A-luokan merkitys ääneen

[PPU]

A-luokkaa...

Mulla on aina ongelma näittein lämpöisten ja viileiden soundien kanssa..

Selkeätä on, soiko musiikissa melodiat vai ei, ja miten ajoitukset pelaa.
Se on hyvin yksinkertaista, ja sitten tietää, miten musiikintoisto toimii.

Juuri näin Ossi!
Ei minunkaan mielestä ole todellakaan kategoriaan katsominen kun musa soi!

 

[kolinummi]

Tuo A-luokka on tuntunut aina olevan jotain kovin ihmeellistä. A-luokka tarkoittaa sellaista tilannetta että transistori johtaa koko signaalijakson ajan. Yleisesti käytetyssä päätevahvistimen annon push-pull -asteessa ideana oli juuri se että saadaan symmetrinen ajo kumpaankin suuntaan ilman että tarvitaan valtavaa biasvirtaa. Aito A-luokka on markkinamiesten keksimä termi. Jos tehokas päätevahvistin olisi toiminta-alueellaan oikeasti koko ajan A-luokassa olisi vahvistin oikeasti kiuas eikä vaan kuvaannollisesti.

Vähän hankalampaa kuormaa ajettaessa vaikka 40V signaali 2 ohmin kuormaan tarkoittaisi tuollaisessa järeässä vahvistimessa sellaista 3kW tehohäviötä joka on suunnilleen sen kiukaan teholuokkaa. Jos vahvistin tuntuu käteen erittäin kuumalta se on ehkä sellaiset 60-70 astetta. Ihan jotain muuta kuin mitä kiuas on. Ei vahvistimen päälle vettä heitettäessä vesi sihahda höyryksi.

Suuruusluokka mitä järeissä vahvistimissa menee biasvirralla lämmöksi on 500W. Se tarkoittaisi sitten "puhtaassa" A-luokassa 12W 2ohmin kuormaan 25W 4ohmin kuormaan ja 50W 8 ohmin kuormaan. Ja todellinen kaiutinkuorma voi tietyissä tilanteissa ottaa paljon enemmän virtaa kuin mitä se nimellisen impedanssinsa perusteella ottaisi eli todellisuudessa noistakin arvoista jäädään. Jos vahvistimesta luvataan jotain 100W tai yli teholukemia niin se EI ole puhtaassa A-luokassa ainakaan jatkuvalla käytöllä. Krell käyttää dynaamista biasta joissain malleissaan jolloin se vaihtelevalla musiikilla pystyy biasoimaan vahvistimen suuremmalla virralla mitä se jatkuvana kestäisi. Eli bias vaihtelee satunnaisesti. Lisäksi käytännössä kaikki mahdolliset vahvistimet ovat pienillä tehotasoilla "puhtaassa" A-luokassa. Ainoastaan tehotaso vaihtelee missä vaiheessa tuo lakkaa olemasta A-luokassa. Järeässä kiukaassa se voi olla se 50W, normaalissa isossa vahvistimessa 10W ja japsi-integroidussa 0.5W.

Jotta voitaisiin sanoa miltä A-luokka ja muut luokat kuulostavat täytyisi tietää ettei mikään muu muutu vertailuja tehdessään. Jos vaihtaa soittimeensa operaatiovahvistimen jossa on aikaisempaa suurempi nousunopeus ei vielä voi sanoa että mahdollinen parannus johtuu nousunopeudesta kun samalla oparia vaihtamalla muuttui 50 muutakin ominaisuutta. Järeät A-luokan vahvistimet on pääosin suunniteltu muutenkin erilaisella filosofialla kuin pienet AB/B luokan laitteet. Jos ne kuulostavat erilaiselta niin aika viisas täytyy olla sanoessaan että syy on nimenomaan A-luokan bias. Minä en ole koskaan kuullut yhdestäkään todistettavasti niin viisaasta ihmisestä.

 

[pketola]

Makero, 20,5 vai 20,6? Ovat meinaan ainoita A luokan Levinsoneita...

 

[PPU]

Minä en ole koskaan kuullut yhdestäkään todistettavasti niin viisaasta ihmisestä.

Löytyy toki vaikka kuinka paljon. Et ole näemmä kamalasti seuraillut hififoorumeita

 

[Makero]

Makero, 20,5 vai 20,6? Ovat meinaan ainoita A luokan Levinsoneita...

Moi,

Ne oli jo niitä 300 sarjan laitteita kumpikin; 332 ja 335. Näissä tosiaan oli jo se säätyvä bias, ettei turhaan lämmittele.
En noihin vanhempiin päätteisiin ole tarkemmin päässytkään tutustumaan. Taitaa olla aika harvinaisia laitteita Suomessa.

 

[mikmu]

Makero, 20,5 vai 20,6? Ovat meinaan ainoita A luokan Levinsoneita...

Unohtamatta legendaarista ML2:sta joka toimii a-luokassa 2 ohmin kuormaan.

 

[K J Manner]

Minä en ole koskaan kuullut yhdestäkään todistettavasti niin viisaasta ihmisestä.

Hyvä esitys viimeistä lausetta myöten. Ainoastaan japanilaisiin vahvistimiin kohdistuneen yleistyksen uskon olevan valheellinen. Miksi valmistusmaa määräisi tehon A-luokassa!

 

[Pesonen]

Tuon biasoinnin vaikutusta on melko mahdotonta todeta useimmilla laitteilla, koska niistä ei löydy merkkivaloja tai mittareita. Se on kuitenkin selvää, että jotain useimmissa vahvistimissa tapahtuu kun mennään suuremmille tehoilla hankalilla kuormilla. Yksi mielenkiintoinen asia on myös vahvistinten siltaus, jonka olen havainnut muuttavan soundia, vaikka kuunteluvoimakkuutta ei edes kasvatettaisi. Dynaamisempi, mutta vähemmän laulava soundi kuvaa tuota ilmiötä kohtalaisesti. Jälkimmäistä olen kuullut sanottavan myös A- ja AB-luokkaisten vahvistinten eroista puhuttaessa. Toisaalta ainakin kuulemani (kohtalaisen pienitehoiset) A-luokassa toimivat transistorivahvistimet ovat olleet mikrodynamiikan kannalta oikein hyviä.

 

[kolinummi]

Tuo yleistys japanilaisiin vahvistimiin viittasi lähinnä tähän perus kodinkoneliikkeiden hifilaitteisiin. Niissä on biakset pienet jotta saadaan minomoitua kalliin jäähdytyksen tarve. Saattaa tuo 0.5W A-luokassakin olla vähän optimistinen arvio.

Tuo A-luokka ei ole parametri sinänsä, vaan sillä haetaan muutoksia tiettyihin parametreihin. Päätetransistorien impedanssitaso laskee, rajataajuus nousee, gaini muuttuu, sen lineaarisuus muuttuu, lämpötilakuormitus muuttuu, lämpöryömintä muuttuu, maavirrat muuttuvat, teholähteen kuormitus ja aaltomuodot muuttuvat... Useimmat asiat ovat positiivisia joskin se iso negatiivinen eli lämpöhäviö rajoittaa tuota käyttöä. Mutta samoihin ilmiöihin voidaan vaikuttaa muillakin menetelmillä kuin A-luokkaan biasoimalla. Eli kaksi laitetta voi kuulostaa täsmälleen samalta vaikka toinen on A-luokkalainen ja toinen ei jos niiden parametrit on muuten hiottu samanlaisiksi.

Koska monet vahvistimet ovat käytännössä niin samankaltaisia ja niin varmasti korrelaatiota on helpohkokin löytää A-luokkalaisten ja ei A-luokkalaisten välillä vaikka ilmiö mikä saman/erilaisuuden aiheuttaa ei suoranaisesti olisikaan se biaksen suuruus.

Yleensä tai ainakin alkujaan A-luokkalaisuutta perusteltiin sillä että saadaan ylimenosärö poistettua jonka oletettiin olevan se erottava tekijä (single ended) putki ja (push pull) transistorilaitteiden välillä. Sittemmin se oletus ollaan hylätty vaikka se onkin todennäköisesti ihmisillä ensimmäisenä mielessä kun A-luokasta puhutaan. Yllättäen noita A-luokan järkäleitä olikin eniten juuri 70-80 luvuilla.

Todennäköisesti käytännössä pienempi antoimpedanssi, pienempi maahäiriövirta ja pienempi teholähteen heilunta vaikuttaa ääneen huomattavasti enemmän kuin ylimenosärö. Mutta kaikkia noita voidaan A-luokan biasta tehokkaammin hoidella muilla tavoin kasvattamatta tuota häviötehoa älyttömäksi. (Rinnankytkentä, regulointi, järkevä maadoitus...)

 

[pketola]

Makero, mainitsit että Levinson ei pureudu yksityiskohtiin...? Mulla itellä on käytössä 335 ja se ainakin tuntuu kaivavan kaiken levyltä esiin, tarkemmin kuin esim kovasti kehuttu Gamut. Olisiko äänilähteellä jotain merkitystä asiassa

Onko sillä nyt sitten käytännön merkitystä missä luokassa mennään, vastikään kuulin loistavaa ääntä D luokan vahvarin ryydittämänä. Ei se A luokka sinänsä varmaan tee laitteesta hyvää?

 

[Pesonen]

Makero, mainitsit että Levinson ei pureudu yksityiskohtiin...? Mulla itellä on käytössä 335 ja se ainakin tuntuu kaivavan kaiken levyltä esiin, tarkemmin kuin esim kovasti kehuttu Gamut. Olisiko äänilähteellä jotain merkitystä asiassa

Varmasti siitä verrokista tuo asia riippuu, eli on olemassa tiukemmin ja löysemmin aiheeseen pureutuvia pelejä. Näin ainakin oman kokemuksen pohjalta Levinsoneista. Tämä pätee sekä vahvistin että lähdepuolelle.

 

[mvalopaasi]

Itselläni on vahvistin, jonka pitäisi toimia A-luokassa jatkuvasti antaa 2x80w A-luokassa.
Aikas lämpinähän tuo käy ja olkkarin valo välähtää kun lyön vahvistimen päälle
Olen kyllä pitänyt laitteesta. Pitäis varmaan vertailla enempi johonkin, että vois arvioda ominaisuuksia paremmin. En ole mittaillut mitään, enkä muutenkaan miettinyt ton A-luokan todellisuutta?


http://www.jungson.com/content/product_pages/ja88d.htm

 

[pketola]

Tymäkän näköinen Kiinaihme toi Jungson...

A luokan sijaan kiinnostusta on alkanut herättää viimeaikoina nämä digitaalivahvarit. Varsinkin Bel Canto on antanut erittäin positiivisen vaikutelman.

Eräs kaveri tossa vaihtoi Gamut päätteen Bel Canto monoihin, ja kyllähän alkoi Loganin Summitit soimaan. Oikeastaan yllätyin kuinka paljon ääni petraantui varsinkin keskialueella, joka oli suorastaan kylmä ja kolea aikaisemmin. BC toi ääneen enemmän väriä ja sulavuutta sekä lämpöä, ei kuitenkaan niin että olisi mikään tumppu. Ääni kuulosti enemmän yhtenäiseltä eikä siltä että se olisi koottu useasta eri osasta kuten monesti kuulee. Syvyyttä tuli mielestäni myös lisää roimasti. Jalka alkoi kummasti vipattaa musan tahdissa, sanoisin että tähän mennessä parasta MartinLogania mitä olen kuullut. Bassopäästä on vaikea sanoa mitään koska Loganissa on aktiivi sellainen ja hyvät säädöt.

Bel Canto kuuluu ainakin itselläni sarjaan "pakko kokeilla"

 

[jkh]

Tymäkän näköinen Kiinaihme toi Jungson...

A luokan sijaan kiinnostusta on alkanut herättää viimeaikoina nämä digitaalivahvarit. Varsinkin Bel Canto on antanut erittäin positiivisen vaikutelman.

Eräs kaveri tossa vaihtoi Gamut päätteen Bel Canto monoihin, ja kyllähän alkoi Loganin Summitit soimaan.

Bel Canto kuuluu ainakin itselläni sarjaan "pakko kokeilla"

Niin aion minäkin kokeilla Cantoa.Kiinalaiseen elektroniikkaan en ole paljon perehtynyt.
Tuo Gamut on Tanskalaismies Cristiansenin näkemys hyvästä äänestä.Kyllä se keskialuediggareille sopii,varsinkin jos kajarit ei ole liian keskialuevoittoiset ääneltään.
Martin Loganeiden keskialueet on hyvin esillä muutenkin.Silloin kaivataankin lisää erottelua ääripäiden äänensävyihin.
Kun itse vertasin kotona A-luokan Krelliä B-luokan Classeen,vakuutuin A-luokan soundin olevan minulle se sopivin.
Lämmin selkeys vastaan kuivahko pehmeys.
Eihän nuo sanat tarkoita sitä,että toinen oli toista selvästi huonompi.Kuuntelija voi arvostaa lempeää pehmeyttä äänessä.
Itseäni liika äänellinen hempeily alkaa ärsyttämään sen peittäessä ääniä pehmoilun alle.

Siitähän on todella keskusteltu,tuovatko Krellit ja Levinsonit isoja ääniä liikaa esiin pienten kustannuksella.
Nuo hitsausmuuntajapäätteet vaativat sopivat signaalilähteet.Muuten ne jyräävät erottelukyvyttömän alkupään alleen.

Mielenkiintoista oli verrata myös uutta Audionettiä Krelliin.Audionet toi myös esiin tuota kuivakkuutta.Se tuntuu olevan ominaista B-luokalle.
Osien lämmitys vahvaimen sisällä kuumiksi kuuluu itselleni äänessä!

 

[jkh]

A-luokka on varmaan sinänsä ok, mutta aika monimutkaisia laitteita useat niistä ovat.

Pass Labs (ainakin ne ensimmäiset) vetoaa itseeni suht pelkistetyllä suunnittelulla. Kiinnostaisi päästä kuulemaan joskus.

Tällä hetkellä kuuntelen BAT päätteellä - ei taida olla ihan täyttä class A:ta, mutta bias virtaa tuntuu olevan riittävästi lämpenemisestä päätellen. Tässäkin merkissä vetoaa siistin pelkistetty toteutus. Tehdyt valinnat vahvistimen toteutuksessa on se asia kuitenkin, mikä vaikuttaa eniten saatuun ääneen.

Nuo ensimmäiset Pass Labsit oli kuumana käyviä yksinkertaisen näköisiä laitteita,messuilta tuttuja.

Onko Bat-etusta käytössä?Balanced Audion etusissa on mielenkiintoisia säätöjä.
Asiasta oli puhetta tuossa CD-ulostuloketjussa.
Ainakin veljelläni on malli,jossa kaikki sisäänmenot voi säätää samalle tasolle äänenvoimakkuuden kannalta.
Silloin vinyyli ja CD soi yhtä lujaa samalla potikan asetuksella.
CD-äänen ulostulo Benchmark-muuntimen kautta BAT-etusella pesee Rega-vinyylisoundin hänellä äänten erottelun suhteen.Rasiana vieläpä Koetsu Black!
Digitaaliliitäntänä aes/ebu Transparent Reference-johdolla.
Tuo Bat -etunen on systeemin sydän.Siihen on lisätty jotain oranssin välisiä konkkia.Oliko niiden nimi superbag?
Ei se aito A-luokkalainen ole,mutta lämpenee kyllä jonkin verran.Sisällä on paljon tavaraa.

 

[Pesonen]

Pass Labs (ainakin ne ensimmäiset) vetoaa itseeni suht pelkistetyllä suunnittelulla. Kiinnostaisi päästä kuulemaan joskus.

Ei ole A-luokkainen Passi, mutta yksi merkin pääte löytyy ja kuuntelemaan saa tulla sovittaessa. Merkin etunen on hakusessa (kuulemma uusia malleja tulossa lähiaikoina).

 

[Robert Holmberg]

Yrittääkö jkh tässä sanoa, että vahvistin soi paremmin, koska se mitattavasti syö enemmän sähköä?

Löysin Googlella tällaisen kuvauksen:

A-luokan vahvistimessa molemmat päätevahvistin transistorit ovat jatkuvasti johtavassa tilassa. Siksi
ko. vahvistimessa ei esiinny lainkaan transistorien kytkentäsäröä. Tämän ansiosta vahvistimen särö jää
0.01 – 0,001%:iin. Koska päätetransistorit ovat johtavasta tilassa silloinkin kun vahvistimeen ei tule
signaalia, kulkee päätevahvistintransistorien läpi aina vähintään puolet vahvistimen kokonaistehosta
tasasähkön muodossa. Siksi A-luokan päätevahvistimen hyötysuhde jää parhaimmillaankin 25%:iin.
Tämän seurauksena vahvistin käy aina melkoisen kuumana. Tämä asettaa laitteen komponentit kovalle
koetukselle. Vahvistimen korkea käyntilämpötila aiheuttaakin sen, että A-luokan vahvistimen käyttöikä
voi jäädä lyhyeksi, jos sitä pitää päällä pitkiä aikoja kerrallaan.

Eli vahvistin siis soi paremmin (ainakin särön määrän puolesta) ja syö enemmän sähköä samasta syystä.

 

[Makero]

Makero, mainitsit että Levinson ei pureudu yksityiskohtiin...? Mulla itellä on käytössä 335 ja se ainakin tuntuu kaivavan kaiken levyltä esiin, tarkemmin kuin esim kovasti kehuttu Gamut. Olisiko äänilähteellä jotain merkitystä asiassa

Onko sillä nyt sitten käytännön merkitystä missä luokassa mennään, vastikään kuulin loistavaa ääntä D luokan vahvarin ryydittämänä. Ei se A luokka sinänsä varmaan tee laitteesta hyvää?

Moi,

Mielestäni BAT toistaa harmoniat/sävyt hienommin.
Esim kaksi soitinta soittaa samaa säveltä, niin niiden yhteispeli kuullostaa hyvältä. Samoin vokalistit.
Voi nuo harmoniat myös johtua Levinsonia isommasta säröstäkin, koska BAT:ssä ei taida olla ollenskaan feedbackia.
Levinsonissa oli hienoa niiden iso äänikuva ja kunnon rytminen draivi ja olihan se omalla tavallaan tarkkakin - varsinkin Wadian ajamana jalka heilui. 332:ssa oli basso vähän pumpelo ja 335:ssä tiukempi ja tarkempi.
Itelläni kävi ilmeisesti vähän huono tuuri noiden Levinsonin päätteiden kanssa (sen enempää syihin syventymättä), mutta aloin kuitenkin katsella muita merkkejä. Eli nyt on Wadia suoraan BATin päätteessä kiinni.

Gamut on myös aika erikoinen laite. Eikös siinä lähdössä käytetty vain yhtä FET:iä vai oliko se BJT?
Olikohan se joskus kauan sitten HIFI-messujen aikaan, kun Tapiolassa oli vesiputoustalossa joku demo, missä ajettiin Magnepanin 3.6 lankkuja Gamutin päätteellä. En ihan muista, mitä suunnittelija niistä jutteli siinä demoamisen yhteydessä.
Mietityttää siinä, että kuinka hyvin yhdellä trankulla saa alle 8 ohmin kuormia ajettua. Kuorman puolittuessa, myös sen trankun läpi menevä virta tuplaantuu ja lisää ylimenosäröä ja trankun virtavahvistuskin (beta) muuttuu. Feedback varmaan korjaa reilusti alle 10kHz ilmenevät ongelmat ja A-luokkaan verrattuna ero ei ehkä ole suuri, mutta ylimenosärön korkeampia taajuuskomponentteja se feedback ei kerkeä korjaamaan. A-luokassa tuota ongelmaa ei tarvisi murehtia. Voi olla, että B-luokan kylmät sävyt johtuu jostain tuollaisesta ilmiöstä. Kai se ylimenosärö on edelleen ongelma B ja AB luokassa, mitä olen lukenut.
Ylimenosärö sekä kokonaissärökin pienenee, kun lisää rinnakkaisten trankkujen määrää - menee vähemmän virtaa yhden läpi. Tuossa aiemmin joku mainitsi siltaamisen ja siinähän vahvistimen näkemä kuorma puolittuu. Silloin voidaan juuri tipahtaa A-luokasta AB-luokkaan ja ylimenon särökomponentit ilmaantuu jälleen ääneen mukaan.

 

[kolinummi]

Minä joskus avasin Gamutin monopäätteen ja syynäsin mitä tuo laite oli syönyt ja mittailin ominaisuuksia. Gamutissa on yksi pari sellaisia molhoja hitsauskoneisiin ym tarkoitettuja moduleita. Niitä taitaa valmistaa pari eri valmistajaa. Ja rakenne on se että yhteen isoon tehomoduuliin on asennettuna useampi transistorilastu. Tuossa taitaa olla neljä. Eli oikeasti tuossa on siis neljä rinnankytkettyä tehomosfettiä ajamassa eikä yhtä. Virrankesto on varmasti riittävä. Tuo transistori vaan on tarkoitettu muuhun kuin audiokäyttöön, joten se on huomattavan epälineaarinen ja huomattavan hidas. Gamutissa on juuri se tilanne että käytetään hyvin voimakasta takaisinkytkentää mutta koska tuo päätetransistori on hidas niin takaisinkytkentä täytyy syödä suurilta taajuuksilta pois ja tuo vahvistin ei teknisesti toimi kovinkaan hyvin enää audiokaistan yläpäässä.

Viimeisen 30 vuoden tutkimukset eivät erityisesti tue väitettä että transistorilaitteen kylmät sävyt johtuisivat ylimenosäröstä. Tutkimukset päinvastoin tuntuvat osoittavan ettei se harmoninen särö ole erityisen merkittävässä asemassa sen suhteen miltä tuo kuulostaa. Sitä on laitteita joissa on äärettömän vähän harmonista säröä (>0.0001%) ja sekin pääosin matalia kerrannaisia (ylimenosärö tuottaa paljon korkeita kerrannaisia) ja silti laite kuulostaa kylmältä tai karkealta.

A-luokan laitteistakin voidaan periaatteessa tehdä kikka kolmosilla pienihäviöisempiä esim signaalijännitteessä kellutettavat pääteasteen käyttikset, mutta en ole nähnyt noita kaupallisesti käytettävän. Voidaan toki käyttää muttei ole tullut vastaan. Takaisinkytkemättömyys taas ei toisaalta tarkoita automaattisesti suurta säröä vaan sekin on toteutettavissa hyvin pienisäröiseksi jopa B luokassa. Ja vielä kolmanneksi monet A-luokan laitteet eivät ole erityisen pienisäröisiä. Niissä suunnittelu on usein keskittynyt esim pieneen takaisinkytkentään tai sen käyttämättömyyteen ja sisäiseen lineaarisuuteen ja usein noissa on luonnostaan varsin järeät pääteasteet. Koska suunnittelufilosofia on usein kovin eri A-luokan laitteissa verrattuna B luokan vehkeisiin niin vertailu suoraan luokkien välillä ei välttämättä oikeuta päättelemään biaksen suuruuden vaikutuksia ääneen.

 

[jkh]

Tuo A-luokka on tuntunut aina olevan jotain kovin ihmeellistä. A-luokka tarkoittaa sellaista tilannetta että transistori johtaa koko signaalijakson ajan. Yleisesti käytetyssä päätevahvistimen annon push-pull -asteessa ideana oli juuri se että saadaan symmetrinen ajo kumpaankin suuntaan ilman että tarvitaan valtavaa biasvirtaa. Aito A-luokka on markkinamiesten keksimä termi. Jos tehokas päätevahvistin olisi toiminta-alueellaan oikeasti koko ajan A-luokassa olisi vahvistin oikeasti kiuas eikä vaan kuvaannollisesti.





Jotta voitaisiin sanoa miltä A-luokka ja muut luokat kuulostavat täytyisi tietää ettei mikään muu muutu vertailuja tehdessään. Jos vaihtaa soittimeensa operaatiovahvistimen jossa on aikaisempaa suurempi nousunopeus ei vielä voi sanoa että mahdollinen parannus johtuu nousunopeudesta

Kyllä meidän Krell ja Threshold ovat parin tunnin soiton jälkeen kiukaita,varsinkin kovan luukuttelun jälkeen.
Kun katsoo sähkölaskuja,toteaa näiden toimivan A-luokassa,Krell tosin signaalin mukaan.T800 koko ajan.
Taashan on epäilty sitä,kuuluuko A-luokka äänessä.Kyllä kuuluu.Kehottaisin epäilijöitä itse tekemään kotonaan demon.
A-luokan monstereita on syytetty siitä,että ne ovat äänellisesti hitaita verrattuna B -luokkaisiin paljon minikonkkia sisältäviin päätteisiin.Tämä tarkoittaa juuri tuota nousunopeutta.
On tässä jonkin verran totta takana.Edellisessä kämpässä Krellit ja Thresholdit oli kiinni suoraan seinän pistorasiassa vakiojohdoilla.
Luettuani sitten tarkemmin käyttöohjeita päätteiden sähkönsaannin turvaamisesta ,totesin tuon vakioverkon olevan paljaana riittämätön suurelle päätteelle.
Valmistajien ohjeissakin varoitetaan riittämättömästä sähkönsyötöstä A-luokan päätteille.
Sillon näiden virtasyöppöjen koko äänellinen anti ei avaudu.Se kuuluu myös äänellisenä hitautena.
Lisäksi se vajaasähkö voi jopa rikkoa ison päätteen!
Ratkaisin asian erikoisverkkojohdoilla(joille toisella foorumilla naureskellaan)ja isoilla virtaboxeilla.
Näin päätteemme saavat sähkönsä puhdistettuna niille suunniteltujen virtaboxien kautta.
Me emme kuule mitään äänellistä hidastelua enää ,ei nousunopeuspuutteita.