Audiophiilien äänikuvan bongailu

Toivottavasti noin, niin ei tarvii ostaa vinyylinpyöritintä ja ostaa kaikkia äänitteitä uusiksi vinyyleinä ;)

Mutta mietin loihtiiko tuon ultrasyvän ja kaiuttimista noin ulos/eteen pomppaavan äänikuvan vain vinyylin sisältämä extraresoluutio/microdetalji (ja esim. SACD) vai onko se kiinni muista laitteistoseikoista? Synergia? Huippuetuvahvistin?
Hi-end vinyyliä kun olen päässyt kuulemaan niin kirotun vähän, esim. mikään viimeisimmistä messudemoista vinyyli tai cd, ei tuohon yltänyt.
 
JanJ1 sanoi:
Mutta mietin loihtiiko tuon ultrasyvän ja kaiuttimista noin ulos/eteen pomppaavan äänikuvan vain vinyylin sisältämä extraresoluutio/microdetalji (ja esim. SACD) vai onko se kiinni muista laitteistoseikoista?

Mitkä kaiuttimet? Kuunteluetäisyys? Kajarien etäisyys muihin seiniin? Paljonko oli tilaa kuuntelijan takana? Oliko lattialla matto ja seinillä akustointia?
 
Ainakin Mando Diaon - Long before rock & roll biisin lopussa oleva lallattelu aiheutti varsinkin ensimmäisellä kerralla mukavan mitvit...-efektin kun äänikuva tuntui täyttävän huoneen molemmat sivuseinät... Se, pitäisikö näin sitten tapahtua onkin asia erikseen... :D

:edit: ja laitteisto on muuten kaukana tinkimättömästä
 
kimmosto sanoi:
Mitkä kaiuttimet? Kuunteluetäisyys? Kajarien etäisyys muihin seiniin? Paljonko oli tilaa kuuntelijan takana? Oliko lattialla matto ja seinillä akustointia?

Siis tuossa kauppiaan ihmestereokuvassa? Seuraavanlaiset;
Kaiuttimet:Dynaudio (en muista mallia olisko 140 tms.)
Kuunteluetäisyys: muistaakseni n. 2m ja osittain sivulta.
Tilaa kuuntelijan takana: 1,5m
Tilaa kaiuttimien takana: 2-3m (paljon muita laitteita ja kaiuttimia, joten eri korkeuksilla eri matka takaseinään)
Kokolattiamatto, toinen seinä vuorattu ohuella rei'itetyllä akustointilevyllä, samoin katto, toinen seinä ikkuna. Roipetta ympäriinsä kuuntelutilan reunoilla kaiuttimien elementtien tasolle ja yli. (kaupassa käyneet tunnistanevat jo liikkeen ;) )

EDIT: samaa stereokuvataikaa ei ko. liikkeessä muilla kerroilla käydessäni esiintynyt. Silloin käytössä onkin ollut aina cd-soitin ja muutenkin eri kokoonpanot. Toki erittäin hyvää, syvää äänikuvaa, mutta ei samanlaista kaiuttimien etulinjan kuuntelijan puolelle hypänneitä instrumenttejä leijunut ilmassa...
 
Ainakin Linn Kan 2 on uskomattoman hyvä siinä miten "soittajat" astuvat eteenpäin ja irtaantuvat kaiuttimien etupuolelle ja kaiuttimet ikäänkuin katoavat ja musiikki muuttuu kolmiulotteiseksi.
Toisaalta laitteistolla ja kaapeloinnilla tuntuu olevan valtavava merkitys siihen miten ja kuinka lähelle/kauas äänikuva kokonaisuudessaan piirtyy.
Kuulokekuuntelijana laitteiston ja kaapeloinnin vaikutuksen äänikuvan etäisyyksistä huomaa muuten erittäin selvästi. Kuulokkeilla kun saa äänen siirrettyä sinne naamataulun eteen pään sisältä niin, johan on käsittämätön tunne. :)
 
JanJ1 sanoi:
Siis tuossa kauppiaan ihmestereokuvassa?

Joo, sitä tarkoitin. Aika pitkälti noin mitat mielessäni ennustin.
Kaiutinsilmälaseilla maailmaa katsovana en tule ehkä ikinä uskomaan tai kuulemaan laitteistoa, jonka stage määrittyisi jonkun muun asian kuin äänitteen, akustiikan, sijoittelun ja kaiuttimien mukaan. Toki äänilähteissä, vahvistimissa ja kaapeleissa on sen tasoisia eroja (lue virheitä), että joitakin vaikutuksia voi olla. Ääni ei kuitenkaan pomppaa metriä eteenpäin ellei tapahtumaa ole akustisesti "järjestetty".

Tässä tapauksessa vaikuttavat asiat käsittääkseni ovat:

A) Kuunteluetäisyys enintään sama kuin etäisyys kaiuttimista etuseinään. Tämä edesauttaa sitä ettei etuseinä vedä ääntä syvälle tai yhtään kaiutinlinjan taakse. Kaiuttimen pienuus ja kapeus ovat tässä asiassa haitaksi.
Toinen mahdollisuus on se että kajarit ovat aivan kiinni etuseinässä. Tällöin äänikuva ei voi syvetä taakse, koska etuseinäheijastuksissa ei ole viivettä.

B) Lattialla kokolattiamatto, katon ja seinän akustointi. Aiheuttaa levitaatiota eli ääni ei paikallistu syvyyssuunnassa kaiutinlinjalle vaan lähestyy kuulokemaisesti kuuntelijaa. Tämä ilmiön aiheuttaa se ettei korvat ja aivot saa aikaisten heijastusten avulla tarpeeksi tietoa äänilähteen (kaiuttimien) todellisesta paikasta.

C) Etäisyys kuuntelijan takana olevaan seinään on kohtuullisen pieni ja kuunnellaan sivussa. Alarekisteri korostuu jonkin verran, koska pää sijaitsee alimpien moodien seisovassa aallossa ja kuuntelupaikka on hiukan sivussa. Kuulokemainen lähestyminen kaiuttimien eteen tapahtuu herkimmin matalilla, koska eri kanavien äänet summautuvat samanvaiheisina ja voimistuvat korkeampiin verrattuna. Aivot tukitsevat opitusti etäisyyttä niin että tummasävyinen ääni on lähempänä kuin kirkas. Pienemmässä tilassa olin joskus tulkitsevinani että pään takana olevan seinän heijastukset lähentävät äänikuvaa.

Lisäksi äänitteen lähimikitys sekä tietynlaiset alakeskialuetta korostavat tai yläpäätä vaimentavat taajuuskorjaukset, joita myös laitteet voivat huonouttaan (tai hyvyyttään?) aiheuttaa, lähentävät ääntä.

Itselle koko efekti on melko puhtaasti negatiivinen asia, koska en halua että muusikot hyppivät silmille ;) Sen saa yleensä aikaiseksi vahingossa, lievästi alakeskialuepainotteisilla eteenpäin suuntaavilla kaiuttimilla kuten viivalähteillä ja kardioideilla, aivan peruskura-oheislaitteilla.

No, ottakoon tämän tosissaan ken haluaa :D
 
Kiitos asian valaisusta Kimmosto.

Ellei muistini aivan täysin petä, tässä presentaatiossa oli äänen eteen pomppaamisen lisäksi se erikoista että se soi _myös_ kaiutinlinjan takana. Eri soittajat/soittimet eri syvyyskohdissa siis. En tavoittele flättiä kuvaa kaiutinten eteen vaan juurikin tuota äänen irtoamista niin edessä ja takaa yht'aikaa ja kaiuttimien täydellistä katoamista.
 
JanJ1 sanoi:
Ellei muistini aivan täysin petä, tässä presentaatiossa oli äänen eteen pomppaamisen lisäksi se erikoista että se soi _myös_ kaiutinlinjan takana. Eri soittajat/soittimet eri syvyyskohdissa siis.

Joo, kaikki muusikot eivät tule päälle. Yleensä laulaja, akustinen kitara tms. lähimikitetyt solistiäänet, joilla on sopiva spektri. Äänikuvaa voi toki olla kaiutinlinjan takana, vaikka etuseinään onkin pitkä matka. Etuseinä ei vain vedä sitä enää taaemmaksi, mihin se on tallennetta tehtäessä sommiteltu mikityksillä, kaiuilla, tasoilla ja taajuuskorjauksilla.

Joku päivä sinustakin tulee dipolimies. Iso laajakaista OB:een, ei liian korkealle ;)
 
JanJ1 sanoi:
Kiitos asian valaisusta Kimmosto.

Ellei muistini aivan täysin petä, tässä presentaatiossa oli äänen eteen pomppaamisen lisäksi se erikoista että se soi _myös_ kaiutinlinjan takana. Eri soittajat/soittimet eri syvyyskohdissa siis. En tavoittele flättiä kuvaa kaiutinten eteen vaan juurikin tuota äänen irtoamista niin edessä ja takaa yht'aikaa ja kaiuttimien täydellistä katoamista.


Jos nyt Sherlockin vaistoni osuu kohdilleen, niin tuossa samassa myymälässä olen kuullut kyllä monenmoisella setillä hienoa kajareista irrallaan olevaa ääntä, tosin tuo trumpetistin syliin hyppääminen on jäänyt väliin. Tai no, on se ehkä välillä aika lähellä käynyt. Samaa Kind Of Blueta olen siis kuunnellut monesti siellä, terveisiä vaan.

Huomioitavaa tuossa huoneessa on vielä se, että tila on aika korkea. Tuntuu monesti, että äänikuva leijuu pönttöjen melkein pönttöjen yläpuolella.
 
Dipoleilla saa syvyyttä(joidenkin mielestä yliavaruutta), kun vetää ne parin metrin päähän etuseinästä.
 
kimmosto sanoi:
Joku päivä sinustakin tulee dipolimies. Iso laajakaista OB:een, ei liian korkealle ;)

Sen pahemmin Off topiciksi ketjua viemättä; Aikani jaksoin Visaton+OB settiä väkertää, mutta ei vaan ääni osunut kohdalleen ja luovuin projektista. Liian ohut ääni ja musiikin seurattavuus kuralla; jos ensin soi basso ja sitten yhtyi kitara mukaan, ei basson tekemisiä enää pystynyt selkeästi seuraamaan ja vice versa, joka kerta aavistuksen muita soittimia lujemmaksi miksattu soitin peitti muut melodiat alleen. Vaihtelin pönttökaiuttimien ja OB:iden välillä ja aina sama tulos. Kummaa? Ehkä liian korka huone, epä-symmetrinen pohjaratkaisu, liikaa heiluvat baffelit tms. mutta ei niin ei. Olisi säästynyt pitkä pennim jos olisivat toimineet kuten 'piti' :)
 
kekexx sanoi:
Dipoleilla saa syvyyttä(joidenkin mielestä yliavaruutta), kun vetää ne parin metrin päähän etuseinästä.
Mulla on dipolit metrin etuseinästä eikä kyllä yliavaruutta.Sanoisimpa jopa pistemäistä tarkuutta.
 
En välitä pisteistä enkä siedä kaiuttimien väliin rajoittuvaa äänikuvaa, vaihetoiston tulee kyllä toimia. Läheisyyttä saa olla. Etäinen soundi on turn-off.

Jotenkin olen ajatellut, että pienessä huoneessa, niinkuin minulla, eteenpäin piirtävät laitteet toimii paremmin, kun ei siellä takana ole tilaa kuitenkaan. Liekö näin?
 
kekexx sanoi:
Dipoleilla saa syvyyttä(joidenkin mielestä yliavaruutta), kun vetää ne parin metrin päähän etuseinästä.

Voi olla joillain dipoleilla tai joissain huoneissa. Vois kuvitella että pituussuunnassa herkästi kaikuva huone käyttäytyy hiukan kirkkomaisesti, jos etäisyys nousee pariin metriin. Omat laitokset eivät pikaisesti kuunneltuna vaikuttaneet maustuvan kaiulla tai muuttuvan yliavariksi ainakaan tässä puurakenteisessa huushollissa, vaikka päätyseinillä on kohtuullisen kokoiset ikkunat lähes paljaina. Kokonaisuus muuttuu entistä kuivemmaksi, vaikka äänikuva kasvaakin. Toisin sanoen eri asiat erottuvat toisistaan entistä selkeämmin. Vaatii levyhyllyn kahlausta (joko taas!) selvittää onko tulos parempi vai huonompi kuin 1.2 m etäisyydellä. Se on kuitenkin varmaa että WAF on reilusti pakkasella. Täytynee jatkaa kokeita paremmalla ajalla...
 
Kutvonen sanoi:
Jotenkin olen ajatellut, että pienessä huoneessa, niinkuin minulla, eteenpäin piirtävät laitteet toimii paremmin, kun ei siellä takana ole tilaa kuitenkaan. Liekö näin?

Eiköhän kokolailla noin. Etäälle piirrosta kamppailevat tasaväkisesti kapeat monot ja (pienet) dipolit, etuseinästä metrin verran tai hiukan yli. Jos ei ole tilaa niin metrikin on aika paljon. Jos ei edes tykkää etäisyydestä niin asiahan on selvä.
 
Otetaas tähän väliin tämmönen pieni "for dummies"-osio. ???

Eli äänikuva (merkitään -) ilmenee yleensä siis liki kaikilla näin: |o| ---- |o|
Ja joskus harvoin vaihekikkailulla näin: -|o|----|o|-

Lisäksi sitten tuo syvyys, eli bändi on yleensä kaiuttimien kanssa linjassa tai kaiuttimien takana ja harvemmin kaiutinlinjan edessä.

No sitten siihen varsinaiseen kysymykseen, eli alan lehtiä lukiessa tulee vastaan sanontoja kuten "äänikuva leviää koko seinälle" tjsp.
Tästä olen harhautunut luulemaan että esim. bändi leviää kauas kuuntelukolmion ulkopuolelle ja äänikuva on ISO. Mutta onko näin, vai kuvaillaanko tällä nyt jotain muuta ilmiötä kuuntelukolmion sisäpuolella? Samalla saa tietävä selvittää muitakin vastaavia muistamiaan alan vakiolauseita.

Mielenkiintoisista äänitteistä voin mainita Doina Klezmerin Nomadan, jonka Tuiske -raidalla loppupuolella kuulosti siltä kuin bassoklarinetin (muistaakseni) soittaja olisi lähtenyt juoksemaan pienen lenkin soittaessaan äänen lähtiessä liikkeelle ja poispäin minusta.
 
kimmosto sanoi:
Omat laitokset eivät pikaisesti kuunneltuna vaikuttaneet maustuvan kaiulla tai muuttuvan yliavariksi ainakaan tässä puurakenteisessa huushollissa, vaikka päätyseinillä on kohtuullisen kokoiset ikkunat lähes paljaina. Kokonaisuus muuttuu entistä kuivemmaksi, vaikka äänikuva kasvaakin.

Ajattelin lähinnä niin, että dipolin takasäteilyhän on kuin tilaprosessori joka kääntää vaiheen ja viivästää signaalia 2xetäisyys etuseinään ja summaa sen alkuperäiseen. Eli dipoli vs. ei-dipoli.

Tossahan samalla kajarien etäisyys kuuntelijaan lyheni? Se yliavaruus oli minulta ehkä vähän voimakas ilmaus.. Ainakin toisinpäin tuo "toimii" eli dipolit liian lähellä etuseinää(0,5m) ja äänikuva(avaruus) lässähtää.

Muuten kuinka dipolit nu sun laitokset on eli voitko kääntää magneetit kuuntelijaa kohti ja jatkaa kuuntelua? Ja soiko avarammin?
 
sihvis sanoi:
No sitten siihen varsinaiseen kysymykseen, eli alan lehtiä lukiessa tulee vastaan sanontoja kuten "äänikuva leviää koko seinälle" tjsp.
Tästä olen harhautunut luulemaan että esim. bändi leviää kauas kuuntelukolmion ulkopuolelle ja äänikuva on ISO. Mutta onko näin, vai kuvaillaanko tällä nyt jotain muuta ilmiötä kuuntelukolmion sisäpuolella? Samalla saa tietävä selvittää muitakin vastaavia muistamiaan alan vakiolauseita.

Kyllä se äänikuva voi levitä tuon kuuntelukolmion ulkopuolelle ja selvästi irti kaiuttimista niin syvyys kuin leveyssyynnassakin.
 
Äänikuvan tulee olla näin ja vaihekikkailussa näin - - - - - -
- -
- - - - - o o - -
- o -- o - -- --
- - - - - - -
 
Se on huomenna sitten kaiuttimien siirtelyä.
 
Back
Ylös