Amphion Argon3L kuultuna

  • Keskustelun aloittaja ssr
  • Aloituspäivämäärä

ssr

Käyttäjä
Liittynyt
26.2.2007
Viestejä
135
Kaupunki
Kinkomaa
Kävin kuuntelemassa kaupassa Amphionin Argon3L kaiuttimet ja ajattelin kirjoittaa fiiliksistä muutaman sanan. Tila oli siis outo ja elektroniikkana NADin Master sarja. Reppuun oli tarttunut Ismo Alanko Teholla, Queenin Innuendo, Buena Vista Social Clubin nimikko ja Kentin Wapen & Ammunition. Oma vertailupiste on Argonin perusversiot, joita olen kuunnellut melko pitkään (noin 8-9 vuotta). Argon3L kiinnosti itseäni mahdollisena päivityksenä, joten halu kuunteluun oli kova. (Kaitsareiden uusiminen on meikäläisen ikuisuusprojekti.) Onneksi liikkeessä oli hiljaista, joten sain kuunnella täysin rauhassa. Aikaa vierähti reilun tunnin verran.

Ensimmäisistä tahdeista eteenpäin oli selvää, että Amphion todellakin on vaihtanut sointitasapainoa aivan hurjasti. Diskantin osalta esitys oli takuulla rauhallinen, jopa hieman matta. Ässien sihahtelut oli kesytetty ja särökitaroissa oli selkeää pehmentymistä. Esitys toimi erittäin hyvin Ismolla, mutta Buena Vistan osalta akustiset kitarat olivat menettäneet teränsä. Itseasiassa aloin hiljalleen kiemurrella tuolissa, kun esitys tuntui vähän vaisulta.

Kokeilin terästää toistoa suuntaamalla pöntöt suoraan kohti. Tällöin diskantin taso nousi hieman ja toisto alkoi tuntua paremmalta. Valitettavasti samalla äänikuva kärsi selkeästi. Toisaalta keskelle miksattu kama tuntui melkein pistemäiseltä, mutta samalla reunalla olevat soittimet alkoivat paikallistua kaiuttimiin. Pieni ohisuuntaus tuntui lopulta parhaalta kompromissilta, mutta äänikuva oli parhaimmillaan hieman reilummilla kulmilla, jolloin äänikenttä aukesi paremmin.

Jotenkin yleisvaikutelmaksi jäi, että Amphion haluaa nyt ottaa selkeää etäisyyttä vanhaan sarjaan. Aikaisemmat mallithan ovat, tälläkin palstalla, kohdanneet melkoista rutinaa diskantin riipivyydestä. Nyt sitten yläpää on kesytetty niin perusteellisesti, ettei kenellekään pitäisi seurata päänsärkyä. Minusta lopputulos oli kaksijakoinen: Ismo toimi aivan kybällä ja sähköistä materiaalia oli helppo kuunnella. Valitettavasti omaan korvaan esitys vain kuulosti tylsältä, ja esimerkiksi akustinen kitara aivan liian pehmeältä. Täytyykö mennä äärilaidasta toiseen?

Bassoista on vähän vaikea sanoa mitään, varsinkin kun tila oli vieras. Kuminaa en huomannut, vaikka muistaakseni toiset raskassointisemmat pöntöt samassa tilassa vähän herättelivät moodeja. Eivät herättäneet erityisiä tunteita, mutta omissa mielikuvissani Argoneiden jalustaversion yläbassot vaikuttivat napakammilta.

Huomasin kuuntelun aikana ruuvaavani koko ajan volumea isommalle. Tämä on erittäin poikkeuksellista, sillä yleensä kuuntelen varsin hiljaa. Tässä mielessä olen varmaan hyvä kerrostalonaapuri, harrastus huomioiden. ;)

Ihan kiva kuuntelureissu, mutta oma ikuisuusprojekti jatkuu edelleen. :-\ En usko jatkavani kotikuunteluun tällä kertaa. Harmi, odotukset olivat kovat.

-Samppa
 
Hyvä juttu tämä. Olenkin miettinyt, että koska näistä tuotteista tulee ensimmäistä raporttia. Kävin taannoin ensiesittelykiertueella hs17:ssä kuuntelemassa noita ja samaa mieltä olen diskantista. Kuulosti oikein hienolta. Bassotkin oli hienosti kuosissa. Ei silti herättänyt suuria omistushaluja esityksellä. Mitähän varteenotettavia kilpailijoita noille olisi tuossa n. 2500 euron lattiamallien luokassa.

Jussi
 
B&W CM9 voisi olla kokeilemisen arvoinen 2500€ luokassa. Alu-diskantti, eli erottelua ja kirkkautta voisi olla jos siitä pitää (olettaa voisi, jos Argon2 maistuu). En ole itse kuullut kuin CM1-mallia.

Hyvä reportaasi 3L:stä! Harmi vaan, että Amphion ei tunnu saavan kotisivuilleen tietoa... Amatöörimäistä.
 
Mikähän osuus tässä nyt oli elektroniikalla ja huoneakustiikalla? Jotenkin tuntuu että toisenlaisella (paremmalla) etupäällä kaiuttimien luonne voisi olla hyvinkin erilainen.
 
ressi sanoi:
Mikähän osuus tässä nyt oli elektroniikalla ja huoneakustiikalla? Jotenkin tuntuu että toisenlaisella (paremmalla) etupäällä kaiuttimien luonne voisi olla hyvinkin erilainen.

Vaikea sanoa, mutta eipä kumpikaan nyt mitenkään huonolla tolalla ollut. K.o. liikkeessä on pari kuunteluhuonetta, joissa akustiikka lienee parempi kuin keskiverrossa suomalaisessa olohuoneessa. NADin master-sarja taas on varmasti vähintään samaa kaliiberia näiden kaiuttimien kanssa. (Hinnaltaan CD-soitin M5 ~2000 euroa ja integroitu M3 ~3300 euroa.)

-Samppa
 
Omistin itse puolisen vuotta kyseisten kaiuttimien jalustamallit. Myin ne lopulta pois sen takia, että niiden ääni oli hitusen liian kylmä, vaikkei se missään nimessä liian riipivä ollutkaan. Toistoa leimasi kyllä tietynlainen diskantin siisteys kuten itsekin huomasit, mutta suurin vika niissä oli mielestäni keskialueen vaimeus. Vaikkei tämä missään mittauksissa varsinaisesti näkynytkään, niin etenkin tietynlaisella rock-musiikilla äänialan balanssi oli ylätaajuuksilla, keskialueen ollessa hiukan utuinen. Erittäin hyvän tämä kuului myös Safri Duon Bongo Songissa, jossa rumpujen taonta tuntui kuuluvan jollain oudolla tavalla kuin "maan alta". Ehkäpä tällä on jotain tekemistä vaihetoiston kanssa?
 
Back
Ylös