Vs: Artisteja, bändejä ja levyjä, jotka eivät kovasta maineestaan ja yrityksistä
Ensin OT eli inhokit ja varsinaiset kuvotukset, siis ne joita kuunnellessa tarvitsee oksennuspussia: Zen Cafe, Mamba, Suurlähettiläät, 99% teknosta (Chemical Brothersilla oli joskus hyviä juttuja), 95% rapista (innovatiivista Public Enemyä arvostan paljon), 100% degeneroituneesta konejumputusmtvaarändbiistä tyyliin Rihanna, Beyonce, Bluff Fatty ym, konejumputusdancehall (orgaanisesta rootsreggaesta taas tykkään paljonkin), Elton Johnin kasarilimaballadit (herra teki 1970-luvulla hienojakin juttuja), Modern Talking...ooh näitä riittää...
Sitten asiaan eli artistit joita pitäisi arvostaa mutta kun ei vaan kolahda vaikkei herätä inhoakaan:
Mozart ja Mahler: vähällä perehtymisellä Mozart vaikuttaa todella köykäiseltä poppissäveltäjältä ja Mahler taas onton raskaalta ja mahtipontiselta vääntäjältä, klassisen Rage against the machinelta. Ei näitä tee mieli ostaa, jos klassista hankkii niin sitten Bachia, Beethovenia, Schubertiä tai vaikkapa Pärtiä!
Rage against the machine: 1990-luvun ylihypetetyin, ihan tyhjää uhoa vailla mitään sisältöä, nää nöösipojat esiintyivät ennen Niiloa Ruisrockissa ja kontrasti naurettavan teiniuhon ja vanhan liiton äijämeiningin välillä oli valtava. RATM on rockin Mahler, yhtä mahtipontisen tyhjä. Ei ärsyttävä vaan pelkästään mitätön, nolla. Samaan sarjaan kuuluvat nämä Limp Bizkitit ja Linkin Parkit, aivan nollia kaikki.
CMX: ei herätä inhoa muttei myöskään kosketa, en tiedä miksi. Cloaca Maximan ykkösosa löytyy hyllystä ja vähälle kuuntelulle on jäänyt vaikka on bändillä hienojakin biisejä. Talvikuningas on kyllä ihan täyttä roskaa sekä musiikillisesti että soundillisesti.
Genesis: jostain 1970- ja 1980-lukjen vaihteesta eteenpäin Genesis oli aivan tuubaa ja sitä ennen arvostettavaa mutta kun se vanhakaan kama ei kolahda! Noin kolmen vuoden välein yritän Selling Englandia ja Lamb Liesia mutta vielä ei ole natsannut. Tyhjää, tyhjää...no ehkä joku päivä aukeaa...
Katie Melua ja Diana Krall: ihan tyhjänpäiväistä huttua. Ei tulis mieleenkään ostaa näiltä mitään kun voi kuunnella Kate Bushin, Emmylou Harrisin tai vaikkapa Patti Smithin kaltaisia hienoja naisartisteja.
80% nykyheavystä viimeisten 20 vuoden ajalta: hyviä artisteja on hämmästyttävän vähän! Tason lasku 1970-luvulta on hurja. Bändeiltä on yksinkertaisesti loppunut biisit, ei mulle riitä joku "asenne" tai "mättö" sinänsä ollenkaan. Tämä on sääli koska sydän kuitenkin sykkii jytinälle ja mielelläni ostaisin hyvää nykyjytinää jos sellaista tehtäisiin. Poikkeuksia ovat loistavat Danzig ja Type O Negative, näiltä jotain hyllystä löytyykin ja molemmat olen livenäkin nähnyt, Negativen parikin kertaa. Myös Wolfmother vaikutti lupaavalta muutaman kuulemani biisin perusteella mutta levyä en ole vielä saanut ostetuksi. Pääsääntöisesti nykyheviä luonnehtii kuitenkin musiikillinen lahjattomuus, tylsyys ja tasapaksuus.
Megadeath: mainitaan nyt erikseen yksi hypetetty nykyhevipumppu (mulle kaikki vuoden 1985 jälkeen tehty on ultramodernia nykyheviä). Jotain levyä joskus 15 vuotta sitten kokeilin mutta ei siinä ollut biisejä vaan oli tavattoman puuduttava paketti.
Saattais noita tonkimalla löytyä lisääkin mutta ei jaksa enää...mieluummin kelailee niitä hyviä artisteja joita riittää vaikka kuinka!
