Acapella

rajani

Käyttäjä
Liittynyt
18.2.2007
Viestejä
12 789
Kaupunki
Lahti
Acapellan kaiuttimet

Acapellasta kaiutinmerkkinä ei ole paljoakaan keskusteltu foorumilla, joten ajattelin avata uuden keskustelun.
Lähinnä olen kiinnostunut näistä pienimmistä / edullisimmista malleista, jotka ovat vielä tavallisenkin harrastajan ostettavissa vaikka sitten joskus myöhemmin.


index.php

Acapella Fidelio


index.php

Acapella Fidelio II


index.php

Acapella La Musica

La Musicasta, arvostelu: http://www.highendnews.info/reviews/AcapellaLaMusika.htm

Tampereella olen kuullut nuo La Musicat yhden kerran.

Kuten monet meistä tietävät, eräällä kauppiaallahan on "hieman kookkaammat" Acapella Triolon Excalibur -nimeä tottelevat toistimet.

[ylläpito on poistanut liitteen]
 
Ainakin noita on nimillä siunattu, tuo akkapelot ei oikein taivu omaan suuhun ... :)

Eipä ole tullut koskaan kuultua, joten pistäkää vaan ihmeessä jotain yleispätevää luonnekuvausta jos pystytte.
 
Tuo La Musica oli ainakin sellainen äänikuvabongarin kaiutin kun joskus kerroin siitä että päätyseinän muodot piirtyivät hyvin, rytmipuolta en taas osaa arvostella.

Nimimerkki Latorilta kuulisin mielelläni lisää Fidelioista.

Tuolla on kuva yhden harrastajan Fidelio II:sista:
https://foorumi.hifiharrastajat.org/showthread.php?42583
 
Minulla on hiukan hankala suhtautua näihin entry level Acapelloihin. Pitäisi olla torvia, jotta ne olisivat oikeita Acapelloja. Miten nämä sitten eroavat muista kaksitiekottaraisenpöntöistä, paitsi hintansa ja brändinsä puolesta?

Tämä kaikki siis näitä kaiuttimia kuulematta.
 
Onhan nuo Acapellat mestariteoksia kaikinpuolin. Äänellisesti nyt ennenkaikkea, mutta ei viimeistely ja designikaan paljoa jälkeen jää. Käsityön leima näkyy ja kuuluu näissä kaiuttimissa, positiivisessa mielessä. Jos on kiinnitetty pikkuseikkoihin, rungon rakenteeseen, värinättömyyteen itse kotelon puolella huomiota on sama asia hoidettu myös siellä tärkeämmällä, eli äänen puolella (eiköhän nuo kulje käsi kädessä kuitenkin). En sanoisi äänikuvabongarin vehkeeksi negatiivisessa mielessä, muutenkin tuo äänikuva alkaa olla omassa sanavarastossa aika turha väline äänen kuvailuun. Se nyt vaan asettuu kohdilleen, kun muut asiat ovat kunnossa. Kuluneita termejä käyttäen, neutraali, luonnollinen, nopea ja tarkka tulevat adjektiiveina mieleen näistä kaiuttimista ja niiden äänestä puhuttaessa.

Kuultu on Fidelio MkII, iso ilmava ääni. Ja tarkoitan tässä isolla ISOA. Pönttö ei kummoinen ole, mutta ääni on äärimmäisen epäkaiutinmainen ja luonnollinen. Fortunë, Harlekiini ja Triolon Excaliburkin on omiin korviin istuneet. Ja, jos kuulapelit kiinostaa LaMusikassa tulee ne geishakuulat mukana =) Ei kannata kuitenkaan käyttää "snadina" vaikka koon puolesta sopisikin....
 
Hieno pelinavaus Nikolta. En tarkoittanut mitenkään negatiivisesti tuota bongailua LaMusican kohdalla, mutta tuo värähtelemätön jäykkä kotelo ja erittäin iso ääni jäivät mieleen. Kokoisekseen basso menee alas ja sellainen kumiseva yläbasso puuttui. Vaikka ääni onkin neutraali ja tarkka, niin en silti sanoisi sitä rasittavaksi tai liian analyyttiseksi tai kuivaksi.

Tuollaiset Fideliotkin ovat käytettynä kenen tahansa meidän ostettavissa ihan kohtuurahalla ja siksi vähän odottelin latorin kommentteja.
 
Kirjoittelen kommentteja huomenna virkeämpänä kun kaiuttimet ovat taas tulilla. Tällä hetkellä fiilistellään kuulokkeilla putkien loisteessa illan hämärtyessä.

edit: laitetaan nyt kuitenkin vähän herkkua lähikuvan muodossa

closeupwx1.jpg
 
Nyt muutaman kuukauden talossa olleet alkuperäiset Fideliot syynissä. Nämä hankittiin korvaamaan Dynaudio Audience 52 SE:t, joiden suunnittelin alun perin olevan eräänlainen väliaikaisratkaisu. No tämä väliaikaisratkaisu kestikin sitten kokonaisen vuoden, joten ehdin tutustumaan kaiuttimien ääneen ja pidinkin siitä kovin. Dynaudiot valloittivat kaksi kuuntelutilaa. Aluksi ne asetettiin pieneen noin 10 neliön pyhitettyyn kuunteluhuoneeseen. Kaikeksi yllätykseksi sain ne toimimaan lopulta melko mukavasti, tosin se vaati hieman panostuksia akustiikkaan. Muhkea sohva, täyteen ahdettu avoin kirjahylly, muutama akupaneeli, kaksi paksua kohokuvioista mattoa sekä bassoansa toivat miellyttävän tuloksen.

Kun päätin luopua videotykistä ja hankkia ison television, siirtyi kuuntelutila samalla olohuoneeseen. Huomattavasti otollisempi kuuntelutila antoi mahdollisuuden vetää Dynyt kauemmas seinistä, jolloin niiden sointi asettui entistä paremmalle mallille. Ero oli kuitenkin pienempi kuin olisin kuvitellut, vanhan tilan huolellinen akustointi oli ilmeisesti kohtuu onnistunut. Tilaa on siis noin 4 x 6 metriä, joka avautuu takavasemmalta keittiöön ja etuvasemmalta käytävään. Dynaudiot sijoitettiin lyhyelle seinälle noin metri etuseinästä reilun 2 metrin etäisyydelle toisistaan kuuntelupaikalle suunnattuina. Sivuseiniin jää siis matkaa vajaa metri ja kuuntelupaikan taakse reilut 1½ metriä. Akustointivälineistä oli jälleen apua ja siirsin myös toisen sohvan sekä kirjahyllyn olohuoneeseen, joilla sain tärykaiun hallintaan ja basso-osaston erottelun totutulle tasolle.

Olin Dynaudiot hankkiessani päättänyt, etten silloiseen tilaan arvokkaampia kaiuttimia hankkisi. Kun tila antoi nyt myöten, aloin etsiä uusia kaiuttimia. Kävin mielessäni läpi mm. Arrot ja Dali Helicon jalustamallin, mutta päädyin lopulta Fidelioon, sillä halusin päästä maistamaan Acapellan tarjoamaa ääntä. Fidelion design on mielestäni hyvällä tavalla erilainen ja kun pääsin kajauttamaan ensimmäiset soinnut ilmoille omassa huoneessani, oli sillä silmänräpäyksellä selvää että nämä tulevat jäämään. Mitä sitten Fideliot antavat verrattuna entisiin kaiuttimiin? Tässä välissä lienee sopiva hetki käydä läpi muu laitteisto joka on seuraavanlainen:

- E-MU 1010
- Electrocompaniet ECD1
- Electrocompaniet ECI-3
- Shunyata Altair XLR-klooni (diy)
- Niinimaen Lightning SC
- Shunyata Diamondback
- Shunyata Hydra

Dynaudioiden kanssa käytin Niinimaen Lightning -välikaapelia, Shunyata kloonikaapeli ei toiminut niiden kanssa yhtä hyvin. Muuten käytössä ovat vastaavat laitteet kuin aikaisemminkin. Fidelio on siitä erikoinen, että se seisoo melko korkealla jalustalla. Jalusta on integroitu osa kaiutinta, kaiuttimet pultataan siihen kiinni ja koko jalustakin on kasattava kolmesta levystä itse. Hyvänä nyrkkisääntönä pidetään usein sitä, että diskanttielementti on suunnilleen kuuntelijan korvan korkeudella. Tämä pätee myös Fidelion kanssa, koska diskantti on sijoitettu hieman poikkeuksellisesti alimmaiseksi. Sen sijaan pääelementin sijoitus noinkin korkealle herätti hieman ennakkoluuloja, mutta ratkaisu on ainakin äänellisesti onnistunut. Fideliot on suunnattu vain hieman kohti kuuntelupaikkaa. Huomasin että ne toimivat sillä tavalla paremmin, toisin kuin Dynaudiot siis jotka toimivat parhaiten voimakkaasti suunnattuna kuulijaa kohden.

Ensimmäiseksi huomioni kiinnitti laulajan läsnäolevuus. Laulaja ikään kuin työntyy hieman eteenpäin ja pitää paikkansa keskellä, äänikuvallinen tarkkuus poikittaissuunnassa oli tosin vahvaa myös Dynaudioilla. Sen sijaan Dynaudiot tuntuivat vetävän esitystä taaksepäin, jättäen kuuntelijan esityksen ulkopuolelle. Toinen heti havaittava huomio on äänen "välittömyys", rummut pärähtävät uskomattomalla nopeudella ja energialla. Myös diskantti ansaitsee kehut, se on hyvin puhdas ja kirkas vailla riipivyyttä. Dynaudiot tarjoavat diskanttia kohteliaammin ja välttävät niin ikään riipivyyden. Ero on hyvin merkittävä, sillä Fideliot tavallaan herättävät musiikin eloon. Dynaudiot eivät oikein missään vaiheessa saaneet minua kuuntelutuoliin pitkäksi toviksi kerrallaan. Uskoisin että juuri maltillinen diskantti sekä äänikuvan vetäytyminen taka-alalle olivat tähän pääsyinä. Pitää tosin todeta että Electrocompaniet on rauhalliseen kallellaan eikä siten varmaankaan otollisin kumppani Dynaudiolle.

Bassot eivät kumise, taso on riittävä ja toisto menee kohtuullisen alas. Yksi merkittävä ero bassotoistossa on Dynaudioihin nähden, nimittäin basistin linjat eivät ole niin selvästi esillä Fidelioilla. Mietin tätä asiaa paljon, sillä kyky toistaa musiikkia on Fidelioissa erinomainen. Muistan kun soitin peruskoulussa itse sähköbassoa ja kävimme muutaman keikankin vetämässä. Muistijälki basson soinnista on piirtynyt mieleeni ja nyt kun kuulen sen Fidelioista, se on lähempänä sitä mitä muistijälkeni kertoo verrattuna muihin kuulemiini kaiuttimiin tai kuulokkeisiin. Tämä on mielestäni hyvin mielenkiintoinen seikka, sillä vaikka seurattavuus on tavallaan huonompi, vyöryy musiikki eteenpäin paremmin ja esitys kuulostaa yhtenäisemmältä. Luonnollisesti levystä riippuen miksaus on erilainen, mutta monellaa levyllä joilla olen tottunut vaivattomaan bassolinjojen seurattavuuteen, vaatii se Fidelioilla hieman enemmän keskittymistä. Basarit polkevat rytmiä ja jytinää vakuuttavasti. Kuten mainitsin jo aikaisemmin, nopeutta piisaa. Yhteenvetona pidän Fidelion minut henkilökohtaisesti yllättäneestä tavasta hoitaa alarekisteri.

Kuten tässä ketjussa on jo aikaisemmin mainittu, ääni on iso ja se ei minua millään tavalla yllättänyt, sillä tiesin sen jo ennalta. Fidelioista paistaa minusta läpi niiden alkuperäinen suunnittelufilosofia 1990-luvun alusta: Fidelio on rakennettu kuuntelemalla. Oma filosofiani on täsmälleen sama, korvat kertovat enemmän kuin mittaukset. Luonnollisesti mittauksista on valtavasti apua monille, mutta se ei auta minua tässä harrastuksessa eteenpäin askeltakaan. Minulle riittää että laite toimii mekaanisesti luotettavasti ja kuulostaa omaan korvaani hyvältä eikä sitä pysty mikään mittaus minulle paperilla kertomaan.

Kehotan kaikkia ennakkoluulottomasti kuuntelemaan Fidelioita ja muitakin Acapellan kaiuttimia mahdollisuuden eteen sattuessa. Näitä saa käydä halukkaat kuuntelemassa Kuopiossa kun vaan ilmoittaa tulostaan etukäteen. Olen koko kesäkuun lomalla joten nyt on mitä parhain hetki sopia vierailusta, yhteyttä voi ottaa yksityisviestillä.
 
No Acapellan - 5th Avenue II oli kuultavissa messuilla. Mitäs piditte?
 

Liitteet

  • Acapella-5th_Avenue_II.jpg
    Acapella-5th_Avenue_II.jpg
    105,7 KB · Katsottu: 1 003
  • Dscf3885.jpg
    Dscf3885.jpg
    131,8 KB · Katsottu: 30
Kovasti pidin Acapellan äänestä, tosin musiikkinäytteet aivan vieraita ja lisäksi melko outo kuunteluhuone.
 
Onko tuo 5th siis ympärisäteilevä, tuo ylöspäin sijoitettu elementti tuo mieleen, ei niin yllättäen, ne vanhat sonabit ja Duevelit ilman tötteröitä?
Miten tuossa on sitä ympäriinsä säteilyä edesautettu, vuotaako kotelo hallitusti eri suuntiin saumoista?

---
Tietoa näköjään saikin hyvin tuolta TL-audion sivuilta ja sen linkeistä, eli kaiuttimessa on noita 18cm koaksiaalielementtejä 2 kpl, nähtävästi toinen hoitaa keskialueen ja ylöspäin ja toinen siten basson, sisärakenteena on helmholz-resonaattori. Lisäksi päälle on verkon sijaan asennettavissa jonkinlainen heijastin/suuntain.

Hieman on sisustusystävällisempi kuin Duevel, mutta mitäköhän vaatii etäisyydeksi rajapinnoista... ja 7ke on kova hinta.
 
Jep, siinä on elementit ylös ja lattiaa kohti. Sinne lattian vuotoaukkoihin voi laittaa sitten oman maun mukaan matskua.
 
Alkoi taas päivityshammasta kolottamaan, niin ajattelin kysellä vähän näiden Acapellojen perään. Ainoa oma kokemus Acapelloista on LaMusikat jotka olen kerran kuullut. Mieleen jäi lämmin, neutraali ja läsnäoleva ääni.

Kertokaahan kuuntelu kokemuksia noista malleista, joissa on tuollainen plasma diskantti? Violon MK IV taitaa olla "halvin" malli jossa on kyseinen diskantti, onko joku kuullut Violoneita?

Olisi hienoa päästä kuulemaan Violonit jossain.

Jopi
 
^^Kuulin noita Violoneita joskus Hifigurun tiloissa Burmesterin elektroniikalla. Yksi parhaimmista
kuulemistani ellei peräti paras diskantin osalta, heleä, muttei vähimmässäkään määrin rasittava. On dynamiikkaa ja ilmaa soitinten välissä. Syvä ja leveä stereokuva riittää sitä arvostaville varmasti.
Kelpais kieltämättä minullekin :D
 
Näistä edullisemman pään Acapelloista mulle on tullut tutuksi Fortünet, jotka omistin useamman vuoden ajan. Kyseessähän on siis siro lattiakaiutin (2.5-tie, 89 dB/W), jota ei käsittääkseni enää valmisteta - sääli sinänsä. Ovh-hinta Suomessa taisi olla jossain 7-8 ke välillä loppuvuosinaan.

Jos Fortüneita pitäis kuvata yhdellä sanalla, niin se on musta erinomainen. Omassa käytössäni ne olivat setitetty Bladeliuksen elektroniikalla (S101 + Freja) ja Transparentin kaapeloinnilla (Musicwave ja -link), mikä tuntui ihan toimivalta kombolta. Tykkäsin todella paljon lopputuloksesta ja ihastuin silloin Acapellan soundiin aika pysyvästi. Vaikka torvettomat ja suhteellisen tavallisen näköiset "entry level" -mallit saattavatkin ulkoisesti vaikuttaa mitäänsanomattomilta, niin ääneltään ne eivät sitä ainakaan ole. Hiukan objektiivisempaa arvioita löytyy sitten täältä ja täältä.

Nykyään mulla on ykköstykkeinä LaCampanellat ja eivät nekään ole yhtään hassummat. Tulevaisuudessa nuo Violonit ovat taatusti vahvoilla, mutta se on sitten ehkä joskus. Suosittelen kumminkin kaikkia tutustumaan tämän valmistajan mielenkiintoiseen tarjontaan. :)
 
Back
Ylös