Audiophiilien äänikuvan bongailu

Sam Other sanoi:
Hämmästyttävää miten ne esiintyvät toistensa vastakohtina. Sairastan mahdollisesti skitsofreniaa, mutta mun mielestä setissä voi olla kumpaakin. Joo, putositte varmaan penkiltä moisesta ajatuksesta.

Tuollaiset fiksut ajatuksethan vievät pohjan pois markkinamiesten sepustuksilta sekä kiihkoiluilta foorumilla. Lopeta heti! ;)
 
vaakko sanoi:
Hyvin tuotetuilla levyillä, joissa ei mitään erityistä kikkailua ollut edes harrastettu, oli aivan käsittämätöntä miten setti taikoi kuulijan eteen esiintymislavan ja sinne esiintyjät niiden luonnollisessa koossaan. Kuuntelutila oli iso ja hyvin akustoitu. Tuota en ollut kuullut aikaisemmin enkä ole kyllä kuullut sen jälkeenkään. Epäilen vahvasti, että Dunlavy ja hyvin akustoitu tila olivat ns. "pääsyyllisiä" äänikuvan poikkeukselliseen tarkkuuteen.
Samat kokemukset. Tosin Cantata(oheiskalusto Sphinx+Nordost) ja normaalissa n. 35m2 olohuoneessa. Dunlavylla saavuttaa tuon ilman sen kummempia akustointejakaan. Kunhan sijoittelu on jollain tapaa järkevällä pohjalla ;)

Järjetön teko oli noiden myyminen :(
 
Alan lehtien CD-soittimien impulssivastemittauksellahan on väitetty olevan kuultavaa korrellaatiota koettuun äänikuvaan. Samoin Dunlavy käsittääkseni panosti suunnittelussaan impulssivasteeseen/aikakoherenssiin, joten voihan se olla että Dunlavylla oli paljonkin tekemistä äänikuvan tarkkuuden suhteen.
 
Janne sanoi:
Alan lehtien CD-soittimien impulssivastemittauksellahan on väitetty olevan kuultavaa korrellaatiota koettuun äänikuvaan. Samoin Dunlavy käsittääkseni panosti suunnittelussaan impulssivasteeseen/aikakoherenssiin, joten voihan se olla että Dunlavylla oli paljonkin tekemistä äänikuvan tarkkuuden suhteen.
Tuolla jotain graafeja;
http://www.highendnews.info/reviews/DAL-AlethaPrestigeAV.htm

Huonolaatuisia tosin. Impulssivaste ei näytä ollenkaan huonolta, kaiuttimelle :D
Kyseessä siis Aletha, Cantatan sisarmalli. Kauniimmassa kotelossa tosin. ;)
Dunlavyn pyrkimyksenähän oli myös tehdä kaiuttimesta mahdollisimman helppo kuorma vahvistimelle, impendassikäyrä näyttää poikkeuksellisen tasaiselta myös.

Tuo Cantatan bassotoisto oli muuten myös jotain uskomatonta; huonevahvistuksen avulla mentiin todella pohjamutiin asti, ja uskomattomalla tarkkuudella+nopeudella. Moni "subbari" joutuu häpeään ;)

Tuolla vielä Suomenkielistä jorinaa:
http://www.highendnews.info/reviews/DAL-Cantata.htm
 
JanJ1 sanoi:
Mutta se mikä on stereokuvasta jäänyt mieleen oli erään kauppiaan vinyyliltä soittelema (mutta trankkuvahvari ja 2-tie monitorikaiuttimet) Miles Davisin Kind of Blue, jolloin äänet irtosivat myös kaiutinlinjan eteen noin metrin, puolentoista verran. Aivan stabiileina ja 3D:nä, olisi voinut törkätä nyrkin trumpettiin, vaikka kuuntelin sivussa sweetspotista. 'Hallusinaatiomainen' lienee lähinnä sopivaa kuvausta.

Sen tavoittaminen omalla setillä on jäänyt kaivelemaan, onko kyseessä vain hi-end vinyylisetillä saavutettava toisto? Vai saako redbook cd:stä huippusoittimella/Dacilla samaa?

Palaan tähän jo jonkin aikaa sitten heitettyyn kysymykseen.

Minulla kyseinen levy on vain CD:nä, vinyylinä en ole sitä koskaan kuullut. Enkä itse asiassa ole sitä kuullut kotona kuin nykyisillä Quad ESL kaiuttimilla. Oli soittimena sitten 20 v. vanha halpis Philips, uusi halpis Sony DVD tai "parempi" Audio Analogue, niin tuo kuvattu ilmiö on aina läsnä. Davisin trumpetti soi aivan pistemäisenä ja vakaana nenän edessä. Vastaava ilmiö esiintyy monilla levyillä keskelle miksatun laulajan äänen tullessa "silmille". Aiemmilla kotelokaiuttimilla en ole koskaan sellaista kokenut. Erilaisia vahvistimiakin on testattu, enkä niilläkään ole havainnut mitään eroa ilmiölle.

Ainakin minun tapauksessani uskoisin vahvasti olevan vain kyse Quadin suuntaavuudesta, pistemäisestä säteilijästä ja hyvästä vaihetoistosta.
 
Back
Ylös