Tervehdys!
Kovalevyä siivoillessa löytyi nippu kuvia omien aktiivikolmiteiden valmistumisen varrelta, ja ajattelin nyt jakaa ne varoittavana esimerkkinä tai vaihtoehtoisesti innoituksen lähteeksi. Koko projekti sai alkunsa luonnostelmasta Behringerin DCX-2496:sen ympärille jossa tavoitteena oli kokeilla kuinka edullisesti voidaan saada isoa ja irtonaista soudian kerrostalon olohuoneeseen. Luonnollisesti mopo pääsi hiukan karkaamaan käsistä...
Behruhan kykenee handlaamaan 6 kanavaa, joten kolmitietä lähdettiin hahmottelemaan. DSpeakerin testielementtien poistomyynnistä löytyi sopuhintaan yläpäähän Visatonin 25kc keraamidiskantti ja mid-bassoksi Seasin Excel W16NX-001 (se siitä edullisuudesta). Liitolan Tonille (meniköhän nimi oikein?) DSpeakerilla vielä erityiskiitos kärsivällisistä vastauksista lukuisiin kysymyksiin ja riittävän rautalangan käytöstä! Basson osalta tilanne oli vielä tässä kohtaa auki. Laittaakko kylkibasso vai useampi 6.5 tuumainen etulevyyn? Lukuisten simulointien jälkeen alkoi XLS-10 Alujen metsästäminen. Kylkibassolla siis mentiin ja koteloratkaisuksi suljettu & "siro" (kaikki on suhteellista) elementtien ollessa järjestyksessä M-T-W.
Kuulostaako tämä siltä, että mentiin ***se edellä puuhun? No osittain se pitää paikkaansa, mutta jos ei yritä niin ei voi koskaan onnistuakaan.
Pro/E:llä syntyi komeat kuvat koteloista ja tarjouskierros muutaman puusepän & yrityksen kesken tuotti tulokseksi ilmoittautumisen työväenopiston puutyökurssille (halvin tarjous oli 400e/kotelo massiivikoivusta ilman pintakäsittelyä). No tulipahan itse tehtyä jotain muutakin kuin osien kasaaminen yhteen.
Tästä siis lähdettiin liikkeelle:
~50 millistä tuppeensahattua koivua. Tosimieshän tekee liimalevynsäkin itse...
Oli muuten suhteellisen kova paikka näin insinöörinä/suunnittelijana huomata, että siihen on syynsä miksi suunnittelee EIKÄ valmista käsillään yhtään mitään... Miten samoilla sirkkelin asetuksilla voi saada 4 sentien heittoja sahausten välille?! (iso maa, isot toleranssit)
Ensimmäinen "sinnepäin kasaus":
Ainakin materiaalivahvuuden & jäykisteiden pitäisi olla mallia riittävä. Yläpäälle ~8 litraa ja alas ~24 (hiukan saattaa olla heittoa luvuissa).
Liimauksessa.
Suosttelen vahvasti työväenopistojen tms. kursseille osallistumista. Hyvät laitteet & tilat lähes ilmaiseksi ja päälle vielä erinomaista opetusta (ainakin näin Tampereella).
Eihän tuo kasaus mennyt niin kuin elokuvissa, mutta ensikertalaiseksi syntyi ihan ok jälkeä:
Vahvistin puolella olin jo aiemmin päättänyt panostaa massaan ja virranantokykyyn. Kaupan päälle tuli vielä edullisin kilohinta mitä olen koskaan elektroniikasta maksanut ~10.5e/kg. Thomannin T.Amp S-150:stä siis kyse, niitä 4 kpl. Passiivijäähdytetty 2x150W, helppo sillata tarvittaessa ja softstart toimii erinomaisesti (ylipäätään äänettömin vahvistin mitä olen koskaan omistanut). Liittiminä Neutrikin speakoneita ja xlr:iä.
Miten niin poikamies?
Protoilua kaiuttimen yläpäällä ja säätöjen hakua (verrokkina 8020). Jakotaajuuksiksi ovat enemmän tai vähemän pysyvästi jääneet 140 Hz & 2900 Hz.
8020 & 3-tien yläpää + erillinen subbari. (8020 kumijalallaan uuden kajarin päällä, bass tilt -4 dB)
Aika alas tuon pikku genekin menee normi huoneessa.
Vaikka itsekseni asustelenkin, niin tuo vahvistinpino tv-tasona ei oikein pidemmän päälle miellyttänyt silmää.. Puutyökurssilla alkoi sopivasti kevätlukukausi, joten ei kun rakentamaan tv-tasoa. Vaatimuksina äärimmäinen tukevuus ja lokero neljälle T.Ampille rinnakkain (-> leveys yli 2 metriä & ylätaso vajaat 50 millistä koivua).
Jotain käsitystä mittasuhteista saanee tuosta morasta & ipodista tason päällä:
Jaa että miltä nuo nyt kuulostavat?
Setille tulee kohta puolisen vuotta ikää ja koko sen ajan noiden soundia (=säätöjä) on tullut hiottua. Tällä hetkellä voin vilpittömästi sanoa pitäväni näistä leluista. Ääni on juuri sitä mitä hain, dynaaminen ja jollain tavalla voimakas. Bassopää pysyy kurissa equn avulla ja alarajataajuus on mallia riittävä. Jotain negatiivista? Jonkin näköisen s-vian nämä kyllä omaavat, tosin tämäkin on hyvin äänitekohtaista.Lisäksi yläpää tuntuu jotenkin epätarkalta. Seurausta olemattomasta kotelosuunnittelusta vai huoneen akustiikasta? Summasummaarum, Tammerin messujen jälkeen ei ollenkaan harmittanut tulla kavereiden kanssa kuuntelemaan näitä loppuillaksi. Kai sekin jostain kertoo?
Eipä minulla muuta, kiitoksia kaikille täällä DIY palstalla kirjoittaville. Teidän kokemuksistanne on ollut suunnaton apu.
--Jari
PS. Jokainen saa omalla kohdallaan miettiä ovatko nämä kaiuttimet nyt enemmän insinööripornoa kuin audiotekniikkaa
Kovalevyä siivoillessa löytyi nippu kuvia omien aktiivikolmiteiden valmistumisen varrelta, ja ajattelin nyt jakaa ne varoittavana esimerkkinä tai vaihtoehtoisesti innoituksen lähteeksi. Koko projekti sai alkunsa luonnostelmasta Behringerin DCX-2496:sen ympärille jossa tavoitteena oli kokeilla kuinka edullisesti voidaan saada isoa ja irtonaista soudian kerrostalon olohuoneeseen. Luonnollisesti mopo pääsi hiukan karkaamaan käsistä...
Behruhan kykenee handlaamaan 6 kanavaa, joten kolmitietä lähdettiin hahmottelemaan. DSpeakerin testielementtien poistomyynnistä löytyi sopuhintaan yläpäähän Visatonin 25kc keraamidiskantti ja mid-bassoksi Seasin Excel W16NX-001 (se siitä edullisuudesta). Liitolan Tonille (meniköhän nimi oikein?) DSpeakerilla vielä erityiskiitos kärsivällisistä vastauksista lukuisiin kysymyksiin ja riittävän rautalangan käytöstä! Basson osalta tilanne oli vielä tässä kohtaa auki. Laittaakko kylkibasso vai useampi 6.5 tuumainen etulevyyn? Lukuisten simulointien jälkeen alkoi XLS-10 Alujen metsästäminen. Kylkibassolla siis mentiin ja koteloratkaisuksi suljettu & "siro" (kaikki on suhteellista) elementtien ollessa järjestyksessä M-T-W.
Kuulostaako tämä siltä, että mentiin ***se edellä puuhun? No osittain se pitää paikkaansa, mutta jos ei yritä niin ei voi koskaan onnistuakaan.
Pro/E:llä syntyi komeat kuvat koteloista ja tarjouskierros muutaman puusepän & yrityksen kesken tuotti tulokseksi ilmoittautumisen työväenopiston puutyökurssille (halvin tarjous oli 400e/kotelo massiivikoivusta ilman pintakäsittelyä). No tulipahan itse tehtyä jotain muutakin kuin osien kasaaminen yhteen.
Tästä siis lähdettiin liikkeelle:
~50 millistä tuppeensahattua koivua. Tosimieshän tekee liimalevynsäkin itse...
Oli muuten suhteellisen kova paikka näin insinöörinä/suunnittelijana huomata, että siihen on syynsä miksi suunnittelee EIKÄ valmista käsillään yhtään mitään... Miten samoilla sirkkelin asetuksilla voi saada 4 sentien heittoja sahausten välille?! (iso maa, isot toleranssit)
Ensimmäinen "sinnepäin kasaus":
Ainakin materiaalivahvuuden & jäykisteiden pitäisi olla mallia riittävä. Yläpäälle ~8 litraa ja alas ~24 (hiukan saattaa olla heittoa luvuissa).
Liimauksessa.
Suosttelen vahvasti työväenopistojen tms. kursseille osallistumista. Hyvät laitteet & tilat lähes ilmaiseksi ja päälle vielä erinomaista opetusta (ainakin näin Tampereella).
Eihän tuo kasaus mennyt niin kuin elokuvissa, mutta ensikertalaiseksi syntyi ihan ok jälkeä:
Vahvistin puolella olin jo aiemmin päättänyt panostaa massaan ja virranantokykyyn. Kaupan päälle tuli vielä edullisin kilohinta mitä olen koskaan elektroniikasta maksanut ~10.5e/kg. Thomannin T.Amp S-150:stä siis kyse, niitä 4 kpl. Passiivijäähdytetty 2x150W, helppo sillata tarvittaessa ja softstart toimii erinomaisesti (ylipäätään äänettömin vahvistin mitä olen koskaan omistanut). Liittiminä Neutrikin speakoneita ja xlr:iä.
Miten niin poikamies?
Protoilua kaiuttimen yläpäällä ja säätöjen hakua (verrokkina 8020). Jakotaajuuksiksi ovat enemmän tai vähemän pysyvästi jääneet 140 Hz & 2900 Hz.
8020 & 3-tien yläpää + erillinen subbari. (8020 kumijalallaan uuden kajarin päällä, bass tilt -4 dB)
Aika alas tuon pikku genekin menee normi huoneessa.
Vaikka itsekseni asustelenkin, niin tuo vahvistinpino tv-tasona ei oikein pidemmän päälle miellyttänyt silmää.. Puutyökurssilla alkoi sopivasti kevätlukukausi, joten ei kun rakentamaan tv-tasoa. Vaatimuksina äärimmäinen tukevuus ja lokero neljälle T.Ampille rinnakkain (-> leveys yli 2 metriä & ylätaso vajaat 50 millistä koivua).
Jotain käsitystä mittasuhteista saanee tuosta morasta & ipodista tason päällä:
Jaa että miltä nuo nyt kuulostavat?
Setille tulee kohta puolisen vuotta ikää ja koko sen ajan noiden soundia (=säätöjä) on tullut hiottua. Tällä hetkellä voin vilpittömästi sanoa pitäväni näistä leluista. Ääni on juuri sitä mitä hain, dynaaminen ja jollain tavalla voimakas. Bassopää pysyy kurissa equn avulla ja alarajataajuus on mallia riittävä. Jotain negatiivista? Jonkin näköisen s-vian nämä kyllä omaavat, tosin tämäkin on hyvin äänitekohtaista.Lisäksi yläpää tuntuu jotenkin epätarkalta. Seurausta olemattomasta kotelosuunnittelusta vai huoneen akustiikasta? Summasummaarum, Tammerin messujen jälkeen ei ollenkaan harmittanut tulla kavereiden kanssa kuuntelemaan näitä loppuillaksi. Kai sekin jostain kertoo?
Eipä minulla muuta, kiitoksia kaikille täällä DIY palstalla kirjoittaville. Teidän kokemuksistanne on ollut suunnaton apu.
--Jari
PS. Jokainen saa omalla kohdallaan miettiä ovatko nämä kaiuttimet nyt enemmän insinööripornoa kuin audiotekniikkaa