pjkpjk sanoi:
Olin havaitsevinani Audiomanian aloitus kirjoituksessa eräänlaista "löytämisen iloa" Accuphasen suhteen. Itse koin myös sellaisen hetken aikoinaan saman merkin kanssa. Mielestäni meidän kanssa harrastajien tulisi olla iloisia hänen puolestaan eikä jälkiviisastella dissausta hipovalla kommentoinnilla.
Jep
Voin vahvistaa, että olen löytänyt tietyn rauhan mitä en ole vähään aikaan kokenut välillä todella villiksi yltyneessä laiterumbassa.
Voi olla yleispätevä havainto myös muiden omistajien keskuudessa, mutta kun sammutetaan kaikki valot kuunteluhuoneesta ja laitetaan varsinkin jokin naisvokalisti soimaan levylautaselle, niin musiikki syttyy ikään kuin tyhjästä.
Tämä on aika luonnollista koska silmien verkkokalvolle ei synny kiintopistettä joka muistuttaa missä ollaan.
Mutta, mutta uutena havaintona ei myöskään äänikentästä löydy asioita kuten pohjakohina, 50 hz hurina, tai sen kerrannaisia. En sano tietenkään, että tämä on vain Accuphasen ominaisuus, mutta en ole itse kokenut millään laitekokoonpanolla vastaavaa vuosien varrella.
Eikä siinä kaikki

; ohessa toinen havainto oli tänään se kun poika oli käymässä ja pyysi saada lainaksi sitä levyä, jota soitin, koska siinä oli niin hyvä meno ja draivi. (Kyseessä oli Sarpilan 25th anniversery levy.)
Asiaan kuuluu, että poika on soittaa itse saksofonia tekee omia biisejä jne.
Kyseinen levy vaan on minun toimesta soinut meillä noin kaksi vuotta sitten ensimmäisen kerran herättämättä kenessäkään mitään isompia intohimoja.
Aikaisemmin tämä levy on kuullostanut joillakin osa-alueella mielenkiintoiselta, mutta joiltakin osa-alueilta rasittavalta ja sen takia jäänyt levyhyllyyn.
Nyt se soi viikonlopun aikana 3 kertaa alusta loppuun aika isolla volyymilla. 8)
No joo, kellä onni on se onnen kätkeköön
