Ihastelin juuri tänään GXC-sarjan laitteita harkitessani, että pitäisikö kasettejakin alkaa harrastamaan.
Ilman muuta kannattaa hurmioitua tai surmioitua kompaktikokoiseen magneettinauhakasettiin. Mie olen tuossa turmiossa rypenyt yli 50 vuotta, enkä yhtäkään c-kasettia nurkistani vaihtaisi pois. Erinäisiä päiviä ja dekki- sekä kasettikokemuksiani kylläkin voisin vaihtaa pois... Miulla kalustossa vain yksi Akain dekki.
Näyttäviähän nuo Akait ovat. Ylempää mallia en muista elävänä nähneeni. Onko tuo alempi nyt sitten 310 vai 310D. Akai GXC-310D:ssä oli muistaakseni integroitu pienitehoinen pääteaste. Karvalakkidekkeihin verrattuna mallissa olivat ekstraa myös nauhankulkua ilmaiseva ledirivistö sekä äänitystason limitteri ja huippuarvon summattu led-ilmaisin.
Peak level -indikaattorit dekeissä tukivat analogista tasonäyttöä ja oleellisesti helpottivat äänitystason säätämistä, ennen kuin dekkeihin yleistyi fluoresenssi- ja vastaavat patsasnäytöt. Vuonna 1978 ostamassani Sony
TC-199SD:ssä oli summattu huippuarvoledi, ja oli myös aiemmin ostamassani
TC-206SD. Noissa dekeissä piikkiledi oli kalibroitu tasoon +2 vai +3 dB, mutta varoiksi rukkasin vilkkumaan vasta 1 dB ylempänä, jottei suotta jäisi turhaa pohjakohinaa äänitteisiin.
Yliohjautumisen rajoittimet eli limitterit sitten. En tiedä, miten nuo ovat Akain malleissa toimineet, mutta Sonyissani limitteri alkoi leikkaamaan äänitystasoa mielestäni liian alhaisilla tasoilla, muistaakseni vastaavalla tasolla kuin orkkiskalibroitu peak-ledi alkoi vilkkua. Esimerkiksi klassisen musiikin ja progressiivisen rockinkin äänittäminen limitterin kanssa oli hankalaa, etenkin reipasta ajoa sietävillä ferrokromi- ja krominauhoilla. Äänitteistä tuli voimakkuudeltaan kiusallisesti aaltoilevia, ellei pudottanut äänitystasoa ja ottanut pohjakohinariskiä musiikin hiljaisiin kohtiin. Kokeeksi trimmailin limitteriä dekeistäni, mutta pian kokeilujen jälkeen totesin limitterin pöljäksi turhakkeeksi. Johonkin tasapaksuun rytinärokkiin limitteri tosin sopi.
Kahdella koulukaverillani oli 70-luvun jälkipuoliskolla Akai GXC-310D, kun mie olin jo siirtynyt pystypesäisiin dekkimalleihin. Tietysti vertailimme dekkejämme ristiin, kun joka jätkällä tuohon aikaan oli paremmat vehkeet kuin kellään toisella. Vertikaalisen nauhankuljetuksen edut joutuivat kaverinikin toteamaan, kun takkuavat kasetit rullasivat pystypesäisissä paremmin. Ja nauhoituksissa sai kasettipuoliskoa vaihdella vaikka hurumuycket, eikä diskanttisoundi kadonnut kasettia käännellessä.
Akai GXC-310 lienee yksi syistä siihen, että nettinuoriso joitakin vuosia sitten käytti lapedekeistä käsitettä DJ-mallin dekki. Käsitettä näkyi mm. netin kauppapaikoilla. Kyllähän lapedekkien voi mieltää muistuttavan miksauspöytää, mutta aikoinaan en itse koskaan törmännyt käsitteeseen "DJ-mallin dekki". Enkä lapedekkiin yhdessäkään diskossa, joissa majailin pöydän takana. Jinglekäytössä diskoissa oli mm. 8-snadeja raitureita, jotka mahtuivat hyvin diskopöydälle levykaukaloiden lomaan.
-ilkka
.
