Tein joskus testin, missä digitaalinen signaali muutettiin ensin analogiseksi ja sitten taas digitaaliseksi. Sen jälkeen tein saman uudelleen ja muutin lopulta signaalin analogiseksi. Toisin sanoen ketju muodosti D/A-A/D-D/A-muunnoksen. Käytetyt laitteet olivat hyvää domestista hifiä, mutta ei mitään high-endiä. Se äänellinen ero suoran muunnoksen ja tämän ketjun läpikäyneen signaalin välillä oli niin olematon, että pikaisella vartailulla ei kuullut mitään eroa. Siksipä kysyn taas kerran, että minkä ihmeen vuoksi harrastajilla on pakkomielle siirtää signaali kaiuttimille digitaalisesti? Siksikö, että se on teoriassa mahdollista? Kannattaa muistaa, että se kaiutinelementeille syötettävä signaali on aina loppupelissä analogista.
Edit: Kahdeksankymmentäluvun lopulla markkinoille alkoi tulla vahvistimia, joihin oli rakennettu mahdollisuus syöttää niitä digitaalisignaalilla. Silloin ne eivät kelvanneet juuri kenellekään, ja nyt vahvistimien digitaalitulot ovat edellytys. Jos nyt ihan tarkkaan mietitään, minkä vuoksi teollisuus on ajanut tuota digitaalituloa on kuin käärmettä pyssyyn, niin vastaus on yksinkertaisesti kustannussäästöt. Jokaiseen laitteeseen ei ole enää pakko rakentaa muunninta, koska laitteet kykenevät keskustelemaan keskenään digitaalisesti. Rahasta tässä on kysymys enemmän kuin laadun parantamisesta.