Huom allaolevat huomiot pätee minun kokoonpanossa, joten ei pidä tehdä liian pitkille meneviä johtopäätöksiä miten mahdollisesti jossakin toisessa kokoonpanossa toimii.
Mutta, kun kävin "isoa" testikierrosta läpi kokeilin lähes kaikkea mitä Suomen markkinoilta löytyy putkipuolella. Almarron huonon saatavuuden takia se ei kuitenkaan ehtinyt mukaan ennen kuin päädyin lopuilta kompromissiinLeben 300Xs:ään.
SET:ien lisäksi testissä kävi myös Leben 300X Mullardin putkilla, Leben 300 ja Leben 600
300(x) ja 600 ero on käytännössä siinä, että 300:n keskiäänialueella on jonkun verran enemmän putkimaisuutta maagisuutta sanan positiivisessa mielessä se tietty maagisuus ulottuu verrattain ylös ja esim jousiorkesterin kanssa toimii loistavasti.
Ongelma sitten taas 300 sarjassa alin rekisteri, joka tuntuu jotenkin ponnettomalta. Se tosin peittyy osiltaan sillä että yläbassot toimivat loistavasti, joten akustiset bassot kontrabassot ym. toimii mainiosti. Sitten taas rajumpi soul ja vastaava ei välttämättä pistä jalkaa vipattamaan.
Leben 600 sitten ottaa tämän asian haltuun ja ensi tahdeista huomaa bassopään kontrollin olevan ihan eri luokkaa kuin 300 sarjassa.
Tämä johtuu paljon järeämmästä verkkopuolen ratkaisuista ja eri pääteputkista.
600 kuulostaa enemmän puolijohde tai hybridiltä ja siinä sitten taas menettää keski ja ylärekistereissä jotain mitä 300 saa...
Lopulta pääädyin siis kompromissiin, joka toi eniten musiikkia isolla M:llä ja "kuunneltavuutta" systeemiin aiheuttamatta minkäänlaista kuunteluväsymytä, eli Leben 300Xs:n ja soitin nykyisessä setissäni kunnes tuli kuukausien jälkeen mahdollisuus koeajaa Almarroa..
Ja Almarro sitten taas on SET parhaimmillaan ilman heikkouksia: Nais-, ja mies vokaalit aivan huiippua, erottelevuutta= jokainen instrumentti ja solisti erottuu omakseen ja seurattavavuus on helppoa, pellit pasuunat trumpetit saksofonit kitarat, triangelit, kuulostavat juuri oikeilta ja toistuvat oikean kokoisina.
Almarrossa on läsnäolon tunne todella vahva ja tuo esiintyjät juuri sopivasti huoneeseen ilman, että hyppivät kuitenkaan silmille.
Aivan ylin diskantti, ei siis keskialueen ylärekisteri vaan todellakin aivan itse kunkin kuuloalueen ylin diskantti voi olla hiukan vaimeampi Almarrossa kuin Lebenissä, mutta se on todennäköisesti sovitettvissa kaapelivalinnoilla henkilökohtaiseen makuun.
Almarron äänikuva on selkeästi leveämpi ja isompi ja ehkä hitusen verran vähemmän ambienssia ja syvyyttää kuin Lebenissä (siinä sitä saattaa olla vähän liikaakin jonkun mielestä)
Korostan, että tämä siis minun systeemissä koettua..
Mutta, kun kävin "isoa" testikierrosta läpi kokeilin lähes kaikkea mitä Suomen markkinoilta löytyy putkipuolella. Almarron huonon saatavuuden takia se ei kuitenkaan ehtinyt mukaan ennen kuin päädyin lopuilta kompromissiinLeben 300Xs:ään.
SET:ien lisäksi testissä kävi myös Leben 300X Mullardin putkilla, Leben 300 ja Leben 600
300(x) ja 600 ero on käytännössä siinä, että 300:n keskiäänialueella on jonkun verran enemmän putkimaisuutta maagisuutta sanan positiivisessa mielessä se tietty maagisuus ulottuu verrattain ylös ja esim jousiorkesterin kanssa toimii loistavasti.
Ongelma sitten taas 300 sarjassa alin rekisteri, joka tuntuu jotenkin ponnettomalta. Se tosin peittyy osiltaan sillä että yläbassot toimivat loistavasti, joten akustiset bassot kontrabassot ym. toimii mainiosti. Sitten taas rajumpi soul ja vastaava ei välttämättä pistä jalkaa vipattamaan.
Leben 600 sitten ottaa tämän asian haltuun ja ensi tahdeista huomaa bassopään kontrollin olevan ihan eri luokkaa kuin 300 sarjassa.
Tämä johtuu paljon järeämmästä verkkopuolen ratkaisuista ja eri pääteputkista.
600 kuulostaa enemmän puolijohde tai hybridiltä ja siinä sitten taas menettää keski ja ylärekistereissä jotain mitä 300 saa...
Lopulta pääädyin siis kompromissiin, joka toi eniten musiikkia isolla M:llä ja "kuunneltavuutta" systeemiin aiheuttamatta minkäänlaista kuunteluväsymytä, eli Leben 300Xs:n ja soitin nykyisessä setissäni kunnes tuli kuukausien jälkeen mahdollisuus koeajaa Almarroa..
Ja Almarro sitten taas on SET parhaimmillaan ilman heikkouksia: Nais-, ja mies vokaalit aivan huiippua, erottelevuutta= jokainen instrumentti ja solisti erottuu omakseen ja seurattavavuus on helppoa, pellit pasuunat trumpetit saksofonit kitarat, triangelit, kuulostavat juuri oikeilta ja toistuvat oikean kokoisina.
Almarrossa on läsnäolon tunne todella vahva ja tuo esiintyjät juuri sopivasti huoneeseen ilman, että hyppivät kuitenkaan silmille.
Aivan ylin diskantti, ei siis keskialueen ylärekisteri vaan todellakin aivan itse kunkin kuuloalueen ylin diskantti voi olla hiukan vaimeampi Almarrossa kuin Lebenissä, mutta se on todennäköisesti sovitettvissa kaapelivalinnoilla henkilökohtaiseen makuun.
Almarron äänikuva on selkeästi leveämpi ja isompi ja ehkä hitusen verran vähemmän ambienssia ja syvyyttää kuin Lebenissä (siinä sitä saattaa olla vähän liikaakin jonkun mielestä)
Korostan, että tämä siis minun systeemissä koettua..
. 
.
