No jos välttämättä haluat... korostan kuitenkin, että olen etupäässä rokkari, ja vasta toiseksi barokkari
. En siis niinsanotusti ymmärrä klassisesta musiikista hölkäsen pöläystä, kunhan vain kuuntelen sitä mikä sattuu miellyttämään.
Olen toki kuullut useita eri esityksiä Vuodenajoista, mutta itselläni tämä on vasta toinen ääniteversio, jota olen kuunnellut hartaasti kotona. Vertailukohtakaan ei ole kaikkein paras mahdollinen, sillä se ensimmäinen äänitteeni on Naxosin halpasarjaa: Takako Nishizaki & Capella Istropolitana. Naxosin versiokin on ihan mukiinmenevä, mutta se ei herätä mitään suuria tunteita.
Mutta tämä toinen: Carmignolan sooloviulussa on ensinnäkin enemmän tunnetta ja energiaa kuin koko Naxosin orkesterissa. Joku ehkä sanoisi että liikaa vibraattoa, mutta enpä tiedä. Ei minusta.
Kun ostin tämän levyn pari vuotta sitten, minulla oli kohtalaisen halvat stereot: Pioneer, Harman Kardon, Mission. Niillä vehkeillä tämä levy kuulosti etupäässä energiseltä ja erilaiselta, ei sen kummempaa. Tuon jälkeen olen vaihtanut kertaluokkaa parempiin laitteisiin: Arcam, Arcam, Sonus Faber. Näillä laadukkaammilla laitteilla levytys heräsi eloon: siinä on em. energisyyden lisäksi aivan uskomattoman hyvät saundit, ja ne herkistelykohdat ...kuten jo aikaisemmin sanoin, minulla oli melkein tippa linssissä kun ensimmäisen kerran kuulin, miten kauniilta Vivaldi voikaan kuulostaa.
Kolmas syy miksi tämä levytys on hyvä: solisti ja orkesteri ovat Vivaldin tapaan italialaisia. Minulle ehdoton juttu, eikä liene kenellekään Vivaldin ystävälle ainakaan huono asia?
- Jussi -
PS. Jos tykkäät yhtään oopperasta, kokeile tätä: Vivaldi: Motezuma (Archiv 3CD). Tässäkin on upea äänitys, ja musiikki poikkeaa paljon siitä tunnetummasta, modernimmasta italialaisesta oopperasta. Tämä on ikäänkuin laulettua barokkikonserttoa, kevyttä ja soljuvaa.
