Audiophiilien äänikuvan bongailu

Kutvonen kiteytti hyvin, miten soi tolpan vieressäkin ja ympäri huonetta. Se on vaan kuultava.
 
kekexx sanoi:
Ajattelin lähinnä niin, että dipolin takasäteilyhän on kuin tilaprosessori joka kääntää vaiheen ja viivästää signaalia 2xetäisyys etuseinään ja summaa sen alkuperäiseen. Eli dipoli vs. ei-dipoli.

Tavallaan, mutta vaiheen kääntymisen merkityksen oletetaan hukkuvan siinä vaiheessa kun viive ja taajuus ovat tarpeeksi suuria (jo keskialueella). Siniaallon symmetrisillä johdannaisilla asialla ei ole varmasti väliä, mutta epäsymmetriset voivat olla toinen juttu. Tämä jäänee ikuiseksi arvoitukseksi, koska täsmälleen samalla tavalla ympäristöön säteilevää monopolia ja dipolia ei voi toteuttaa.

kekexx sanoi:
Tossahan samalla kajarien etäisyys kuuntelijaan lyheni? Se yliavaruus oli minulta ehkä vähän voimakas ilmaus.. Ainakin toisinpäin tuo "toimii" eli dipolit liian lähellä etuseinää(0,5m) ja äänikuva(avaruus) lässähtää.

Kuunteluetäisyys pysyi samana. Tämä selittää kuivumisen, koska suoran ja heijastuneen tehon suhde kasvoi. Tuossa kiinnosti lähinnä se, kuulenko lisääntyneen viiveen avartumisena vaiko en. Heijastuneen äänen taso kuitenkin putosi sen verran että merkittävä avartuminen jäi tapahtumatta. Liian pieni etäisyys kuraa koko paketin totaalisesti - ei pelkästään sumputa äänikuvaa. Jossain on hyvä kompromissi - kun vain tietäisi missä.

kekexx sanoi:
Muuten kuinka dipolit nu sun laitokset on eli voitko kääntää magneetit kuuntelijaa kohti ja jatkaa kuuntelua? Ja soiko avarammin?

Voi kuunnella, mutta ääni on hiukan epämääräisempi kuin eteen. Pikkuisen tulee kailotuksia koko kaistalle, eikä prossulla tehdyt viiveetkään satu enää kohdilleen, joten jaotkin taitavat mennä hiukan ojan puolelle. Yläbasso ja diskantti nostavat tasoaan, koska kotelointi tekee lievän siirtolinjan ja suuntaimen.
 
Laittaisitteko lisää biisejä jotka sopivat havainnollistamaan äänikuvallisia seikkoja. Mulla Arild Andersenin Electran nelosraita teki näin ensalkuun sellaisen kokemuksen, että sopinee mainita tässä threadissa.
 
Svoo sanoi:
Laittaisitteko lisää biisejä jotka sopivat havainnollistamaan äänikuvallisia seikkoja. Mulla Arild Andersenin Electran nelosraita teki näin ensalkuun sellaisen kokemuksen, että sopinee mainita tässä threadissa.

Mainio esimerkki vaihekikkailusta: Extreme: 3 sides to every story. Eka raita. Efektit leviävät ympäri huonetta, jopa taakse. Kuultavissa ihan normi setillä(esim. oma), kuitenkin nykyinen setti ei tuota kunnollista äänikuvaa esim. kunnollisella akustisella äänitteellä(tai sähköisellä). En ehkä yhdistäisi isoa, elävää ja syvää äänikuvaa ainoastaan vaihekikkailuun; kyse on kaiuttimien ja laitteiston kyvystä muodostaa tietynlainen äänikuva. Ei niinkään tallenteen vaihekikkailusta?


Toinen esimerkki. Yello: Zebra. raita 3(Night train). Esim Audio Physic Virgolla äänikuva on uskomattoman syvä ja iso. Myös pystysuunnassa. Erottelu stereokannalla on jotain uskomatonta. Sama biisi toistettuna Hifi 45/3:lla on äänikuvansa suhteen todella köyhä; korkeussuuntainen informaatio uupuu tyystin. samoin syvyys. oikeastaan kaikki kuulostaa mitättömältä, ja sotkuiselta. Pieneltä, miniatyyria... Ja muistetaan että 45/3 on suhteellisen suuntaava kaiutin, AP taasen kaiketi lähempänä "peruskaiutinta", toimintaperiaatteensa osalta.

Silti AP:n tuottama äänikuva on tarkkuudessa ja kolmiulotteisuudessaan aivan omalla tasollaan.
 
Svoo sanoi:
Laittaisitteko lisää biisejä jotka sopivat havainnollistamaan äänikuvallisia seikkoja. Mulla Arild Andersenin Electran nelosraita teki näin ensalkuun sellaisen kokemuksen, että sopinee mainita tässä threadissa.
Dream Theater- Six Degrees Of Inner Turbulence
Biisi Disappear: Alussa "takakanavissa" "kaikuja".

Pink Floyd- The Wall cd1
Oliskohan biisi nro 4, jossa kopteri lentää pään päälle
ja 9 tai 10, jossa plikka puhuu ja liikkuu syvyyssuunnassa ja
ovikin pamahtaa pitkälti kauttimen ulkopuolella.

The Flower Kings- The Sum Of No Evil
Flight 999: Kuorsauskohdassa takana kosketellaan jotain soitinta.
 
Onko tässä nyt se harrastuksen tai musiikinkuuntelun syvin olemus :-\? Mistä suunnasta se ääni tulee, tosi kiinnostavaa :(. Ei herneitä, tää on vaan mun mielipide ;)...
 
isojussi sanoi:
Onko tässä nyt se harrastuksen tai musiikinkuuntelun syvin olemus :-\?

Kyseessä on hyvin syvä olemus, koska esim. Pink Floydin Meddle levyllä on ensimmäisessä kappaleessa tehty niin että kappaleen ensimmäinen puolisko soi siististi kaiuttimien välissä, sitten vaihdetaan hieman menoa ja samalla äänet leviävät kaiuttimien ulkopuolelle. Siis tilavaikutelma on kappaleeseen rakennettu ja sen koostumusta selventävä efekti. Joten jos äänien suunnan bongailun ei onnistu jää osa kappaleesta kuulematta.
--

Täällä ei ole koskaan The Wall:in helikopteri pään yläpuolella pörrännyt... ehkä vielä joskus.
 
Äänikuvien bongailuun mainiota materiaalia on Roger Watersin Amused to Death, siinähän on käytetty sitä Q sound tekniikkaa. Stingin Soul Cagesissahan on myös. Kertokaa tuosta enemmän jotka tietävät.
 
sihvis sanoi:
Kyseessä on hyvin syvä olemus, koska esim. Pink Floydin Meddle levyllä on ensimmäisessä kappaleessa tehty niin että kappaleen ensimmäinen puolisko soi siististi kaiuttimien välissä, sitten vaihdetaan hieman menoa ja samalla äänet leviävät kaiuttimien ulkopuolelle. Siis tilavaikutelma on kappaleeseen rakennettu ja sen koostumusta selventävä efekti. Joten jos äänien suunnan bongailun ei onnistu jää osa kappaleesta kuulematta.
--

Täällä ei ole koskaan The Wall:in helikopteri pään yläpuolella pörrännyt... ehkä vielä joskus.
'
No ehkä sitten joo, I rest my case ;). Mutta kai tuo nyt jotenkuten jokaisessa kohtalaisessa setissä pörisee. Ei kai tuo nyt silti pääasia siinä musiikissa ole ???...
 
Muun muassa meillä flättäreillä on usein tapana hyräillä mielessään tai jopa ääneenkin tapailla vaikka ei laulaakaan osaisi jotain biisin tynkää jonka on joskus kuullut ja sen mieleensä tartuttanut, saattaapa siinä sivussa heittää jonkun ilmarumpufillinkin ennen kun jatkaa naputusta pöydän reunaan tai polviin, ellei sitten ihan tanssimaan intoudu... no, niin tai näin, mietin vaan että miten se audiofiili tuppaa käyttäytyä kun aivopoimuille ja silmien verkkokalvoille palanut äänikuvaluuppi (vaikka tuo The wallin kopteri) pamahtaa yks'kaks päälle?

...oi, muistatko (näetkö) vielä sen äänikuvan jota lapsena katseltiin...
 
Tietysti minä hyräilen the wall levyä kappalejärjestyksessä vain aamuisin niin että voin suorittaa helikopterin ylilennon parranajokoneellani. >:D

--

Joo, ei se tilaefekti ole tärkeintä musiikissa, mutta eihän tässä harrastuksessa olekaan kyse siitä että miten vähällä me saisimme kappaleen tärkeimmän osan tunnistettavasti esitettyä, eli vaikka päämelodian kännykän piipperillä, vaan miten paljon me saamme äänitteestä kuultaville niin että lopputulos on mielekäs. Täten äänitteelle tehdyn tilan toisto on yhtä tärkeässä osassa kuin muutkin seikat.
 
Seppo Kaksonen sanoi:
Mihkähän ne äänikuvat pistäs, kun ne levylle on tallennettu.

Äänikuvien toistolle ei ole standardia eikä mittareita, mikä avuksi? Sama pätee äänikuvan taltiointiin...
 
Tawe sanoi:
Äänikuvien toistolle ei ole standardia eikä mittareita, mikä avuksi? Sama pätee äänikuvan taltiointiin...

Ei myöskään Prätille ja Bitille. Minkä sille mahtaa jos bassokuviot ja iskujen alukkeet vaan tulee ja ne äänikuvat...
 
no kyllä rytmi ja melodia hieman tarkemmin määriteltäviä asioita ovat kuin äänikuva, imo.
 
Mikään laitehan ei osaa 'parantaa' ääntä, mitä nyt jotkin putkilaitteet lisäävät vähän sitä hyvää säröä :)

Eli maailman analyyttisin vahvistinkin on vain 'dumb box', ei se osaa poimia soundien sijoituksia signaalista ja siirrellä niitä isommalle alallle ja vielä vähän tarkentaa niitä tarkemmaksi kuin mitä ne levylle on äänitetty. Ehkä joku kiero laitesuunnittelija lyö vaihekikkailua signaalitielle, jolloin ääni kuulostaa isommalta, mutta siitä seuraa myös äänikuvan yksittäisten elementtien diffuusio.

Eli kyllä se flättislaite vaan jättää jotain alkuperäisestä äänitteestä matkalle, jos jollain toisella pelillä saman äänitteen äänikuva on syvä, tarkka ja ulotteikas.
"Live-keikallakaan ei ole tarkkaa äänikuvaa" ei toimi argumenttina. Ellei kyseessä ole puritaaninen live-äänitys kahdella mikillä, on levyllä aina masteroijan/miksaajan luoma äänikuva. Onko siis joidenkin hifilaitteiden perimmäinen tarkoitus tapella bändin ja masteroijan toivetta vastaan ja yrittää väkisin runnoa studioäänitteestä live-äänitemäinen heittämällä osa signaalista roskiin?

Voiko poistamalla (olemalla toistamatta) levylle talletettua äänikuvadataa (olkoonsa analogista tai digitaalista signaalia) saada rytmi tai soittimien äänenväri paremmin esiin? Tai jotenkin lisättyä niitä? Jotenkin järki sotii ajatusta vastaan ;)

Haluaisin kuulla oikeasti järkevän perusteen sille, miksi sama laitteisto ei voisi omata äärimmäisen hyvää "walk-in" äänikuvaa ja samalla omata Prattia niin että luometkin vipattaa ja soittimissa kuulua puu ja rauta ja hiki silloin kun pitää?
"Se nyt vaan on niin, että pitää tehdä kompromisseja" ei oikein riitä... hi-fi laitteet ovat muuntajia, putkia, puolijohteita, vastuksia, kuparia ja piirilevyjä eli ihan selkeitä vekottimia, eivät taikaa (ne kyllä toimivat taian, eli musiikin tulkkeina) luulisi että joku on tässä 100v aikana kekannut miten kytkennät ja osat korreloivat toistuvan äänen ominaisuuksiin ja miksi jotkin kaksi ominaisuutta eivät voi elää piiristössä samaan aikaan yhtä vahvoina?

Vai onko kyse vain psykoakustiikasta? Eli ei tuoda edes mitään lisää (mitä nyt korostetaan nuottien alukkeita, jotta saadaan napakammalta kuulostva ääni) vaan tarkoituksella muussataan äänikuva niin että aivot keskittyvät tila-infon käsittelyn sijasta tarkkailemaan enemmän soittimien soundia ja melodiaa? = welcome to flattislandia?

Sanottakoon, että itse arvostan kovasti äänen väriä, timbreä, rytmiä yms. aitoutta äänessä, sekä rytmiä (onhan mulla jopa puoli-flättis Rega), mutta jos se ei levittäydy tilaan, kärsii 'elävän' musiikintoiston illuusio paljon. Mulle. Subjektiivistahan tää kaikki on :)
 
Tawe sanoi:
no kyllä rytmi ja melodia hieman tarkemmin määriteltäviä asioita ovat kuin äänikuva, imo.

Tawe, sinäkin tiedät että jo halvallakin laitteistolla päästään kuulemaan syvyyksiä ja tilatoistollisia äänikuvapongailuja. Harva laitteisto pystyy välittämään melodian ja rytmin oikea-aikaisuuden. Omassa setissäni en usko koskaan pääseväni täysin puhtaisiin ajoituksen alukkeisiin, se ei ole päätarkoituskaan, mutta melodian toisto on ollut kohtuullinen aiemminkin. Nykyinen vahvistin kykenee ajamaan kaiuttimia paremmin ja Audiophile Hyvärinen mainitsi eilen settiäni kuunnellessaan sen olevan jo "liian kuiva". Bassolinjojen seurattavuus onkin sitten helpompaa, niitä oikein tarjoillaan, mutta...

Mielenkiintoisia asioita nämä äänikuvat ja musikaalisuudet.
 
isojussi sanoi:
Onko tässä nyt se harrastuksen tai musiikinkuuntelun syvin olemus :-\? Mistä suunnasta se ääni tulee, tosi kiinnostavaa :(. Ei herneitä, tää on vaan mun mielipide ;)...

Missään tuskin on todettu että se helikopterin bongaaminen olisi musiikinkuuntelun syvin olemus. Mutta tinkimätön laitteisto toistaa myös tallenteen tilainformaatiota, eikä tilainformaation toistuminen toisaalta ole mistään pois.

Kun instrumentit (todelliset tai yhtälailla synteettiset / efektinomaiset) toistuvat irrallisina tilassa kuten ne elävässä elämässä tekevät on niiden sanoma selkeämmin esillä. Ja se lienee melko oleellista myös musiikin oikean toistumisen kannalta?

Äänikuvien toistolle ei ole standardia eikä mittareita, mikä avuksi? Sama pätee äänikuvan taltiointiin...

Mitä tuohon tulee, sanoisin, että laitteisto joka kertoo eri tallenteiden erot selvästi on parempi kuin se joka ei kerro. Kääntäen: jos laitteisto tasapäistää äänitteet tässä suhteessa, se on suodatin. Suodatettu lopputulos voi olla miellyttävä mutta se ei ole koko totuus.

Sitten vain valitsemaan mitä kukin haluaa. Minulle koko annos ilman herneitä.
 
isojussi sanoi:
Onko tässä nyt se harrastuksen tai musiikinkuuntelun syvin olemus :-\? Mistä suunnasta se ääni tulee, tosi kiinnostavaa :(. Ei herneitä, tää on vaan mun mielipide ;)...

Ääh, älä ota ressiä. "Efektithän" ovat aivan loistava bonus hyvälle
ja hyvin tehdylle musiikille :)
Eikä noissa esimerkkibiiseissäni ainakaan tartte edes hirveesti
pinnistellä kuullakseen niitä, vaikkakin The Wallin juttuja en kotona
olekaan kunnolla kuullut. Kaverin laitteilla nuo bongailut tulivat sitten kuin
itsestään.
Ja just kun kotona kuuntelin Dream Theaterin SDOIT:n ekaa biisiä, jossa LaBrien huuto kuuluu n.30cm
oikean kaiuttimen ulkopuolelta, niin oikein säikähdin, jotta kuka keittiössä huusi :D
 
Back
Ylös