Ariel-kaiutinrakennusprojekti

[kurzi]

Olen tässä harkinnut pidemmän ajan projektia:

http://www.nutshellhifi.com/Arieltxt1.html

Kuinka tuttu tämä Ariel on näissä piireissä? Kokemuksia?

Pirkka, Ymmärränkö oikein että sinulla on Arielit ja vielä versio 6? Millainen historia tällä parilla on? Oletko itse rakentanut, rakennuttanut tai kenties ostanut jostain? Oletko mielestäsi saanut riittävästi vastinetta rahalle/vaivalle?

Itselläni on tällä hetkellä itse tehdyt Konus Essence -kloonit. Ne oli melko helppo rakentaa. Ariel vaikuttaa kuitenkin aivan toisen tason projektilta. Jos lähden toteuttamaan, niin todennäköisesti tulen teettämään ainakin osan projektista.

 

[mkutvonen]

Itsekin olen noista ollut kiinnostunut jo jonkin aikaa. Näyttävät vain konstruktiona melko pelottavilta, varsinkin nuo kutoset. 5r näyttää vielä ihmisen rakennettavalta.

Olisi kyllä kiva kuulla mokomat. Epäilyttää vaan tuo silkkidiskantti. En muista nimittäin kuulleeni vielä silkkidomea josta pitäisin tarpeeksi. Jälkisointien pituus lähinnä kuulostanut aina liian lyhyeltä. Joskus ennen rumpuja soittaneena ei pysty allekirjoittamaan peltisoundia yhdessäkään kuulemassaan.

 

[Pasi Karhunen]

Jos tuossa viimeisimmässäkin Arielin versiossa on basso-keskiäänisinä Vifan P13WH:t, niin rakentamista suunnittelevan kannattaa ottaa huomioon, että niiden elementtien valmistus on lopetettu. Hifitalossa näyttää niitä vielä olevan, mutta ei ehkä enää kovin pitkään...

t: Pasi

 

[mkutvonen]

Eikös niissä ollut samat draiverit kaikissa? Ehkäpä tuolle löytyy joku hyvä vastike. Hirvittävän hypetettyjä laitteita nuo ovat, minkä nyt lukenut olen.

 

[kurzi]

Itsekin olen noista ollut kiinnostunut jo jonkin aikaa. Näyttävät vain konstruktiona melko pelottavilta, varsinkin nuo kutoset. 5r näyttää vielä ihmisen rakennettavalta.

Jep, tuota pohdin itsekin. Kutonen alkaa varmaan vaatimaan CNC-jyrsintä...

 

[PPU]

Mulle on ehkä/mahdollisesti lähiaikoina tulossa viimeisimmät versiot Arielista. Jonkin verran tuosta on kommenttia että toimisi "hyvin" vain putkivahvistimella, mikä sitten syynä mahtaakaan olla. Tietysti 93db herkkyys on yksi suuri tekijä. En ole noita itse vielä kuullut. Musikaaliseksi noita tunnutaan haukuttavan. Bassomaanikolle tuskin ilman subbaria kovin ihanteelliset. Ihan heti en kyllä noita itsekään alkaisi väsätä ilman CNC konetta.
Luulisi että P13WH-00-08 saa vielä jonkin aikaa maailmalta mutta vaikea tietenkin sanoa kuinka pitkään.

 

[Pasi Karhunen]

Mulle on ehkä/mahdollisesti lähiaikoina tulossa viimeisimmät versiot Arielista.

Jaa että Arielit?!? ??? Eikös ne Orionit enää riitä??

t: Pasi

 

[punssi]

Pitäähän sitä saada toisenlaistakin näkemystä. Näin myös itsellä.

 

[TapsaS]

Vastaan tässä osittain Pirkan puolesta. Hän voi sitten täydentää vastaustani. Nuohan ovat hänelle nykyään tutummat kuin minulle. Mutta nuo Pirkan Arielit ovat siis minun alun perin itselle rakentamani.

Meitä oli tuossa pari vuotta sitten pieni porukka, joka päätti rakentaa itselleen kaiuttimet. Kun erilaisia vaihtoehtoja oli käyty läpi päädyimme Arieleihin. Syitä oli useita mutta en nyt niitä kaikkia tässä erittele. Eräs perustekijä oli kuitenkin se, että meillä oli mahdollisuus käyttää CNC-jyrsintä sekä saada ohjausta sen käyttöön ja ohjelmointiin. Muita tekijöitä oli Arielien loppuun saakka tehdyt hyvät piirustukset ja pitkään kehitetty ja sopivan tuntuinen jakosuodin. Lisäksi komponentit puuosia lukuunottamatta olivat helposti hankittavissa ja suhteellisen edulliset. Puuosat olivat kyllä suunnitteluineen, jyrsimen ohjelmointeineen ja toteutuksineen erittäin työläät. Eli jos haluaa laskea työlleen pienenkin hinnan voi katsoa omistavansa aika hintavat kotelot. Mutta näinhän se on useinkin DIY-hommissa. Kotelot tulivat aikanaan valmiiksi. Monta mutkaa oli kylläkin matkassa. Mm. sisukaluihin kuuluva seetri löytyi muistaakseni ruumisarkkutehtaalta jne.

Mutta ääneen, se kai kiinnostaa. Kyllä nuo varmasti kannattaa tehdä vaikka työläät ovatkin. Sen verran hyvin soivat. Luonteeltaan ovat aika laid-back. Eivät missään tilanteessa tunge esiin vaan antavat musiikin puhua puolestaan. Diskantti on myös aika hillitty ja sivistynyt. Omassa versiossani on suotimella diskanttia vähän terästetty alkuperäisesta Olssonin suunnitelmasta. Pirkka kun pitää hiukan voimakkaammasta diskantista kuin minä. Bassoa on hämmästyttävän paljon ja kohtuulisen laadukastakin. Ainakin kun ottaa huomioon elementtien koon ja hinnan. Omassa huoneessani sitä oli hiukan liikaakin mutta Pirkan silloiseen bunkkeriin nuo sopeutuivat oikein hyvin ja bassoa on piisannut hänelle kai aika riittävästi. Kuunteleehan äijä sinfonioita yms. hevimpääkin tavaraa. Eiväthän nuo silti taloja täristä, ei kai kukaan epäilekään. Sopivuudesta transupeleille en osaa sanoa juuri mitään kun olen noita tube-miehiä. Ja niillehän nuo toimivat ok. Nuo ovat aika viritettävissä erilaisiin akustisiin tiloihin mm. erilaisilla täytteillä yms. mutta se edellyttää ettei kaikkia kylkiosia liimata kiinni ennenkuin kotelot ovat sopiviksi viritetty. Sinne torveen kun ei sitten enää liimauksen jälkeen tunge mitään. On se sen verran monimutkainen sokkelo tuossa kuutosversiossa. Stereokuva on erinomaisen hieno, ehkä Pirkka tuosta enemmänkin, mutta kapea kotelo, voimakkaasti pyöristetyt reunat, d'appolito-periaatteilla sijoitetut elementit ja vaihetoistoltaan hyvä jakosuodin tekevät tehtävänsä. Jakosuodin on osiltaan sen verran yksinkertainen, että kukkaro kestää hankkia parhaat konkat ja kelat, niinkuin teimmekin. Sen kyllä huomaa.

Vastaan kyllä tarkempiinkin kysymyksiin mielelläni, jos asiasta jotain tiedän.

Niin, ja suunnitelmissa on vielä palata Arielien kimppuun, tällä kertaa ehkä osittain itse kehitetyllä versiolla. On vaan niin paljon kaikkea muutakin mukavaa. Ja miksikö möin nuo. Uteliaan matka aina eteenpäin ja minut oli määrätty laajakaistojen ja baffelien maailmaan sukeltamaan... Ja pakkohan noista oli luopua kun huomasin minkä vaikutuksen ne tuohon Pirkkaan tekivät. Ei olisi ollut siunaaman rauhaa jos ne vielä takaisin meille olisin raahannut. Ja mikä sen parempaa, ovat varmasti saaneet ansaitsemaansa arvostusta. Mutta varoituksen sana. Eivät ne kuitenkaan ihan kaikkien kaiuttimet ole. Jos arvostat räväkkyyttä enemmän kuin hienostuneisuutta niin mieti. Pirkan mielestä ne ovat mainiot myös rokkiin yms. räväkkäämpään menoon mutta itse olisin tuosta hiukan eri mieltä. Mutta emme me muutenkaan ihan yksimielisiä makuasioista olla.

t. Tapsa

 

[PPU]

Jaa että Arielit?!? ??? Eikös ne Orionit enää riitä??

t: Pasi

Kyllä vain riittää Eikä niistä olla luopumassa (mutta en sano ettei ikinä..)
Eli juuri kuten Punssi tuumasi, nimenomaan uusia näkemyksiä asioihin on tarkoitus hakea. Ehkä tulee kokeilluksi kunnolla jopa putkivahvistinta..

 

[Mitro]

Moi,

paikka jossa teimme Pirkalla nykyään olevat, sekä minulla olevat Ariel mkVI:t on toivon mukaan säilyttänyt CNC-ohjelmat.
Firman omistaja on tyttäreni kummisetä, joten siksikin saimme mukavat puitteet käyttöön Arielien kanssa.
Hommaa noissa riittää, oli sitten ohjelmat tai ei. Suuritöisin(/aikaa vievin) homma on tehdä TL:n muodostavat palikat CNC:llä tehtyihin uriin.
Jiirasimme myös takalevyn sivu- ja "katto"levyn sisään, vaikka ohjeissa niin ei olekaan. Saimme siten helpommin nättiä, emmekä viiluttaneet mitään jälkikäteen. Etu- ja takalevyt maalattiin. Etulevyn pyöristykset tuntui turhan hankalalta viiluttaa. Oikeastaan etulevyn viilutus jäi, kun ne olivat jo valmiina, ja jos oltaisiin viilutettu, olisi etulevystä tullut viilun verran liian leveä. Sauma olisi ollut tökerö. Kaikkihan on mahdollista toki, kun miettii paremmin etukäteen. En laita tietoja tänne, mutta jos kiinnostuneita sattuisi tulemaan vaikka kymmenen, uskoisin, että osat saisi hommattua.

T. Mitro, Musical Audio

 

[PPU]

Luonteeltaan ovat aika laid-back. Eivät missään tilanteessa tunge esiin vaan antavat musiikin puhua puolestaan. Diskantti on myös aika hillitty ja sivistynyt.

Juuri tällaiset kommentit houkuttelevat minua ryhtymään Arieliin.

Tuon Arielin kehitystarinaa kun lukee niin tulee väistämättä mieleen Linux. Sen verran paljon porukka on ollut tuossa hommassa mukana, ja homma on edennyt lukuisten versioiden kautta nykyiselleen. Olsonin ammattitaitoa ja panosta tietenkään väheksymättä tippaakaan.

 

[punssi]

Sanotaan näin että kaikkea hyvää ei voi saada samassa paketissa jos musiikin näkökulmasta katsellaan.
Mutta jos sen sijaan pitäisi mennä hifin protokollan mukaan kaikkinen siihen kuuluvine ilmiöineen,sellaista yleispätevää toistinta mistä kaikki musiikki tulisi yhtä hienosti ei ole keksitty,ainakaan minulle.Siitä tämä kahden näkökulman asetelma.

 

[Pasi Karhunen]

Kyllä vain riittää Eikä niistä olla luopumassa (mutta en sano ettei ikinä..)
Eli juuri kuten Punssi tuumasi, nimenomaan uusia näkemyksiä asioihin on tarkoitus hakea. Ehkä tulee kokeilluksi kunnolla jopa putkivahvistinta..

No hyvä, minä jo ehdin vähän säikähtää... Ja putkivahvistinta kannattaa aina kokeilla...

t: Pasi

 

[kurzi]

Hopsan...

Tämäpä on ollut aktiivinen keskustelu.

Erityisesti TapsaSlle kiitos pitkästä postauksesta. Tarkoitatko "hienostuneisuudella" sitä että sopivat klassiseen musiikkiin? Oma musiikkimakuni menee klassisen puolelle.

Oma osaamiseni ei vielä ole sillä tasolla että pystyisin itse lähteä suunnittelemaan kaiuttimia, jakosuotimia yms. Muunmuassa tästä syystä minulla on tällä hetkellä nuo Konus Essence -kloonit. Netissä oli valmiit selkeät ohjeet. Sointiin olen melko tyytyväinen. Ne ovat kylläkin vielä viimeistelemättä, joten hellasäröä ilmentyy aika-ajoin. Nälkä kuitenkin kasvaa syödessä...

Arieleissa projektina motivoi nimenomaan tuo ohjeistuksen taso. Vaikka projekti on varmasti haastava, ei tarvitse olla tyhjän päällä tiedon osalta. Kaikki on valmiiksi mietitty ja perusteltu jakosuotimien komponenttien valmistajia myöten. Se kuuluisa "metsään menemisen" riski pienenee...

Aikataulu on vielä vähän avoin. Saattaa olla että joutuu ensin rakentamaan talon...

 

[PPU]

Joo, minulle on nuo Mitron omistuksessa olevat Arielit tulossa jonkun ajan perästä kun ehdin ne noutamaan, ja voisin joutessani vähän kysellä joutavia..

Tapsa, sanoit että kiinni suljettuun koteloon fyllin muuttaminen on käytännössä mahdotonta.
Mutta eikö tuosta elementin reiästä se kuitenkin ole hyvinkin mahdollista tuohon linjan suoralle osalle, johon Olsonin ohjeet kehottavat fylliä pelästään laittamaan?

"
The straight portions of the line can be very lightly filled with cleaned, combed, and carded long-fiber wool, crimped Fortrel, Acousta-Stuf, or polyfill. (The labyrinth itself is intentionally left unfilled.)
"

Eli miten ja millä materiallilla Tapsa/Mitro/Pirkka olette nuo omanne fyllanneet?


Edit.
Tuo takalevyssä oleva aukko (1/4 masonite) on naparuuvien kiinnityksen lisäksi tarkoitettu fyllin twiikkausta varten mutta eihän siitä pääse käsiksi kuin takimmaiseen linjaan http://www.nutshellhifi.com/Ariel-6c.gif
Lieneekö teidän Arieleissa tuo aukko olemassa?

 

[TapsaS]

Vaimennusmateriaaleista ja niiden määristä löytyy aika paljon erilaisia kokemuksia ja näkemyksiä muiden Ariel rakentajien sivuilta. Myös erilaisilta transmissiolinjasivuilta löytyy infoa. Muistaakseni pohjasin näkemykseni joihinkin tällaisiin kirjoituksiin ja kokemuksiin ja lähdin siitä, että huoneessani toimisi parhaiten linja, jossa olisi sopivan paksuisesti (ei liian tiukasti) pitkäkuituista fylliä koko matkan.

Mutta kuten aiemmin kirjoitin, Arielien kanssa kannattaa jättää viimeinen kylkipala liimaamatta ja kokeilla erilaisilla täytteillä. Itse olin hätäinen ja innokas saattamaan projektin loppuun enkä tehnyt näin. Jälkikäteen ajatellen se oli selvä virhe. En tiedä olisiko lopputulos ollut nykyistä parempi mutta tuo kokeilu olisi pitänyt ehdottomasti tehdä. Jos ei muuten, niin oppimismielessä. Voisin teitäkin nyt neuvoa paremmin.

Sille suoralle osalle pystyy täytteitä laittamaan elementin reiästäkin, totta. Minulla on täyteaineena kaiutinten vaimentamiseen tarkoitettua polyesterikuitua, muistaakseni. En löytänyt mistään tuohon hätään pitkäkuituista lampaanvillaa, jota pidetään parhaana. Kylläkin myöhemmin. Taisin sitä sinne laittaakin. En ole ihan varma.

Ei ole tuota aukkoa takana. Ja meillähän on takaseinässä ulkopuolella ylimääräiset kotelot jakosuotimille, joten niihin ja liittimiin on helppoa päästä käsiksi jos haluaa tehdä muutoksia.

Noissa Pirkan Arieleissa on täyte toteutettu hiukan erilailla kuin Mitron. Myös jakosuotimessa on hiukan eroa nostaen diskantin tasoa ehkä 1 dB:tä. Kuullostavat yllättävän erilaisilta vaikka toki myös samanlaisiltakin. Mitron on mielestäni rauhallisempi, enemmän laid-back. Pirkan taas hiukan räväkämpi, bassostaan ehkä napakampikin. Tästä näkee täyttämisen ja virityksen suuren vaikutuksen. Kannattaa siis tehdä huolella ja ajatuksella.

t. Tapsa

 

[pirkka]

Morjens vaan,

minulla on ollut onni omistaa nuo Tapsan tekemät Arielit nyt noin kaksi vuotta. Tosiaan kun kuulin Tapsalla ensimmäisen kerran näiden kaiutinten äänen olin myyty. Niin "musikaalinen"! Olin kuullut monen moista kaiutinta ennen ja jälkeenkinpäin mutta en juuri koskaan kokenut yhtä selkeää tunnetta että tuota ääntä haluan kuunnella. Mitäpä sanoisin soundista... tosiaan siellä Pakilan bunkkerissa, jossa lattia ja katto oli puuta, seinät tiiltä ja kuuntelupaikan takana koko seinän kokoinen kirjahylly kaiuttimet soivat heti tasapainoisesti. Subbarin möin samantien pois koska Arielien bassontoisto riittää musiikin kuuntelussa hyvin.

Nyt olen sovittanut settini elementtikerrostalokaksioon ja todettava on että aivan yhtä hyvin nuo eivät tänne napsahtaneet. Huone on hieman pienempi ja toispuoleinen (eteinen aukee oikealle, samoin keittiö taakse oikealle) ja kirjahyllyä ei ole. Ääni oli alkuun kuiva ja bassoköyhä. Hommasin melko ison puumassaisen stereotason kaiutinten väliin, ripustin molemmille sivuseinille paksuhkot verhot ja soundi parani sekä ylä että alapäässä. Bassontoiston sain kuriin vaihtamalla Primalunan Lebeniin. Aika paljon tekstuuria tuli keskialueellekin ja diskantti hiukan hilliintyi. Soundi on taas hieno Ariel soundi eli miellyttävän musikaalinen, tilantuntu on käsinkosketeltava ja läsnäolossa häviää vain baffeleille. Bassossa on tukevaa murinaa. Kuuntelen paljon kamarimusiikkia ja niissä Arielit ovat parhaimmillaan, samoin akustisessa jazzissa. Eräs ystäväni sanoi kuultuaan täällä sinfoniaa että nuo on tehty isolle orkesterille ja kyllä hyvällä äänityksellä myös sinfoniaorkesteri on melko autenttinen. Kuuntelen myös paljon progea enkä ole havainnut mitään pulmaa.

Olen kuunnellut erilaisia kaiuttimia ja vain muutamat ovat saaneet haluamaan. Yleensä noin 10 kiloeuron kaiuttimet ovat olleet huonompia kokonaisuuksina (tai ei ainakaan mitenkään selkeästi parempia) ja kalliimmat sitten liian isoja näihin tiloihin. Ainoa, jonka voisin oitis ottaa jos päikseen vaihtaisivat on Sonus Faber Stradivari Homage.

Kuten kirjoituksesta paistaa pidän Arieleista suuresti. Ja olen todella kuunnellut niillä paljon musiikkia, noin 3-8 tuntia päivässä.

 

[kurzi]

Aargh

Kiitosta vaan, Pirkka. Juuri tällaiset puheet laittavat sen kuuluisan kipinän päälle, josta ei ole paluuta...

Nuo Konus-kloonit soivat mielestäni hyvin pienimuotoisessa akustisessa musiikissa. Se mitä olen kaivannut, on isomman orkesterin läsnäoloa. Jordanit eivät ehkä ole parhaimmillaan isoissa seteissä, joskaan eivät mielestäni huonotkaan. Jotenkin tuntuu että hyytyy isommissa seteissä tai jotain. Tällä kokemuksella en oikein osaa kuvata sitä paremmin. Toisaalta sitten se klassisen hevipuoli, eli urkumusiikki taas kuulostaa kivan luonnolliselta.

Sinulla näyttää olevan putkivahvistusta ja joku taisi mainita jotain siihen suuntaan että nuo toimisivat parhaiten putkilla. Itselläni on tällä hetkellä käytettynä ostettu järeä Adcomin GFA555 -transistoripääte jostain 80-90 luvun vaihteesta. En ole ennen ollut juurikaan tekemisissä putkipuolen kanssa. Olen aina kuvitellut että se on enemmän heavy/rock-miesten heiniä. Ilmeisesti putkivahvistus sopii myös klassiselle puolelle?

-kurzi

 

[pirkka]

Uskoisin että ajatus putkien sopimisesta rock maailmaan juontuu kitaravahvistimien putkinupeista. Putket on parhaimmillaan nimenomaan akustisella musiikilla ja luovat lämpöä ja läsnäoloa instrumentteihin.

Minulla oli aluksi Pakilassa Rotel 5.1 vahvistin ja kotiteatterin kaltainen, pääkaiuttimina tuolloin ProAc Tablette 50. Kun sain tilalle Arielit oli varsinkin klassisen musiikin puolella parannus merkittävin. Ja jazzin myös. Vihdoinkin Yo-Yo Ma'n sello kuullosti oikealta soittimelta. Ihan hyvin nuo Arielit pärjäsi transistorivahvistimen kanssa mutta koska tiesin että niiden herkkyyden vuoksi niille riittäisi pieni putkikin niin koitin Primalunaa ja saman tien olin myyty putkille. Nyt Yo-Yo Ma'n sello sai kunnon kopan ja soitin tuntui sellon kokoiselta.