Vastaan tässä osittain Pirkan puolesta. Hän voi sitten täydentää vastaustani. Nuohan ovat hänelle nykyään tutummat kuin minulle. Mutta nuo Pirkan Arielit ovat siis minun alun perin itselle rakentamani.
Meitä oli tuossa pari vuotta sitten pieni porukka, joka päätti rakentaa itselleen kaiuttimet. Kun erilaisia vaihtoehtoja oli käyty läpi päädyimme Arieleihin. Syitä oli useita mutta en nyt niitä kaikkia tässä erittele. Eräs perustekijä oli kuitenkin se, että meillä oli mahdollisuus käyttää CNC-jyrsintä sekä saada ohjausta sen käyttöön ja ohjelmointiin. Muita tekijöitä oli Arielien loppuun saakka tehdyt hyvät piirustukset ja pitkään kehitetty ja sopivan tuntuinen jakosuodin. Lisäksi komponentit puuosia lukuunottamatta olivat helposti hankittavissa ja suhteellisen edulliset. Puuosat olivat kyllä suunnitteluineen, jyrsimen ohjelmointeineen ja toteutuksineen erittäin työläät. Eli jos haluaa laskea työlleen pienenkin hinnan voi katsoa omistavansa aika hintavat kotelot. Mutta näinhän se on useinkin DIY-hommissa. Kotelot tulivat aikanaan valmiiksi. Monta mutkaa oli kylläkin matkassa. Mm. sisukaluihin kuuluva seetri löytyi muistaakseni ruumisarkkutehtaalta jne.
Mutta ääneen, se kai kiinnostaa. Kyllä nuo varmasti kannattaa tehdä vaikka työläät ovatkin. Sen verran hyvin soivat. Luonteeltaan ovat aika laid-back. Eivät missään tilanteessa tunge esiin vaan antavat musiikin puhua puolestaan. Diskantti on myös aika hillitty ja sivistynyt. Omassa versiossani on suotimella diskanttia vähän terästetty alkuperäisesta Olssonin suunnitelmasta. Pirkka kun pitää hiukan voimakkaammasta diskantista kuin minä. Bassoa on hämmästyttävän paljon ja kohtuulisen laadukastakin. Ainakin kun ottaa huomioon elementtien koon ja hinnan. Omassa huoneessani sitä oli hiukan liikaakin mutta Pirkan silloiseen bunkkeriin nuo sopeutuivat oikein hyvin ja bassoa on piisannut hänelle kai aika riittävästi. Kuunteleehan äijä sinfonioita yms. hevimpääkin tavaraa. Eiväthän nuo silti taloja täristä, ei kai kukaan epäilekään. Sopivuudesta transupeleille en osaa sanoa juuri mitään kun olen noita tube-miehiä. Ja niillehän nuo toimivat ok. Nuo ovat aika viritettävissä erilaisiin akustisiin tiloihin mm. erilaisilla täytteillä yms. mutta se edellyttää ettei kaikkia kylkiosia liimata kiinni ennenkuin kotelot ovat sopiviksi viritetty. Sinne torveen kun ei sitten enää liimauksen jälkeen tunge mitään. On se sen verran monimutkainen sokkelo tuossa kuutosversiossa. Stereokuva on erinomaisen hieno, ehkä Pirkka tuosta enemmänkin, mutta kapea kotelo, voimakkaasti pyöristetyt reunat, d'appolito-periaatteilla sijoitetut elementit ja vaihetoistoltaan hyvä jakosuodin tekevät tehtävänsä. Jakosuodin on osiltaan sen verran yksinkertainen, että kukkaro kestää hankkia parhaat konkat ja kelat, niinkuin teimmekin. Sen kyllä huomaa.
Vastaan kyllä tarkempiinkin kysymyksiin mielelläni, jos asiasta jotain tiedän.
Niin, ja suunnitelmissa on vielä palata Arielien kimppuun, tällä kertaa ehkä osittain itse kehitetyllä versiolla. On vaan niin paljon kaikkea muutakin mukavaa. Ja miksikö möin nuo. Uteliaan matka aina eteenpäin ja minut oli määrätty laajakaistojen ja baffelien maailmaan sukeltamaan... Ja pakkohan noista oli luopua kun huomasin minkä vaikutuksen ne tuohon Pirkkaan tekivät. Ei olisi ollut siunaaman rauhaa jos ne vielä takaisin meille olisin raahannut. Ja mikä sen parempaa, ovat varmasti saaneet ansaitsemaansa arvostusta. Mutta varoituksen sana. Eivät ne kuitenkaan ihan kaikkien kaiuttimet ole. Jos arvostat räväkkyyttä enemmän kuin hienostuneisuutta niin mieti. Pirkan mielestä ne ovat mainiot myös rokkiin yms. räväkkäämpään menoon mutta itse olisin tuosta hiukan eri mieltä. Mutta emme me muutenkaan ihan yksimielisiä makuasioista olla.
t. Tapsa
