Kävin kuuntelemassa kaupassa Amphionin Argon3L kaiuttimet ja ajattelin kirjoittaa fiiliksistä muutaman sanan. Tila oli siis outo ja elektroniikkana NADin Master sarja. Reppuun oli tarttunut Ismo Alanko Teholla, Queenin Innuendo, Buena Vista Social Clubin nimikko ja Kentin Wapen & Ammunition. Oma vertailupiste on Argonin perusversiot, joita olen kuunnellut melko pitkään (noin 8-9 vuotta). Argon3L kiinnosti itseäni mahdollisena päivityksenä, joten halu kuunteluun oli kova. (Kaitsareiden uusiminen on meikäläisen ikuisuusprojekti.) Onneksi liikkeessä oli hiljaista, joten sain kuunnella täysin rauhassa. Aikaa vierähti reilun tunnin verran.
Ensimmäisistä tahdeista eteenpäin oli selvää, että Amphion todellakin on vaihtanut sointitasapainoa aivan hurjasti. Diskantin osalta esitys oli takuulla rauhallinen, jopa hieman matta. Ässien sihahtelut oli kesytetty ja särökitaroissa oli selkeää pehmentymistä. Esitys toimi erittäin hyvin Ismolla, mutta Buena Vistan osalta akustiset kitarat olivat menettäneet teränsä. Itseasiassa aloin hiljalleen kiemurrella tuolissa, kun esitys tuntui vähän vaisulta.
Kokeilin terästää toistoa suuntaamalla pöntöt suoraan kohti. Tällöin diskantin taso nousi hieman ja toisto alkoi tuntua paremmalta. Valitettavasti samalla äänikuva kärsi selkeästi. Toisaalta keskelle miksattu kama tuntui melkein pistemäiseltä, mutta samalla reunalla olevat soittimet alkoivat paikallistua kaiuttimiin. Pieni ohisuuntaus tuntui lopulta parhaalta kompromissilta, mutta äänikuva oli parhaimmillaan hieman reilummilla kulmilla, jolloin äänikenttä aukesi paremmin.
Jotenkin yleisvaikutelmaksi jäi, että Amphion haluaa nyt ottaa selkeää etäisyyttä vanhaan sarjaan. Aikaisemmat mallithan ovat, tälläkin palstalla, kohdanneet melkoista rutinaa diskantin riipivyydestä. Nyt sitten yläpää on kesytetty niin perusteellisesti, ettei kenellekään pitäisi seurata päänsärkyä. Minusta lopputulos oli kaksijakoinen: Ismo toimi aivan kybällä ja sähköistä materiaalia oli helppo kuunnella. Valitettavasti omaan korvaan esitys vain kuulosti tylsältä, ja esimerkiksi akustinen kitara aivan liian pehmeältä. Täytyykö mennä äärilaidasta toiseen?
Bassoista on vähän vaikea sanoa mitään, varsinkin kun tila oli vieras. Kuminaa en huomannut, vaikka muistaakseni toiset raskassointisemmat pöntöt samassa tilassa vähän herättelivät moodeja. Eivät herättäneet erityisiä tunteita, mutta omissa mielikuvissani Argoneiden jalustaversion yläbassot vaikuttivat napakammilta.
Huomasin kuuntelun aikana ruuvaavani koko ajan volumea isommalle. Tämä on erittäin poikkeuksellista, sillä yleensä kuuntelen varsin hiljaa. Tässä mielessä olen varmaan hyvä kerrostalonaapuri, harrastus huomioiden.
Ihan kiva kuuntelureissu, mutta oma ikuisuusprojekti jatkuu edelleen. :-\ En usko jatkavani kotikuunteluun tällä kertaa. Harmi, odotukset olivat kovat.
-Samppa
Ensimmäisistä tahdeista eteenpäin oli selvää, että Amphion todellakin on vaihtanut sointitasapainoa aivan hurjasti. Diskantin osalta esitys oli takuulla rauhallinen, jopa hieman matta. Ässien sihahtelut oli kesytetty ja särökitaroissa oli selkeää pehmentymistä. Esitys toimi erittäin hyvin Ismolla, mutta Buena Vistan osalta akustiset kitarat olivat menettäneet teränsä. Itseasiassa aloin hiljalleen kiemurrella tuolissa, kun esitys tuntui vähän vaisulta.
Kokeilin terästää toistoa suuntaamalla pöntöt suoraan kohti. Tällöin diskantin taso nousi hieman ja toisto alkoi tuntua paremmalta. Valitettavasti samalla äänikuva kärsi selkeästi. Toisaalta keskelle miksattu kama tuntui melkein pistemäiseltä, mutta samalla reunalla olevat soittimet alkoivat paikallistua kaiuttimiin. Pieni ohisuuntaus tuntui lopulta parhaalta kompromissilta, mutta äänikuva oli parhaimmillaan hieman reilummilla kulmilla, jolloin äänikenttä aukesi paremmin.
Jotenkin yleisvaikutelmaksi jäi, että Amphion haluaa nyt ottaa selkeää etäisyyttä vanhaan sarjaan. Aikaisemmat mallithan ovat, tälläkin palstalla, kohdanneet melkoista rutinaa diskantin riipivyydestä. Nyt sitten yläpää on kesytetty niin perusteellisesti, ettei kenellekään pitäisi seurata päänsärkyä. Minusta lopputulos oli kaksijakoinen: Ismo toimi aivan kybällä ja sähköistä materiaalia oli helppo kuunnella. Valitettavasti omaan korvaan esitys vain kuulosti tylsältä, ja esimerkiksi akustinen kitara aivan liian pehmeältä. Täytyykö mennä äärilaidasta toiseen?
Bassoista on vähän vaikea sanoa mitään, varsinkin kun tila oli vieras. Kuminaa en huomannut, vaikka muistaakseni toiset raskassointisemmat pöntöt samassa tilassa vähän herättelivät moodeja. Eivät herättäneet erityisiä tunteita, mutta omissa mielikuvissani Argoneiden jalustaversion yläbassot vaikuttivat napakammilta.
Huomasin kuuntelun aikana ruuvaavani koko ajan volumea isommalle. Tämä on erittäin poikkeuksellista, sillä yleensä kuuntelen varsin hiljaa. Tässä mielessä olen varmaan hyvä kerrostalonaapuri, harrastus huomioiden.
Ihan kiva kuuntelureissu, mutta oma ikuisuusprojekti jatkuu edelleen. :-\ En usko jatkavani kotikuunteluun tällä kertaa. Harmi, odotukset olivat kovat.
-Samppa