Artisteja, bändejä ja levyjä, jotka eivät kovasta maineestaan ja yrityksistä huo

Sekin muuten vielä että joku tuttu kertoo ettei se ja se artisti/bändi oikein tunnu lähtevän, tai jopa itsekin huomannut jälkikäteen että omallakin kohdalla tapahtuneen moisen ilmiön eli on saattnut aloittaa tutustumisen johonkin laajemman diskografian (tai eri tyylisten kuten vaikkapa aina ihana kameleontti Bowie) tehneeseen tyyppiin ihan vääristä levyistä. Onneksi on malttanut jatkaa tutustumista. Tietenkin kaikista kivoin tilanne on niin että on saanut elää sen bändin/laulajan kanssa ja reaaliajassa sitten on fiilistellyt aina ilmestymisestään levyt. Tuolloin myös on omakohtaisia muistoja, asioita omasta ja kokemuksia omasta elämästä joita sitten muistaa sen musiikin kautta.
 
  • Tykkää
Reaktiot: MPS
Sekin muuten vielä että joku tuttu kertoo ettei se ja se artisti/bändi oikein tunnu lähtevän, tai jopa itsekin huomannut jälkikäteen että omallakin kohdalla tapahtuneen moisen ilmiön eli on saattnut aloittaa tutustumisen johonkin laajemman diskografian (tai eri tyylisten kuten vaikkapa aina ihana kameleontti Bowie) tehneeseen tyyppiin ihan vääristä levyistä. Onneksi on malttanut jatkaa tutustumista. Tietenkin kaikista kivoin tilanne on niin että on saanut elää sen bändin/laulajan kanssa ja reaaliajassa sitten on fiilistellyt aina ilmestymisestään levyt. Tuolloin myös on omakohtaisia muistoja, asioita omasta ja kokemuksia omasta elämästä joita sitten muistaa sen musiikin kautta.

Tässä ja edellisessä viestissäsi on kyllä aika paljon tuttua. Teininä 80-luvulla ja sittemmin opiskelijana oli resurssit rajallisemmat, tietoa eri artisteista huonommin saatavilla jne, ja kun niiden divariostosten kanssa sitten oli selvinnyt lompsa tyhjänä tunnin bussimatkan kotiin ja alkoi kuuntelemaan niin niitähän pirulauta kuunneltiin. Kolahti heti tai ei. Mutta ei siltikään kaikki uponnut. Nykyään kun on spotify ym, rahaa ostaa kaikki levyt mitä haluaa jne, niin saattaa helpommin sivuuttaa sellaiset mitkä eivät heti tai parilla kerralla uppoa.

En vihaa enkä edes pahasti inhoa moniakaan artisteja, mutta monet vaan jättävät kylmäksi, eli ei herätä mitään viiliksiä. Silti tavallaan ymmärrän miksi jotkut niistä tykkäävät. Lisätään tähän kategoriaan aiemmin mainitsemieni lisäksi Phil Collins, Sting (se Polisen entinen laulaja), Tom Petty, Adele ja Katie Melua. Viime mainittu ”jännä” kun esim Norah Jones on mun top 2:ssa kuitenkin.

Noista ”ajan myötä” avautuneista esimerkkinä Macy Gray, jonka debyyttilevyn ostin kun se oli just tullut, ei kolahtanut, jäi melkein 20 vuodeksi hyllyyn kunnes tuossa keväällä piti vähän testailla bassoja ja muistelin että olikohan tuossa niitä... kuuntelin sitten koko levyn varmaan 3 kertaa peräkkäin, skippaamatta kertaakaan. No Macy ei ole niitä ”joista kaikki tykkää ja jonka kaikki tietää” mutta kuitenkin.
 
Viimeksi muokattu:
Vaikka miten yritän niin en saa edes yhtä artistia listattua. Tämähän on vain selvä merkki siltä että laajempi musiikkimaku on yhteydessä älykkyysosamäärään. Omassa tapauksessa mahdollinen yhteys lienee kuitenkin käänteinen.
 
Olis se hienoa kun pystyisi ”diggailemaan kybällä” ihan kaikkea iskelmästä örinäheviin. Helpottaisi, sen kun laittaisi vaan jotain soimaan ja aina tassu teppaisi ja/tai olisi käsivarsissa karvat pystyssä :D
 
  • Tykkää
Reaktiot: MPS
Sehän menee niin, että melkein joka kerta on hyvin vaikeaa valita mitä laittaisi soimaan. Tietty "genre" voi olla helpompi. Lisäksi oman suosikkiartistin tai artistien listaaminen on käytänössä mahdotonta. Kuten myös suoratoiston aikana itselle uusien artistien ja uuden musiikin lisääminen sekä listaaminen soittolistoihin, vaikka niitä ei koskaan kerkeä kuunnella loppuun. On varmasti musiikkia mistä en pidä, mutta threadin otsikon kontekstissa en niitä keksi.
 
Joka genressähän on mielestäni 75% höttöä ja 25% omaan korvaan passaavaa ja siitä se viimeiset 5 % on ne kruununjalokivet. Mutta kuinka mahtavaa on olla väärässä tässäkin, joku pääsee aina yllättämään. Tuota Bartokia on kohta pakko koeponnistaa, saitte uteliaisuuden heräämään.
 
Hemmo onkin kohtuullisen vaikeasti useimpaan teekuppiin sopivaa.
Ei aina kaikkein helpoimpia, mutta ehkä juuri siksi tulee usein palattua äijän tuotantoon.

T: Vesku
Jep etenkin kun Kodály ja Ligeti kolahtavat kympillä niin Bartók on ollut vähän kummallinen tapaus unkarilaisvalikoimasta.
 
^Voihan vaihteen vuoksi kuunnella Pink Floydin näkemyksen polkupyörästä.
 
Prince: minulle herran suuruus valkeni kunnolla vasta kun livenä näin. Tämä tapahtui vuonna 1988 Frankfurtissa stadionkeikalla. En sitä ennen tajunnut kuinka kova kepittäjä herra on. Siitä lähtien olen pitänyt häntä heti Jimi Hendrixistä seuraavana, ainoana joka on päässyt lähelle Hendrixin tasoa eli kovimpana jonka koskaan olen livenä nähnyt. Jostain syystä herran studiolevyillä tämä kitaravirtuoosiaspekti ei oikein pääse esille mutta livenä tämä oli tuolla Frankfurtin illassa tajuntaa räjäyttävä:

Niille jotka eivät herraa livenä kokeneet, netti onneksi tarjoaa saumoja tutustua herran taitoihin. Tässä pistää vanhaan klassikkoon uutta puhtia ja soittaa samalla Claptonin suohon:

Princestä olen aina tykännyt. Ostin aikana yhden hänen kasetinkin. Tämä oli ennen CD-levyjä. Niin harmi että taas yksi lahjakas muusikko läksi huumeiden vuoksi. Mitä tulee tuohon Claptonin suohon soittamiseen, niin hohhoijaa ;) Olen tuon saman videopätkän katsonut useasti kuin myös Consert for Georgen konsertista saman version. Molemmat on mielettömän hyviä, mutta Princen olisi ehkä pitänyt kitaroida enemmän eläessään että olisi jotain muutakin jäänyt ihmeteltäväksi.

Vähän juttua asiasta https://www.vox.com/2016/4/21/11481...ly-weeps-shows-one-of-his-unrecognized-skills
 
Mitä enemmän ja laajemmin kuuntelee musiikkia ( Siis KUUNTELEE! ) Sitä vähemmän on soittimessa näitä hittihöpötyksiä. Progressiivinen musiikki vaatii kyllä kuuntelutoistoja,mutta se ahaa elämys onkin sitten parempi. Klassinen musiikki on sitten tosi iso maailma. Siellä on paljon kuunneltavaa. Örinäheavy ja rap eivät ole kuunneltavia, nykypopin vinkujista puhumattakaan. Arttu Wiskari ja Antti tuisku saisivat känistä jossain muualla kuin radiossa!
 
Rush
Zappa ( sen sijaan tykkään kaveristaan Captain Beefheartista ihan pähkinöinä.)
 
Tunnen bändiä vain pinnallisesti, ekana tulee mieleen laulajan mielestäni karmea ääni. Muusikkokavereilta tiedän sen, että on yhtye ollut monelle instrumentalistille teknisesti merkittävä esikuva. Itselleni musiikkinsa on juuri itsetarkoituksellisen teknisen tuntuista läpisoittoa ja suorittamista ilman sielua.
 
^ jos lauluääni hieman hapokas makuusi, niin kokeileppas tätä bändiä :)

En ole tällaisen musiikin tuntija, mutta lainatussa mainittu tulee mielestäni lähemmäksi tavallista tyylin laulajaa (kuten vaikka DP:n Ian Gillan). Rushin laulaja taas on mielestäni ehkä pikemminkin hapoton kuin hapokas *). :)

*) ilmaisu "hapokas" on minulle ihan outo.
 
Viimeksi muokattu:
Rush ja Zappa ❤️❤️❤️
Ostin tänään 3kpl Tool yhtyeen cd-levy. Kokeillaan nyt taas kerran mikä siinä nyt muka niin hienoa on! 😄

Matematiikka! Nyt kaivat sen funktiolaskimen kaapista ja ei kun kalkyloimaan!


1+5 on vähintään kolme ja 2-10 on ainakin seitsemän! Ja 0,0256818888 potenssiin 32,97 saa pään räjähtämään!
 
Matematiikka! Nyt kaivat sen funktiolaskimen kaapista ja ei kun kalkyloimaan!


1+5 on vähintään kolme ja 2-10 on ainakin seitsemän! Ja 0,0256818888 potenssiin 32,97 saa pään räjähtämään!
1 Pyö
1 rät
2 ne lau
3 loivat: "Kuo
5 pijjoon käy tie!" Kis
8 kot ne kirskuivat: "Tervehyk
5 set vie!" Tunnelma
3 olj siellä
 
Back
Ylös