclub (1975)
* The Lucky Golden Stripes And Starpose (1976)
* Dark Album (1977)
* Rumours On The Rebound (1979) (compilation)
* Classics - The Rarest (1990) (compilation)
* Light Ages (1993)
* Highlights (1996) (compilation)
* Fresh Garbage - Rarities 1969-1977 (2000) (compilation)
* Wigwam Plays Wigwam - Live (2001)
* Titans Wheel (2002)
* Some Several Moons (2005)
 
Nostaisin tuohon mestariteos kategoriaan vielä Fairyportin. Noista studiolevyistä Light Ages on ainoa, jota minulla ei ole ja sehän siis täytyy vielä hommata ja kuunnella josko olisi tällainen myöhempien aikojen hyvä...
 
Sinun on kirjauduttava sisään tai rekisteröityä kirjoittaaksesi tänne.
Back
Ylös