Avid Acutus ja Sequel

Tawe

Hallituksen jäsen
Hifiharrastaja
Liittynyt
12.9.2006
Viestejä
15 446
Kaupunki
Kuopio
Tulipa sitten lauantaina pyörähdettyä pikaisesti pari tuntia Highend Studiolla Helsingissä noita uusia Avideja ihmettelemässä. Kattaukset olivat siis Acutus/SME V/Transfiguration Phoenix ja Sequel/SME 309/T'fig Axia. Molemmilla sama oheiskalusto: joku satasen riaa, hyvin järeää Ayrea vahvistin puolella ja kaiuttimina... hehhee, muutamia Tannoy uutuuksia hintaluokasta 400-900€.

Mitään syväluotaavaa analyysiä en voi tehdä, koska riaa voisi olla parempikin ja muu oheislaitteisto on itselleni tuntematonta sekä tila akustisesti uusi, tosin se vaikutti erittäin hyvältä.

Mutta ennen kuin aloitan on pakko kertoa noista Tannoysta. Lueskelin siinä aamulla sillä aikaa pöydällä lojuneita hifijulkaisuja kun Pauli ja Jari availivat liikettä. Siihen tupsahti myös joku Tannoyn edustaja kohta paikalle jne. No, kohta alkoi soimaan cd:ltä Pink Floyd: The Wall (no mikäpä muukaan...). Pää kääntyi lehdestä välittömästi, kuulosti aika pirun hyvältä. Yritin siinä mielessäni kelata jotta mitkähän kaiuttimet noista nyt soi. Martin Loganit tuskin, koska ne nökötti sen näköisinä peräseinällä ettei. Eikä varmasti mikään noista pikku kaiuttimista tossa edessä. Eli siis noi kookkaat Usherin jalustakaiuttimet ne on... mutta ei, ne oli uudet Tannoy Revolution DC4T:t - varmaan hieman Totem Arroakin pienemmät lattiamallit. Hämmästyttävän iso ja taajuuskaistan molempiin päihin ulottuva, erittäin ehyt soundi. Hintaa noin 900€. Heh, voisin elää tuollaistenkin kanssa ihan tosta vaan - pitäisiköhän downgreidata kaiuttimet? Paranisi tää FEF-balanssi kummasti! No joo... mutta hämmästyttävät kaiuttimet, ei voi muuta sanoa.

Levysoitin kuuntelut aloitettiin Acutuksella. Soittimen ulkoinen olemus tuo itselleni paikka paikoin mieleeni aikaisemmin omistamani Michellin, mutta myös SME:n. Soitin on kolmipistejousitettu, hieman Michellin tapaan, mutta kuitenkin erilailla. Bouncing on erittäin pitkä. Kun lautasta napauttaa, niin pomppii kauan, pitempään kuin Michell. Sivuttaissuuntaista liikettä kontrolloidaan kolmella kumilenkillä, jotka on kiinnitetty jalkojen/jousitornien päihin. Jalat ovat säädettävät, kuten myös ilmeisesti jousituksen korkeus. Laakerin (inverted) vastakappaleet taisi olla safiiria ja tungstenia. Pesä on umpinainen eikä sitä tarvitse/voi itse öljytä. Laakeripesän ja keskitapin alus jää hieman koholle ja klamppi (joka tässä kaksiosainen) puristaa levyn napakasti lautaseen (kiinteä vinyylimäinen matto, massa 10kg). Poweri on järeähkön kokoinen, siinä on 33 ja 45 nopeudet, mutta ilmeisesti ei hienosäätöä. Ja hei! DIN liittimet – kyllä nyt naimistia kiusataan! Työnjälki, viimeistely, materiaalit ja toleranssit vaikuttavat erittäin korkealaatuisilta.

Vaikka oheislaitteisto ei tuttu ollutkaan niin soittimesta uhkui jotain samaa eleettömyyttä kuin omasta SME 20:stäkin – vakaata stabiilia käyntiä, eikä paljoa muuta mainittavaa (en osaa analysoida oikein omaanikaan pyöritintä). Jättää vaikutelman hyvin vähäisestä ns. ”omasta lisästä”, levyt kuulostavat kaikki erilaisilta jne jne. En osaa osoittaa sormella mitään heikkoa kohtaa, mutta en saanut mitään elämää suurempia kickejäkään… ja kyllähän yksi perus riaa osaa viimeisen magian tosta riistääkin.

Jep, sitten Sequel. Pienempi, kevyempi lautanen, korkkimatto, tavanomaisempi klamppi (yhtä järeä kuin SME20)… ja kevyempi varsi/vipu. Tämä soitin kuulosti erilaiselta. Stabiili ja hiljainen, eikä ainakaan selkeästi tuonut esille jotain ”omaa soundia”, mutta yllätys yllätys – tämä soitin kuulosti ja vaikutti hieman rytmikkäämmältä. Huomasin polkevani jalalla tahtia ja naputtelevani käsin polviani – pani ehkä vähän hymyilyttämäänkin. Jännä juttu.

Olosuhteiden vuoksi en ala, enkä voi tämän syvällisempää analyysia antaa. Molemmat soittimet kyllä jätti oikein hyvän vaikutelman ja uskon, että kunhan HES:llä saavat nyt esim. Ayren riaan taloon, niin eiköhän ala pelit erilailla laulamaan. Kannattaa käydä kuuntelemassa ehdottomasti.
 
Eleetön, siinäpä hyvä sana kuvaamaan kuulemaani. Itse kuuntelin vain Acutusta Martin Loganien kautta, muutoin todennäköisesti aivan samalla kalustolla.
Jos nyt kaivelen muistijälkiäni ja vertaan toiseen referenssikuunteluun LP12:lla, niin äänessä ei ollut samanlaista "mekaanisuuden" tuntua kuin LP12:lla, jota kuunnellessa tuli tunne että kuuntelen erittäin hyvää äänen toistoa, siis kuuntelemme tässä masternauhaa, emme bändiä soittamassa.
Nyt en havainnut moista vaan ääni oli eleetön ja samalla hieman intohimoton. Ääni oli niin aidon kuuloinen, että huomasin aina kääntäväni päätäni äänen suuntaan. Mutta jalka ei tampannut lattiaa. Tietty elävyyden tuntu, se hallittu paskominen, tuntuu näistä huippulaitteissa olevan vaarassa hävitä äänestä.
Soitin olisi mukava kuulla joskus myös Origin Liven varrella varustettuna, josko sieltä löytyisi jotain nyt uupunutta.

Itse soitinhan on luonnossa paremman näköinen kuin mainoskuvissa, ei lainkaan niin bling kuin voisi odottaa. Muutoinkin siitä paistaa sellainen tietty insinööriys ja teollisen standardin tuntu, on tehty levysoitin. Samalla laite näyttää erilaiselle näyttämättä kuitenkaan erikoiselle.

Tämän kuuntelun perusteella: tekninen suoritus 10-, taiteellinen vaikutelma 8,5
Ja laitetaan samalla sille Sondekille: tekninen suoritus 9, taiteellinen vaikutelma 9
 
Kävinpä minäkin ihmettelemässä Fredalla lännen ihmeitä. Kuuntelussa oli Acutus, SME V, TF Phoenix ja kaiuttimina myös nuo Tawen mainitsemat Tannoyn pikkuiset lattiaihmeet. Musiikkina oli puhtaasti jazz. Ottaen huomioon tilan outouden, oheislaitteiston outouden ja perus RIIAn sekä kaiuttimien uutuuden ( ei ollut sisäänajettuja), kokemus oli loistava. Refernssinä oma Gyro SE, Tecnoarm ryyditettynä TF Arialla. Acutus näytti suorastaan muskelimaiselta. Levylautasen massa ja jousitus ripustuksineen teki vaikutuksen. Unohdin suorittaa Santun koputtelutestin, vaan jäi vaikutelma ettei se olisi kovinkaan saanut tuota soimaan. Hienomekaaninen taideteos. Levyn soidessa alkoi jalka naputtamaan väkisinkin. Äänessä oli samaa eleettömyyttä kuin SME:ssä. Ei rasittavuutta, se ei kuulostanut miltään. Se oli kuin CD, ilman sitä ylenpalttista kliinisyyttä. huomasin että en keskittynyt enään soittimeen, vaan musiikkiin ja sen rentoon poljentoon. laitteet jäi ikään kuin taka-alalle. Tässä kohden täytyy sanoa että nuo Tannoyn ihmeet soivat erinomaisesti, kunhan avautuvat kunnolla niin niitä vaivannut pienoinen verhoutuneisuus taatusti poistuu. Ei uskoisi niin halvoiksi. Tuo uusittu Tf:n äänirasiasarja on mielenkiintoinen ja nyt kuuntelussa ollut Phoenix tuntuu tosi pedolta. Se antaa eikä lupaa. Niin paljon tuo herätti mielenkiintoa, jotta on pakko testata tuo kunnolla. Mitä tähän sanoisi, elämme todella mielenkiintoisia aikoja vinyylirintamalla. Soitin joka herättää kunnioitusta, siinä missä SME 20. Kannattaa tutustua. Tuo Sequel näytti myös mielenkiintoiselta. Ihailin mokomaa pleksin läpi. Hinta ja laatu taatusti kohdallaan. Ei vain minulle se lopullinen valinta.
 
funde, sillä välin kun myyjä kävi takahuoneessa, mä mätkin acutusta - passed!
 
sihvis sanoi:
Tämän kuuntelun perusteella: tekninen suoritus 10-, taiteellinen vaikutelma 8,5
Ja laitetaan samalla sille Sondekille: tekninen suoritus 9, taiteellinen vaikutelma 9

Selittäkää puukorvalle miten äänilähteet laitetaan paremmuusjärjestykseen kun oheislaitteet ja kuunteluhuoneet ovat erit?
 
sepi_1 sanoi:
Selittäkää puukorvalle miten äänilähteet laitetaan paremmuusjärjestykseen kun oheislaitteet ja kuunteluhuoneet ovat erit?

No silleen erilailla.
 
sepi_1 sanoi:
Selittäkää puukorvalle miten äänilähteet laitetaan paremmuusjärjestykseen kun oheislaitteet ja kuunteluhuoneet ovat erit?

Noh, tekninen suoritus on tekninen, eli voidaan suorittaa katsomalla laitetta ja kuuntelemalla myyjän myyntipuheita sekä seuraamalla soittimen käyttöä. Arvioimme siis laittetta laitteena.
Taiteellinen vaikutelma on taasen taidetta eikä siinä tarvitse suuremmin stressailla vaan otetaan kuuntelu kokonaisuutena, eli miltä tuntuu kun musiikki soi.
Tuskin kummankaan demon järjestäjä on settiin erityisen huonoa tavaraa kytkenyt, joten jossain määrin eri kertojen vaikutelmia voidaan pitää verrannollisina laitteiden ja laitteistojen kyvystä, varsinkin kun vinyylin kyseessäollessa erittäin ratkaisevassa osassa on itse levysoitin.

Hifimaailman pisteytykset on sitten erikseen.
 
sihvis sanoi:
Tuskin kummankaan demon järjestäjä on settiin erityisen huonoa tavaraa kytkenyt, joten jossain määrin eri kertojen vaikutelmia voidaan pitää verrannollisina laitteiden ja laitteistojen kyvystä, varsinkin kun vinyylin kyseessäollessa erittäin ratkaisevassa osassa on itse levysoitin.

Pientä horjumista muuten tasavahvassa setissämme esiintyy phonoasteen kohdalla, käytännön syistä - premiumvalmistajamme phonoasteen toimitukset ovat nimitäin olleet hieman ennakoitua hitaammat, joten olemme käyttäneet substituuttina hintaluokassaan laadukasta (139e) Cambridge 640P -RIAA:ta, joka siis saattaa tässä yhteydessä olla pienenpieni jarru ;) onhan se signaaliketjun ehdottomasti huokein lenkki hoitamassa melkolailla vaativaa tonttia.


21NhOHcisaL._SL500_AA280_.jpg
 
Joo, toi varmasti vaikuttaa osaltaa omiin kommentteihini, ja se demppi...
 
OT:
...hintaluokassaan laadukasta (139e) Cambridge 640P -RIAA:ta

Onko toi oikeasti kuinka hyvä laite? Ihan noin niinkuin vaikka kaltaiselleni peruskäyttäjälle? Hinta on aika sopiva, saakohan noita mustana?
 
Saahan noita mustanakin. On muuten jonkun verran hehkutettu laite tuolla sumujen saarilla tuo 640p. Ovat oikein joidenkin näimistien suosioon vissiin päässeet. Itseäkin tuo kiinnostaa rojektin ohella kun edullisesta RIAAsta on kyse. Vaikia sanoa millainen saundi saman hintaluokan rojektiin verrattuna. Komiannäköinen pelihän tuo on kyllä eikä tosiaan hinnalla pilattu.
 
Tawe sanoi:
Joo, toi varmasti vaikuttaa osaltaa omiin kommentteihini, ja se demppi...

Oli demppiä venkslattu ja soi varsin mallikkaasti Lyhyellä kuuntelulla ja niillä pienillä Tannoyn koksuilla, tais hinta pyöriä tonnin nurkilla. Kumman hyvät kokoisekseen nuo. Ajattelin jotta vois istua makkarisettiin.
 
noista smekun vivuista vois vielä nyppästä yhdet potentiaaliset resonaattorit eli ne finger liftit pois. itse en kokenut tarpeelliseksi moisia.
 
Kävinpäs minäkin setin viikonloppuna tsekkaamassa parilla levyllä siinä muun toiminnan ohessa.

Itse soitin oli mielestäni ruma, turhan blingbling meikäläiselle. Koputtelutesti ok, vaikka jousitus herätti kyllä kummastusta eli en olisi sitä ihan noin letkuksi uskonut. Silti selvää oli ensitahdeista lähtien, että tuo kombo kaivaa urasta informaatiota aika hienolla tavalla, liekö sitten smeekkelin ja TF:n hyvästä yhteispelistä kiinni vai mistä, mutta tavaraa tuli oikein mukavasti. Jotenkin se musiikki vain meni eteenpäin omalla painollaan, kuten todettu niin eleettömästi, mutta kuitenkin erittäin vahvalla sykkeellä. Hieno soundi demoksi.
Mitähän tuommoinen tekisi omassa setissä? Toisaalta ei tarvetta kokeilla, mutta ehkä Garrardikin voisi loistaa tuommoisella varrella ja rasialla aikalailla.. :p Hmm..

Jo käytetyn kaavan perusteella pisteytykset (vaikka niitä julkaistuissakin paheksun) eli tämän kuuntelun perusteella Avidille tekninen suoritus 9½, taiteellinen vaikutelma 9-. Vastaavasti SME20:lle useamman eri setin kuuntelun perusteella tekninen suoritus 10-, taiteellinen vaikutelma 9+. Ja vielä oma setti tekninen suoritus 8½, taiteellinen vaikutelma 9+..
 
Pojillahan on pisteet yhtä herkässä kuin Hifilehdellä. Joko on todella kovia pelejä, tai onnistuneet demot ;)
 
Demossa oli tällä kertaa Avidin tapauksessa ainakin paljon parantamisen varaa, mutta kova oli peli. SME:t olenkuullut rauhallisemmissa oloissa niin siellä on olleet olosuhteet aika hyvin kohdallaan.. :)
 
Mutta, että ihan 10- ja 9+. Täytyy olla aika hyvät pelit. No tuota/noita SME settiä en varmaan ole kuullutkaan, mutta uskon niiden soivan hyvin. Pistäppä MikaK arvoi Linn 12 setistä?
 
Edellisen kuuntelukerran perusteella erään harrastajan luona oli kokonaisuutena LP12 paree, mutta nyt viimeisimmän liikedemon perusteella viritetylle LP12:lle vain suunnilleen samat arvot kuin kotosalla eli tekninen suoritus 8½, taiteellinen vaikutelma 9.

Teknisyydessä Linn ottaa hyvin takkiin, sen verran herkkä on peli ja ei mekaanisesti minua vakuuta. Myös liikkeen karsastus harjaa kohtaa vaikuttaa tähän. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että LP12 sopivassa ympäristössä alkaa olla kanssa äänellisesti siellä 9½ tai 10- tietämissä ja siksi se minulla edelleen onkin yksi mielenkiintoinen vaihtoehto mitä voisi joskus omassa setissä kokeilla..
 
kauheita pisteyttäjiä olette kyllä! terveisia haniasta.
 
- Tervetuloa illan pistearvontaan, illan virallisena valvojana toimii Aulis Gerlander.
- Hyvää iltaa.
- Arvomme kierroksen pisteet tekniselle suoritukselle sekä taiteelliselle vaikutelmalle.
 
Back
Ylös