Dambuilder
Käyttäjä
- Liittynyt
- 9.12.2009
- Viestejä
- 974
Tere!
Monet meistä on varmaankin käynyt konserteissa, keskustellut ihmisten kanssa ja kuullut esim. paloauton äänen erilaisissa olosuhteissa. Kysymys kuuluu, onko oikea aito ääni aina parempi, kuin laitteistosi(tai jonkun muun setin) tuottama ääni?
Itse olen törmännyt muutaman kerran ilmiöön, esim. lätkän mm-kisojen kisastudiossa, että keskustelijoiden puheäänet kuulostivat todella miellyttäviltä, selkeiltä ja syviltä. Suorastaan paremmilta kuin aito ihmisääni - ja siinä mielessä tietysti epäaidoilta. (en ole tosin näitä henkilöitä livenä kuullut, mutta tietänette mitä tarkoitan). Paljon on varmasti kysymys äänitekniikasta ja tuotannosta, ja bassoja hieman siellä alkupäässä nostetaan jne. Yleisesti en ole kuitenkaan ns. loudness-tyyppisen soundin ystävä.
Luonnolliseen äänentoistoon pyrittäessä tämä herättää kuitenkin triviaaleja kysymyksiä. Jos kerran settiääni miellyttää joskus enemmän kuin aito ääni, niin eikö silloin pitäisi seurata mieltymyksiään, ja pyrkiä mahdollisimman miellyttävään lopputulokseen aidon sijaan?
Parhaat kiksit äänentoistollisesti olen kuitenkin saanut muutamassa sinfoniakonsertissa(tosin huonojakin on ollut) ja pienimuotoisissa pari kitaraa-pari laulajaa + perkussio -tyyppisissä tilanteissa. Silti, paljon on hyvin äänitettyjä nailonkielikitaralevyjä, joissa kitara kuulostaa miellyttävämmältä kuin omani tai kavereiden kalliitkin akustiset -oltiin sitten studiossa tai puistossa.
Jotain fundamentaalisia ajatuksia asian suhteen olisi kiva kuulla tai ainakin lukea.
Monet meistä on varmaankin käynyt konserteissa, keskustellut ihmisten kanssa ja kuullut esim. paloauton äänen erilaisissa olosuhteissa. Kysymys kuuluu, onko oikea aito ääni aina parempi, kuin laitteistosi(tai jonkun muun setin) tuottama ääni?
Itse olen törmännyt muutaman kerran ilmiöön, esim. lätkän mm-kisojen kisastudiossa, että keskustelijoiden puheäänet kuulostivat todella miellyttäviltä, selkeiltä ja syviltä. Suorastaan paremmilta kuin aito ihmisääni - ja siinä mielessä tietysti epäaidoilta. (en ole tosin näitä henkilöitä livenä kuullut, mutta tietänette mitä tarkoitan). Paljon on varmasti kysymys äänitekniikasta ja tuotannosta, ja bassoja hieman siellä alkupäässä nostetaan jne. Yleisesti en ole kuitenkaan ns. loudness-tyyppisen soundin ystävä.
Luonnolliseen äänentoistoon pyrittäessä tämä herättää kuitenkin triviaaleja kysymyksiä. Jos kerran settiääni miellyttää joskus enemmän kuin aito ääni, niin eikö silloin pitäisi seurata mieltymyksiään, ja pyrkiä mahdollisimman miellyttävään lopputulokseen aidon sijaan?
Parhaat kiksit äänentoistollisesti olen kuitenkin saanut muutamassa sinfoniakonsertissa(tosin huonojakin on ollut) ja pienimuotoisissa pari kitaraa-pari laulajaa + perkussio -tyyppisissä tilanteissa. Silti, paljon on hyvin äänitettyjä nailonkielikitaralevyjä, joissa kitara kuulostaa miellyttävämmältä kuin omani tai kavereiden kalliitkin akustiset -oltiin sitten studiossa tai puistossa.
Jotain fundamentaalisia ajatuksia asian suhteen olisi kiva kuulla tai ainakin lukea.