Ihan vaan pikainen ensi vaikutelma koska myyjän mukaan tunteja on vasta takana parisenkymmentä.
Äänilähteenä Arcam Solo ja vahv. MF v3. Toinen kattaus on Stax3030.
AC/DC - Staxilla tulee väkisinkin mieleen että jätkät ovat kammanneet tukkansa ja istuvat tuolilla keskittyen soittamiseen.
Alesi herättää bändin henkiin , Angus riehuu pitkin lavaa ja Brian karjuu kitarisat ulos. Ja ainakin minun mielestäni tästä on juuri AC/DC:ssä kyse. Kitara saundit ja rytmit on kohdallaan. Jalka heiluu
Bostonin mahtipontiset kitara/Hammond B-3 myrskyt eivät oikein viimeiseen asti aukea Alesilla. Tunnelma hivenen latistuu.
Mutta sitten Diana Krall. Vanhalle miehelle tulee ihan tuhmia ajatuksia kun Alesi saa Dianan henkiin. Läsnä olo , äänen lämpö , äänen värit ( huokaus). Basso , rummut ja piano toistuvat erottelevasti ja luontevasti. Tässä osiossa varsinkin Stax tuntui kylmältä kliiniseltä toistimelta joka ei ihan hirveästä innosta kuuntelemaan Dianaa.
Brahms unkarilaiset tannssit - Alesi saa isot vasket törähtelemään mehukkaasti. Piccolo huilu soi kirkkaasti ja on ihan siinä rajalla että alkaako riipiä korvaa. Stax erottelee orkesteria paremmin ja avaa enemmän tilaa , mutta mutta , vaskista ja patarummuista puuttuu elämä , kuivaa neutraalia saundia.
Tätä kirjoittaessa Alesi potkii Thorogoodia innolla. Kitara saundeissa on särmää ja sopivasti räkää. Kuulostaa elävältä. Valitan Stax , tähän et pysty.
Hätäinen johtopäätelmä : Intiimi jaska , suora viivainen rocetin rymistely on Alesin ominta aluetta.
Mutta kuten alussa mainitsin on tunteja vähän takana. Varsinkin Boston osastolta odotan paljon kunhan saadaan mittariin muutama sata tuntia käyttöä.
Kiitokset Comfylle
Äänilähteenä Arcam Solo ja vahv. MF v3. Toinen kattaus on Stax3030.
AC/DC - Staxilla tulee väkisinkin mieleen että jätkät ovat kammanneet tukkansa ja istuvat tuolilla keskittyen soittamiseen.
Alesi herättää bändin henkiin , Angus riehuu pitkin lavaa ja Brian karjuu kitarisat ulos. Ja ainakin minun mielestäni tästä on juuri AC/DC:ssä kyse. Kitara saundit ja rytmit on kohdallaan. Jalka heiluu
Bostonin mahtipontiset kitara/Hammond B-3 myrskyt eivät oikein viimeiseen asti aukea Alesilla. Tunnelma hivenen latistuu.
Mutta sitten Diana Krall. Vanhalle miehelle tulee ihan tuhmia ajatuksia kun Alesi saa Dianan henkiin. Läsnä olo , äänen lämpö , äänen värit ( huokaus). Basso , rummut ja piano toistuvat erottelevasti ja luontevasti. Tässä osiossa varsinkin Stax tuntui kylmältä kliiniseltä toistimelta joka ei ihan hirveästä innosta kuuntelemaan Dianaa.
Brahms unkarilaiset tannssit - Alesi saa isot vasket törähtelemään mehukkaasti. Piccolo huilu soi kirkkaasti ja on ihan siinä rajalla että alkaako riipiä korvaa. Stax erottelee orkesteria paremmin ja avaa enemmän tilaa , mutta mutta , vaskista ja patarummuista puuttuu elämä , kuivaa neutraalia saundia.
Tätä kirjoittaessa Alesi potkii Thorogoodia innolla. Kitara saundeissa on särmää ja sopivasti räkää. Kuulostaa elävältä. Valitan Stax , tähän et pysty.
Hätäinen johtopäätelmä : Intiimi jaska , suora viivainen rocetin rymistely on Alesin ominta aluetta.
Mutta kuten alussa mainitsin on tunteja vähän takana. Varsinkin Boston osastolta odotan paljon kunhan saadaan mittariin muutama sata tuntia käyttöä.
Kiitokset Comfylle