^...Eikä ohuella ja pinta-alaltaan pienellä levyllä.
Akustointilevy on varsin yksinkertainen tuote. Laatuun vaikuttaa levyn rakenne (tiheys, pinnan tiiviys ja jäykkyys, virtausvastus, jne), paksuus, pinta-ala ja tilavuus. Sen jälkeen kun rakenne on tarkoitukseensa perusasiallinen, niin sitä muuttamalla ei tehdä enää ihmeitä. Loput kolme ominaisuutta ratkaisevat kaiken.
yläkeski- ja ylätaajuuksilla (>300Hz) paksuuden pitää olla riittävä, jonka jälkeen lisä paksuudella ei saavuteta mitään. Sitten kasvatetaan pinta-alaa.
Alataajuudet (<300Hz) ovat vaikein juttu. Siellä on enemmän muuttujia. Rakenne, paksuus, pinta-ala ja tilavuus vaikuttavat kaikki. Aallonpituus on avainsana. 300Hz:llä se on 114cm. Aallonpituudesta lasketaan 1/10 ja 1/4, jotka 300Hz:llä ovat 11.4cm ja 28.5cm.
11.4cm, eli 1/10 aallonpituudesta, on ohuin akustointirakenne, jolla saadaan vaikutusta 300Hz:llä. Rakenne tarkoittaa akustointilevyn paksuutta + sen taakse jätettävän ilmaraon paksuutta, jotka ovat tehokkaimmillaan yhtäsuuret. Ilmarako on siitä mukava juttu, että se puolittaa tarvittavan akustointilevyn paksuuden, mutta on silti käytännössä yhtä tehokas ratkaisu. Säästyy rahaa.
28.5cm, 1/4 aallonpituudesta, on paksuus, jolla 300Hz:llä saavutetaan täysi teho. Sitä paksummalla rakenteella ei >300Hz:n taajuuksilla saavuta lisäetua. Eli 15cm paksu levy + 15cm ilmarako riittävät aina 300Hz:stä ylöspäin.
Aallonpituudesta saadaan myös jonkinlainen nyrkkisääntö tarvittavasta pinta-alasta. Esimerkin 300Hz:llä aallonpituus oli siis 114cm. Sillä taajuudella tarvitaan noin 114cm*114cm alue yksittäisen heijastuman täydelliseksi vaimentamiseksi (1). Toki pienemmillä paloillakin saadaan yleistä hälyä vaimennettua, mutta vaikutukset ovat silloin enimmäkseen selvästi kokeammilla taajuuksilla. Korva ei ole hyvä työkalu matalien taajuuksien kaikujen havaitsemisessa. Toisaalta kaikuisuus korkeammilla taajuuksilla vaikuttaa eniten puheen selkeyteen. Musiikin selkeyden parantaminen on haastavampi tehtävä.
Kun siirrytään 300Hz:ltä alaspäin, kaikki mitat kasvavat, jälleen aallonpituuden suhteessa. Homma vaikeutuu, eikä irrallisilla kotikonsteilla enää välttämättä saavutetakaan toivottua lopputulosta. Kaikkein matalimmilla taajuuksilla akustointi joudutaan tekemään huoneen rakenteisiin. Edes vaimennuslevyn rakenne ei ole enää yksiselitteinen asia.
Ennen sitä (50...100-300Hz:llä) voidaan vielä kuitenkin pelata bassoansoilla, mutta tilavuutta tarvitaan. 0.5 m3 on ehkä pienin yksikkö, jolla saadaan jonkinlaista vaikutuksia. Edelleen tuo lukema tarkoittaa rakennetta, eli vaimennusmateriaalia + ilmarakoa. Kaiken ei siis tarvitse olla akustointilevyä tai villaa. Jos halutaan merkittäviä parannuksia edelliseen tilanteeseen, pitää tilavuus käytännössä aina kaksinkertaistaa.
Varsinaisten bassojen akustoiminen on sitten oma juttunsa.
(1): Nimimerkki jpo, sinä vinkkasit nyrkkisäännön tuohon aallonpituus vs. pinta-ala-nyrkkisääntöön. Olisiko sinulla linkittää lähdettä?
Akustointilevy on varsin yksinkertainen tuote. Laatuun vaikuttaa levyn rakenne (tiheys, pinnan tiiviys ja jäykkyys, virtausvastus, jne), paksuus, pinta-ala ja tilavuus. Sen jälkeen kun rakenne on tarkoitukseensa perusasiallinen, niin sitä muuttamalla ei tehdä enää ihmeitä. Loput kolme ominaisuutta ratkaisevat kaiken.
yläkeski- ja ylätaajuuksilla (>300Hz) paksuuden pitää olla riittävä, jonka jälkeen lisä paksuudella ei saavuteta mitään. Sitten kasvatetaan pinta-alaa.
Alataajuudet (<300Hz) ovat vaikein juttu. Siellä on enemmän muuttujia. Rakenne, paksuus, pinta-ala ja tilavuus vaikuttavat kaikki. Aallonpituus on avainsana. 300Hz:llä se on 114cm. Aallonpituudesta lasketaan 1/10 ja 1/4, jotka 300Hz:llä ovat 11.4cm ja 28.5cm.
11.4cm, eli 1/10 aallonpituudesta, on ohuin akustointirakenne, jolla saadaan vaikutusta 300Hz:llä. Rakenne tarkoittaa akustointilevyn paksuutta + sen taakse jätettävän ilmaraon paksuutta, jotka ovat tehokkaimmillaan yhtäsuuret. Ilmarako on siitä mukava juttu, että se puolittaa tarvittavan akustointilevyn paksuuden, mutta on silti käytännössä yhtä tehokas ratkaisu. Säästyy rahaa.
28.5cm, 1/4 aallonpituudesta, on paksuus, jolla 300Hz:llä saavutetaan täysi teho. Sitä paksummalla rakenteella ei >300Hz:n taajuuksilla saavuta lisäetua. Eli 15cm paksu levy + 15cm ilmarako riittävät aina 300Hz:stä ylöspäin.
Aallonpituudesta saadaan myös jonkinlainen nyrkkisääntö tarvittavasta pinta-alasta. Esimerkin 300Hz:llä aallonpituus oli siis 114cm. Sillä taajuudella tarvitaan noin 114cm*114cm alue yksittäisen heijastuman täydelliseksi vaimentamiseksi (1). Toki pienemmillä paloillakin saadaan yleistä hälyä vaimennettua, mutta vaikutukset ovat silloin enimmäkseen selvästi kokeammilla taajuuksilla. Korva ei ole hyvä työkalu matalien taajuuksien kaikujen havaitsemisessa. Toisaalta kaikuisuus korkeammilla taajuuksilla vaikuttaa eniten puheen selkeyteen. Musiikin selkeyden parantaminen on haastavampi tehtävä.
Kun siirrytään 300Hz:ltä alaspäin, kaikki mitat kasvavat, jälleen aallonpituuden suhteessa. Homma vaikeutuu, eikä irrallisilla kotikonsteilla enää välttämättä saavutetakaan toivottua lopputulosta. Kaikkein matalimmilla taajuuksilla akustointi joudutaan tekemään huoneen rakenteisiin. Edes vaimennuslevyn rakenne ei ole enää yksiselitteinen asia.
Ennen sitä (50...100-300Hz:llä) voidaan vielä kuitenkin pelata bassoansoilla, mutta tilavuutta tarvitaan. 0.5 m3 on ehkä pienin yksikkö, jolla saadaan jonkinlaista vaikutuksia. Edelleen tuo lukema tarkoittaa rakennetta, eli vaimennusmateriaalia + ilmarakoa. Kaiken ei siis tarvitse olla akustointilevyä tai villaa. Jos halutaan merkittäviä parannuksia edelliseen tilanteeseen, pitää tilavuus käytännössä aina kaksinkertaistaa.
Varsinaisten bassojen akustoiminen on sitten oma juttunsa.
(1): Nimimerkki jpo, sinä vinkkasit nyrkkisäännön tuohon aallonpituus vs. pinta-ala-nyrkkisääntöön. Olisiko sinulla linkittää lähdettä?
Viimeksi muokattu:
